Prooemium

Käskyvaltainen majesteetti ei saa olla koristeltu vain aseilla, vaan myös laeilla (legibus), jotta sekä sodan että rauhan ajat voidaan hallita oikein. Rooman ruhtinaan ei tule olla voittaja vain vihamielisissä taisteluissa vaan myös laillisilla poluilla ajaen pois panettelijoiden vääryydet ja tullakseen yhtä uskonnolliseksi oikeuden suhteen kuin voittoisaksi vihollisensa voittajana.

Liber I:I  De iustitia et iure

Oikeudenmukaisuus on pysyvä ja jatkuva tahto, antaa jokaiselle hänen oikeutensa.

Oikeusoppi on huomioita jumalallisista ja inhimillisistä asioista, tietoa oikeudenmukaisesta ja epäoikeudenmukaisesta.

 Oikeuden määräykset ovat seuraavat: Elä kunniallisesti, älä vahingoita toisia ja anna jokaiselle omansa

Iuris praecepta sunt haec: honeste vivere, alterum non laedere, suum cuique tribuere

I:II  De iure naturali, gentium et civili

I:III  De iure personarum – henkilöiden oikeudet

Pääjako henkilöiden oikeuksissa on se, että kaikki ihmiset ovat joko vapaita (liberi) tai orjia (servi).

Ja vapaus  todellakin on (minkä tähden heitä kutsutaan vapaiksi), jokaisen luontainen kyky tehdä mitä huvittaa, ellei sitä ole kielletty väkivallalla tai oikeudella..

Et libertas quidem est, ex qua etiam liberi vocantur, naturalis facultas eius quod cuique facere libet, nisi si quid aut vi aut iure prohibetur.

Ja orjuus (servitus) on kansojen oikeuden asetus, jonka mukaisesti joku on alistettu toisen herruudelle luonnonvastaisesti.

I:IV  De ingenuis – Syntyperäisistä – Vapaista

Syntyperäinen/vapaa (ingenuus) on se, joka on vapaa (liber) heti syntyessään, olipa hän syntynyt kahden syntyperäisen tai kahden vapautetun avioliitosta tai vapautetun ja syntyperäisen liitosta.

Mutta vaikka ihminen syntyisikin vapaasta äidistä ja orjaisästä, ei se vähennä lainkaan syntyperäisyyttä/vapautta (ingenuus), aivan kuten on vapaasta äidistä syntynyt, jonka isästä ei ole varmuutta julkean siitoksen takia.

Mutta riittää, että äiti oli vapaa (liberam) hänen syntyessään, vaikka orjatar tulisi raskaaksi. Ja toisaalta, jos nainen tulee raskaaksi vapaana ja tulee sitten orjattareksi ja synnyttää, tulee syntyneestä vapaana syntynyt, koska äidin onnettomuus ei saa vahingoittaa kohdussa olevaa.

Tästä kysyttiin myös, jos raskaana oleva orjatar vapautetaan ja hän synnyttää tämän jälkeen, synnyttääkö hän vapaan (liberum) vai orjan (servum)? ja Marcelluksen mukaan synnyttää vapaan: sillä riittää, että kohdussa olleessaan hänellä on vapaa äiti jonkin aikaa, mikä on myös totta.

Kun syntyy syntyperäisenä/vapaana, ei häntä loukkaa se, että hän oli orjuudessa ja sen jälkeen vapautettiin: sillä on asetettu ettei vapauttaminen voi loukata synnynnäistä.

I:V  De libertinis – Vapautetut

Vapautetut (libertini) ovat niitä, jotka on vapautettu (manumissi) oikeudellisesta orjuudesta.

Vapauttaminen (manumissio) on vapauden (libertatis) antamista

Sillä ne jotka ovat orjuudessa ovat alisteisia kädelle ja vallalle, ja vapauttaminen (manumissio) vapauttaa (liberatur) vallasta (potestate).

Asia sai alkunsa kansojen oikeudesta, sillä luonnon oikeuden mukaan kaikki syntyvät vapaiksi, eikä siten vapauttamista (manumissio) kuten ei orjuuttakaan tunnettu.

Mutta sen jälkeen kun kansojen oikeus toi orjuuden, seurasi vapautumisen helpotus ja kun kaikkia luonnollisesti kutsutaan nimellä ihmiset, kansojen oikeus loi kolme ihmisen luokkaa. Vapaat (liberi) ja näiden vastakohtana orjat (servi) sekä kolmantena sukuna vapautetut (libertini), jotka olivat  lakanneet olemasta orjia.

 I:VI  Qui quibus ex causis manumittere non possunt

I:VII  De lege Furia Caninia sublata

I:VIII  De his qui sui vel alieni iuris sunt

I:IX  De patria potestate – isän vallasta

Vallassamme ovat lapsemme (liberi), jotka olemme siittäneet laillisesta (iustis) liitosta

In potestate nostra sunt liberi nostri, quos ex iustis nuptiis procreaverimus.

