“Erottaaksemme onko jokin kaunis vai ei, emme liitä miellettä (vorstellung) ymmärryksen (verstand) kautta objektiin tietämyksessä (Erkenntnisse) vaan kuvittelukyvyn (Einbildungskraft) (mahdollisesti yhdessä ymmärryksen kanssa toimivan) kautta subjektiin ja sen mielihalun tai mielihaluttomuuden (Lust oder unlust) tunteeseen. Makuarvostelma ei siis ole tietoarvostelma, eikä siten looginen vaan esteettinen arvostelma, jolla ymmärretään sellaista arvostelmaa, jonka määritysperusta voi olla ainoastaan subjektiivinen.” 

ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI

Ensimmäinen (julkaisematon) johdanto

Esipuhe

Johdanto

I. Filosofian jaottelusta

II.  Filosofian alueesta yleensä

III. Arvostelukyvyn kritiikistä tapana yhdistää filosofian kaksi osaa yhdeksi kokonaisuudeksi.

IV. Arvostelukyvystä a priori lakiasäätävänä kykynä

“Arvostelukyky on yleisesti kyky ajatella erityistä yleiseen sisältyvänä.”

“Jos yleinen (sääntö, periaate, laki) on annettu, niin arvostelukyky, joka alistaa erityisen alleen on määrittävä (bestimmend).”

“Mutta jos annettu on erityinen, jolle pitää löytää yleinen, arvostelukyky on pelkästään reflektoiva (reflektierend)”

V. Luonnon muodollisen tarkoituksenmukaisuuden periaate on arvostelukyvyn transsendentaalinen periaate

V.  Nautinnon/mielihalun (Lust) tunteen  liittäminen luonnon tarkoituksenmukaisuuden käsitteeseen

VII. Luonnon tarkoituksenmukaisuuden esteettisestä mielteestä (Vorstellung)

VIII. Luonnon tarkoituksenmukaisuuden loogisesta mielteestä (vorstellung)

IX.  Ymmärryksen (verstand) ja järjen (vernunft) lainsäädännön yhdistämisestä arvostelukyvyn kautta.

I. ESTEETTISEN ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI

I. Esteettisen arvostelukyvyn analytiikka

I. Kirja: Kauneuden analytiikka (Analytik des Schönen)

1. Momentti: Makuarvostelman(Geschmacksurteil) – laatu (Qualität)

§1 Makuarvostelma on esteettinen

“Erottaaksemme onko jokin kaunis vai ei, emme liitä miellettä (vorstellung) ymmärryksen (verstand) kautta objektiin tietämyksessä (Erkenntnisse) vaan kuvittelukyvyn (Einbildungskraft) (mahdollisesti yhdessä ymmärryksen kanssa toimivan) kautta subjektiin ja sen mielihalun tai mielihaluttomuuden (Lust oder unlust) tunteeseen. Makuarvostelma ei siis ole tietoarvostelma, eikä siten looginen vaan esteettinen arvostelma, jolla ymmärretään sellaista arvostelmaa, jonka määritysperusta voi olla ainoastaan subjektiivinen.” 

§2 Makuarvostelman määrittävällä mieltymyksellä (Wohlgefallen) ei ole mitään intressejä

§3 Mieltymykseen (Wohlgefallen) miellyttävästä (Angenehmen) liittyy intressi

§4 Mieltymykseen hyvästä (Guten) liittyy intressi

§5 Kolmen erityisesti erilaisen mieltymyksen lajin vertailua

Ensimmäisestä momentista juontuva kauneuden selitys

“Maku on kohteen tai mieltämisen lajin (Vorstellungsart) arvostelukykyä vailla mitään intressejä mieltymyksen (Wohlgefallen) tai vastenmielisyyden nojalla. Sellaisen mieltymyksen kohdetta sanotaan kauniiksi.” 

Makuarvostelman 2. momentti – määrä (Quantität)

§6. Kaunista on se, mikä ilman käsitteitä mielletään yleisen mieltymyksen kohteeksi

§7. Kauniin vertailua miellyttävään ja hyvään edellisen piirteen perusteella

§8 Mieltymyksen yleisyys mielletään makuarvostelmassa vain subjektiiviseksi

§9 Tutkimus kysymyksestä: Edeltääkö makuarvostelmassa mielihalun/hyvän tunne kohteen arvostelemista vai päinvastoin

Toisesta momentista juontuva kauneuden selitys

“Kaunista on se mikä miellyttää (gefällt) yleisesti ilman käsitettä.”

