Velvollisuuksista

(virkavelvollisuuksista)

(44 eaa.)

De Officiis

Marcus Tullius Cicero

(106 – 43 eaa.)

Velvollisuuksista (44 eaa.)

Marcus Tullius Cicero  (106 – 43 eaa.)

Antiikin Rooman poliittinen ajattelu

Velvollisuuksista. Teoks. Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista. Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Marja Itkonen-Kaila. WSOY, Porvoo Helsinki Juva: 1992. ISBN 951-0-17868-3.

Ensimmäinen kirja: kunniallisuus (honestum)

“Sillä elämässä ole mitään osaa, ei julkista tai yksityistä, ei julkisuuden tai kodin piirissä, ei yksityisissä puuhissamme eikä toisten kanssa tekemisissä, joka olisi vapaa velvollisuuksista.

Ja elämämme koko kunniakkuus tai häpeä riippuu siitä, noudatammeko velvollisuuksiamme vai lyömmekö ne laimin.”

Nulla enim vitae pars neque publicis neque privatis neque forensibus neque domesticis in rebus, neque si tecum agas quid, neque si cum altero contrahas, vacare officio potest in eoque et colendo sita vitae est honestas omnis et neglegendo turpitudo.

[12] ”Luonto samoin liittää ihmisen järjen voimalla toiseen ihmiseen ja panee nämä käyttämään yhteistä kieltä ja elämään yhteistä elämää

Eademque natura vi rationis hominem conciliat homini et ad orationis et ad vitae societatem ingeneratque

“Tämä huoli ravistaa myös sielut hereille ja saa niihin enemmän toimintatarmoa.”

quae cura exsuscitat etiam animos et maiores ad rem gerendam facit.

[15] Mutta kaikki mikä on kunniallista (honestum), on peräisin jostakin näistä neljästä: sen pohjana on joko

  1. totuuden tuntemus ja sen taitava soveltaminen,
  2. pyrkimys inhimillisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, mihin kuuluu myös se että kukin saa osansa ja että sopimuksia uskollisesti noudatetaan,
  3. tai ylevän, lannistumattoman sielun suuruus ja voima,
  4. tai järjestyksen ja kohtuuden noudattaminen kaikissa teoissa ja sanoissa, seikka johon maltti ja itsehillintä perustuvat.

Vääryys voi tapahtua kahdella tavalla, väkivallan tai viekkauden kautta.

Cum autem duobus modis, id est aut vi aut fraude, fiat iniuria,

Viekkaus on ominaista ketulle, väkivalta leijonalle, kumpikin on kaikkein vierainta ihmiselle, mutta viekkaus ansaitsee vielä suurempaa inhoa.

fraus quasi vulpeculae, vis leonis videtur; utrumque homine alienissimum, sed fraus odio digna maiore.

“Ei ole rikollisempaa vääryyttä kuin niiden, jotka juuri pahimmin pettäessään antavat sen vaikutelman kuin olisivat kunniallisia miehiä.”

Totius autem iniustitiae nulla capitalior quam eorum, qui tum, cum maxime fallunt, id agunt, ut viri boni esse videantur.

Toinen kirja: edullisuus (utilite) 

Kolmas kirja: Kunniallisuus & edullisuus –Honestum & Utilite

[5] Filosofia on poikani Cicero, kokonaisuudessaan hedelmällistä ja tuottoisaa; siinä ei ole yhtään hedelmätöntä ja autiota aluetta. Mikään kohta siinä ei kuitenkaan ole antoisampi ja rikkaampi kuin se, joka koskee velvollisuuksia; näistähän ovat johdettavissa tasapainoista, moraalisesti oikeaa elämäntapaa koskevat ohjeet.

[5] Sed cum tota philosophia, mi Cicero, frugifera et fructuosa nec ulla pars eius inculta ac deserta sit, tum nullus feracior in ea locus est nec uberior, quam de officiis, a quibus constanter honesteque vivendi praecepta ducuntur.