Valta, joka meillä on lastemme ylitse on erityinen Rooman kansalaisille, ei ole muita ihmisiä, joilla olisi tällaista valtaa lastensa ylitse, joka meillä on.

Siten sinulle ja puolisollesi syntyvä on vallassasi, kuten sinun pojallesi ja tämän vaimolle syntyvä, kuten sinun lastenlapsesi ovat vallassasi ja kaikki heitä seuraavat, mutta tyttäresi lapsi ei ole vallassasi, vaan isänsä vallassa.

I:X  De nuptiis

I:XI  De adoptionibus

I:XII  Quibus modis ius potestatis solvitur

I:XIII  De tutelis                           

I:XIV  Qui dari tutores testamento possunt

I:XV  De legitima adgnatorum tutela

I:XVI  De capitis minutione

I:XVII  De legitima patronorum tutela

I:XVIII  De legitima parentum tutela

I:XIX  De fiduciaria tutela

I:XX  De Atiliano tutore vel eo qui ex lege Iulia et Titia dabatur

I:XXI  De auctoritate tutorum

I:XXII  Quibus modis tutela finitur

I:XXIII  De curatoribus

I:XXIV  De satisdatione tutorum vel curatorum

I:XXV  De excusationibus tutorum vel curatorum

I:XXVI  De suspectis tutoribus et curatoribus

Liber II:I  De rerum divisione

II:II  De rebus incorporalibus

II:III  De servitutibus

II:IV  De usufructu

II:V  De usu et habitatione

II:VI  De usucapionibus et longi temporis possessionibus

II:VII  De donationibus

II:VIII  Quibus alienare licet vel non

II:IX  Per quas personas nobis adquiritur

II:X  De testamentis ordinandis

II:XI  De militari testamento

II:XII  Quibus non est permissum testamenta facere

II:XIII  De exheredatione liberorum                   II:XIV  De heredibus instituendis

II:XV  De vulgari substitutione

II:XVI  De pupillari substitutione

II:XVII  Quibus modis testamenta infirmantur

II:XVIII  De inofficioso testamento

II:XIX  De heredum qualitate et differentia

II:XX  De legatis

II:XXI  De ademptione legatorum

II:XXII  De lege Falcidia

II:XXIII  De fideicommissariis hereditatibus

II:XXIV  De singulis rebus per fideicommissum relictis

II:XXV  De codicillis

Liber III:I  De hereditatibus quae ab intestato deferuntur

III:II  De legitima adgnatorum successione

III:III  De senatusconsulto Tertulliano

III:IV  De senatusconsulto Orphitiano

III:V  De successione cognatorum

III:VI  De gradibus cognationis

III:VII  De successione libertorum

III:VIII  De adsignatione libertorum

III:IX  De bonorum possessionibus

III:X  De adquisitione per adrogationem

III:XI  De eo cui libertatis causa bona addicuntur

III:XII  De successionibus sublatis, quae fiebant per bonorum venditionem et ex senatusconsulto Claudiano

III:XIII  De obligationibus

III:XIV  Quibus modis re contrahitur obligatio

III:XV  De verborum obligatione                         III:XVI  De duobus reis stipulandi et promittendi

III:XVII  De stipulatione servorum

III:XVIII  De divisione stipulationum

III:XIX  De inutilibus stipulationibus

III:XX  De fideiussoribus

III:XXI  De litterarum obligatione

III:XXII  De consensu obligatione

III:XXIII  De emptione et venditione

III:XXIV  De locatione et conductione

III:XXV  De societate

III:XXVI  De mandato

III:XXVII  De obligationibus quasi ex contractu

III:XXVIII  Per quas personas nobis obligatio adquiritur

III:XXIX  Quibus modis obligatio tollitur

Liber IV:I  De obligationibus quae ex delicto nascuntur

IV:II  Vi bonorum raptorum

IV:III  De lege Aquilia

IV:IV  De iniuriis IV:V  De obligationibus quae quasi ex delicto nascuntur

IV:VI  De actionibus

IV:VII  Quod cum eo qui in aliena potestate est negotium gestum esse dicitur

IV:VIII  De noxalibus actionibus

IV:IX  Si quadrupes pauperiem fecisse dicetur

IV:X  De his per quos agere possumus

IV:XI  De satisdationibus

IV:XII  De perpetuis et temporalibus actionibus et quae ad heredes vel in heredes transeunt

IV:XIII  De exceptionibus

IV:XIV  De replicationibus

IV:XV  De interdictis

IV:XVI  De poena temere litigantium

IV:XVII  De officio iudicis

IV:XVIII  De publicis iudiciis