Makuarvostelman 3. momentti – tarkoitusten suhde (Relation der Zwecke)

§10. Tarkoituksenmukaisuudesta (Zweckmäßigkeit) yleensä

§ 11. Makuarvostelman perustana on ainoastaan kohteen (tai sen mieltämistavan) tarkoituksenmukaisuuden muoto

§12 Makuarvostelma lepää a priori perustalla

§13. Puhdas makuarvostelma on riippumaton viehätyksestä (Reiz) ja mielenliikutuksesta (Rührung)

§14. Esimerkein selittäminen

§15. Makuarvostelma on täysin riippumaton täydellisyyden käsitteestä

§16. Makuarvostelma, joka julistaa kohteen kauniiksi määräytyneen käsitteen ehdoilla, ei ole puhdas

§17. Kauneuden ideaalista

Kolmannesta momentista juontuva kauneuden selitys

“Kauneus on kohteen tarkoituksenmukaisuuden muoto, siinä määrin kun tämä huomioidaan ilman tarkoituksen miellettä.” 

Makuarvostelman 4. momentti – kohteen mielitymyksen modaliteetti

§18 Mikä on makuarvostelman modaliteetti

§19. Makuarvostelmaan liittämämme subjektiivinen välttämättömyys on ehdollista

§20. Makuarvostelmalle annettu välttämätön ehto on yhteisaistin (Gemeinsinnes) idea

§21. Voidaanko perustellusti olettaa yhteisaisti?

§22. Yleisen yksimielisyyden välttämättömyys, joka ajatellaan makuarvostelmassa, on subjektiivista välttämättömyyttä, joka mielletään objektiiviseksi edellyttämällä yhteisaisti

Neljännestä momentista juontuva kauneuden selitys

“Kaunista on se, mikä tunnistetaan ilman käsitettä välttämättömän mieltymyksen kohteeksi.”

Yleinen huomautus analytiikan ensimmäiseen jaksoon

II. Kirja: Ylevyyden analytiikka (Analytik des Erhabenen)

§23. Siirtymä kauneuden arvostelukyvystä ylevän arvostelukykyyn

§24. Ylevän tunteen tutkimuksen jaottelusta

A. Matemaattisesta ylevästä

§25. Ylevän nimiselvitys

§26. Luonnon asioiden suuruuden arvioinnista, jota ylevän idea vaatii

§27. Mieltymyksen laadusta ylevyyttä arvosteltaessa

B. Dynaamisesta ylevästä luonnossa

§28. Luonnosta mahtina (Macht)

§29. Luonnon ylevyyttä koskevan arvostelman modaliteetista

Yleinen huomautus esteettisten reflektoivien arvostelmien esittelyyn

Puhtaiden esteettisten arvostelmien deduktio

§30 Luonnon kohteita koskevien esteettisten arvostelmien deduktio ei saa suuntautua siihen mitä kutsumme yleväksi, vaan ainoastaan kauniiseen.

§31. Makuarvostelman deduktion metodista

§32. Makuarvostelman ensimmäinen omalaatuosuus (Eigentümlichkeit)

§33. Makuarvostelmantoinen omalaatuisuus

§34. Yksikään maun objektiivinen periaate ei ole mahdollinen

§35. Maun periaate on arvostelukyvyn yleensä subjektiivinen periaate

§36. Makuarvostelman deduktion tehtävästä

§37. Mitä makuarvostelmasta varsinaisesti väitetään a priori

§38. Makuarvostelman deduktio

§39.Ajatuksen jaettavuudesta

§ 40. Mausta eräänlaisena sensus communis lajia

Yhteisen ihmisymmärryksen maksiimit

1) Ennakkoluulottoman (vorurteilfreien) ajattelun maksiimi –

• Ajattele itsellesi (Selbstdenken) – ymmärryksen maksiimi

2) Laajennetun (erweiterten) ajattelun maksiimi

• Ajattele jokaisen toisen asemassa  – arvostelukyvyn maksiimi

3) Johdonmukaisen (konsequenten) ajattelun maksiimi

• Ajattele aina yksimielisesti itsesi kanssa – järjen maksiimi

§41. Empiirisestä intressistä kauneuteen

§42. Älyllisestä (intellektuellen) intressistä kauneuteen

§43. Taiteesta yleisesti

§44. Kaunotaiteesta

§45 Kaunotaide on taidetta siinä määrin kuin se näyttää samalla olevan luontoa

§46. Kaunotaide on neron taidetta

“Nerous (Genie) on lahjakkuus (Talent) (luonnon antama), joka antaa säännön (Regel) taiteelle. Koska lahjakkuus taiteilijan synnäisenä tuottavana kykynä kuuluu itse luontoon, asian voisi ilmaista myös näin: Nerous on synnynnäinen sielunlaatu [Gemütsanlage] (ingenium), jonka kautta luonto antaa säännön taiteelle.” 

