Salattu elanto 15.11. klo 18:45

–

Kryptovaluuttojen kurssit laskevat rajusti, eivätkö jumalat suosineetkaan sinua, menetitkö nyt salatut miljardisi juuri kun ajattelit löytäneesi salatusta valuutasta tavan elää jumalten kaltaisena yltäkylläisyydessä, vailla vaivannäköä ja huolia, juhlien päivästä toiseen.

Voi sinua lapsellista, etkö tiennyt, että jumalat rankaisevat holtittomasta hybriksestä ja ilmaisia lounaita ei enää ole koska jumalat ovat päinvastoin kätkeneet (krúptō) elannon maahan, josta se on työstettävä esiin otsa hiessä peltoa auraten ja siementä kylväen.

Tämän on aina tienneet kaikki maajussit Hesiodoksesta Saarijärven Paavoon, vaikkei kenties enää siihen uuteen maataloustukiaisten Paavoon, josta suomalainen kansanlaulaja Irvin Goodman jo lauloi ”tulot kasvaa kyntäjälle, verot työnsä täyttäjälle” silloisen maalaisliiton suureksi närkästykseksi.

Sanotaan etteivät antiikin kreikkalaiset arvostaneet työtä kuten modernit työläisyhteiskunnat, joissa ammattityö ei ole vain kalvinistisesti Jumalan salatun tahdon mahdollinen maallinen ilmaus vaan jossa tuottaminen ja kuluttaminen on itsestään elämän korkein tarkoitus ja työn sankaruus enää ainoa sankaruuden muoto.

Toki toiselle tehty palkkatyö, tuo lähes kaikkien meidän työmme muoto, ei sopinut antiikin vapaalle miehelle vaan oli orjien kohtalo. Mutta tuskin kukaan on ylistänyt enemmän itsenäistä työtä, työtä ja työtä työn päälle, kun kaikkien maanviljelijöiden ja itsenäisten pienyrittäjien kunnian eeppinen laulaja Hesiodes, joka halusi opettaa veljelleen Perseukselle, että parempi kuin yrittää kähmiä oman osansa ylittäviä poliittisia tukiaisia kansan kokouksissa lahjuksia ja imarteluja vallanpitäjille tarjoten, on pysyä kokouksista poissa ja hikikarpaloiden virratessa alastomana kylvää, kyntää ja satoa korjata ja tietenkin juhlapäivänä avata suuri viiniruukku omasta aitastaan.

Hesiodes lauloikin 2500 vuotta sitten sen tuhansia vuosia säilyneen maanviljelijöiden moraalin, jota täälläkin pohjan perukoilla toisteltiin aina viime vuosisadan alkuun asti kun Suomi pysyi maatalousyhteiskuntana. Sitten tuli rakennemuutos ja koko työn olemuksen muutos. Ensin oli suo, kuokka ja jussi, sitten tuli pelto, paketti ja bussi (kaupunkiin) ja nykyään tuskin kukaan enää kyntää ainakaan omin käsin vain härkien ja muulien avulla alasti pienpeltoaan vaan paljon suurempi osa viettää työnsä juuri noissa lukemattomissa kokouksissa ja nykyajan Sisyfoksen aina uudelleen alkavissa henkilöstöpalavereissa, jotka Hesiodes laski oikean työn sijaan toimettomaksi ajanvietteeksi.

Toisin kuin Hesiodokselle, jolle ainoastaan maatyö, leipäviljan kasvattaminen oli oikeaa ja arvokasta työtä, niin nykyisessä työideologiassa tietenkin kaikki palkkatyö (antiikin orjien työ) on arvokasta, oli sen sisältö, muoto tai tuotos mikä tahansa ja huolimatta siitä mitkä ovat sen vaikutukset maailman ja luonnonjärjestykselle.

Mutta toki vielä huolestuttavampi ja tuhoisampi maailman ja luonnonjärjestykselle on sota ja sen tiesi jo hyvin Hesiodes, joka ennen kaikkea lauloi vastakkaisena Homeeriselle sodan ja taistelun kunnialle, sodasta kilvan tuhoisimpana muotona ja kaiken pahan syynä ja lähteenä maailmankaikkeudessa. Ja nyt kun sota, kilpavarustelu ja aseet ovat nousseet taas kuokkia arvostetummaksi voidaan kysyä olemmeko Hesiodeslaisessa ihmissukujen kierrossa siirtymässä odotetun ja toivotun kultaisen ajan sijaan kaikkein synkimpään pronssiseen aikaan, jossa ihmisten huolena on sodan surkuteltavat työt ja Hybris ja kohtalona vaipua oman kätensä kautta nimettöminä jääkylmän Haadeksen kosteaan taloon.

Mutta kävi maailmanjärjestyksessä miten kävi, on jokaisen nykykansalaisenkin syytä kuulla myös Hesidoksen arkipäivän neuvoja kuten:

”Älä virtsaa seisaaltasi aurinkoon päin, ja muista ettet tee niin myöskään auringon laskusta sen nousuun Älä kulkiessasi myöskään virtsaa tielle äläkä tien varteen, Äläkä julkeasti sillä yöt kuuluvat onnellisille jumalille. Hurskas mies, joka tuntee viisaat ajatukset, Tekee sen kyykistyen tai hyvin aidatun pihan muurin viereen.”

Ihmissukujen kohtaloista, oikeasta virtsaamisen tavasta, holtittomasta hybriksestä, oikeudesta, työstä, sopivista päivistä viiniruukun aukaisemiseen ja paljon muusta mitä Hesidoksen mukaan vain harva tietää, puhutaan taas tiistaina  15.11 kello 18:45 syksyn 2022 viimeisellä Markku ja klassikot luennolla kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa.

Tammikuussa 2023 luennot kuitenkin jatkuvat samassa paikassa samaan aikaan aiheenaan nyt eeppisen ajattelun jälkeen traaginen ajattelu. Tervetuloa!