Kunnioitus antiikin suhteen on tänään saavuttanut asioita, joissa sillä pitäisi olla vähemmän voimaa. Kaikesta antiikin ajattelusta ja mysteereistä, jopa sen hämäryyksistä tehdään sellaisia oraakkeleita, ettei mikään uudenlainen voi edistyä ilman turmiota ja että antiikin kirjoittajan teksti voi riittää tuhomaan vahvimmat järkisyyt.

Tarkoitukseni ei ole korjata yhtä pahetta toisella ja olla arvostamatta antiikkia lainkaan koska toiset arvostavat sitä liikaa.

En pyri karkottamaan heidän auktoriteettiaan ylentääkseni yksi järjen, vaikka toiset ovatkin pyrkineet asettamaan näiden auktoriteetin yksistään järjen ennakkoluuloille. 

Niin että koko ihmisten seuraantoa niin monien vuosisatojen aikana on pidettävä samana ihmisenä, joka pysyy aina hengissä ja oppii jatkuvasti mistä nähdään miten epäoikeudenmukaisesti kunnioitamme antiikkia filosofioissa, sillä koska vanhuus on kaukaisin ikä lapsuudesta, kuka ei näe, että vanhuutta tässä universaalissa ihmisessä (homme universel), ei tulisi etsiä sen synnylle läheisimmistä ajoista vaan siitä kaikkein kaukaisimmista.