1. Omaperäisyys (Originalität)

“Nerous on 1) lahjakuutta (Talent) sellaisen tuottamiseen, jota varten ei voida antaa mitään määräytynyttä sääntöä, ei taitavuuden taipumusta siihen mikä voidaan oppia noudattamalla jotakin sääntöä, tästä juontuen omaperäisyyden täytyy olla sen ensimmäinen ominaisuus.”

2. Esimerkillisyys (exemplarisch)

3. Luonnollisuus

4. Kaunotaiteellisuus

§47. Selitys ja vahvennus edellä olevaan nerouden selitykseen.

§48 Nerouden suhteesta makuun

§49 Mielenkyvyistä (Gemüts), jotka muodostavat nerouden

§50. Maun ja nerouden yhdistymisestä kaunotaiteen tuotteissa

§51. Kaunotaiteiden jaottelusta

§52. Kaunotaiteiden yhdistymisestä samassa tuotteessa

§53. Esteettisen arvon vertailusta kaunotaiteiden kesken

§54 Huomautus

II. Esteettisen arvostelukyvyn dialektiikka

§55.

§56. Maun antinomian mielle (Vorstellung)

Maun periaatteen antinomia

“1)Teesi: Makuarvostelma ei perustu käsitteelle, sillä muutoin siitä voisi väitellä (disputiren) – päättää/ratkaista (entscheiden) todisteiden nojalla.

2) Antiteesi. Makuarvostelma perustuu käsitteille, sillä muutoin siitä ei olisi eroavaisuuksista huolimatta mahdollista edes kiistellä (streiten) – vaatia, että muut välttämättä yhtyvät arvostelmaan.”

§57. Maun antinomian purkaminen (Auflösung)

Huomautus 1.

Huomautus 2.

§58. Luonnon kuten myös Taiteen tarkoituksenmukaisuuden idealisnmi esteettisen arvostelukyvyn ainoana periaatteena

§59. Kauneudesta siveellisyyden symbolina

§60. Liite: Maun metodiopista

“Kritiikin tiedettä edeltävä jaottelu alkeisoppiin ja metodioppiin ei sovellu maun kritiikkiin, koska ei voi olla olemassa kauneuden tiedettä, eikä makuarvostelma ole määriteltävissä periaatteiden nojalla. Tieteellinen osa jokaisessa taiteessa eli se mikä koskee sen kohteen esittämisen (darstellung) totuutta, on kyllä kaunotaiteen välttämätön ehto (conditio sine qua non), mutta ei itse taide. Kaunotaiteelle on siten vain maneeri (modus) ei tapaa opettaa (methodus).”

“Mutta koska maku on perustaltaan arvostelukykyä siveellisten ideoiden aistimellistamisesta (tietyn näihin kahteen kohdistuvan reflektion analogian avulla) Siitä samoin kuin sille perustuvasta suuremmasta vastaanottavuudesta jälkimmäisestä syntyvälle tunteelle (jota kutsutaan moraaliseksi) johtuu mielihalu (Lust), jonka maku julistaa pätevän ihmiskunnalle yleensä eikä vain itse kunkin yksityiselle tunteelle. Tästä syystä on ilmeistä, että maun perustamisen aito propedeutiikka on siveellisten ideoiden kehittämistä ja moraalisen tunteen kulttuuria, sillä vain kun aistimellisuus saatetaan sopusointuun tämän kanssa, voi aito maku omaksua täsmällisen, muuttumattoman muodon (Form).” 

II. TELEOLOGISEN ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI

§61. Luonnon objektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta

I. Teologisen arvostelukyvyn analytiikka

§62.  Objektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta, joka erotuksena aineellisesta on pelkästään (bloss) muodollista.

§63. Luonnon suhteellisesta tarkoituksenmukaisuudesta erotetuksena sisäisestä

§64. Asioiden ominaisesta luonteesta luonnon tarkoituksena

§65. Asia, luonnontarkoituksena, on organisoitu olemus

§66, Organisoitujen olemusten sisäisen tarkoituksenmukaisuuden arvostelun periaattesta

§67. Luonnon yleensä teologisen arvostelman periaatteesta tarkoitusten järjestelmänä.

§ 68. Teleologian periaattesta luonnontieteiden sisäisenä periaatteena

II. Teologisen arvostelukyvyn dialektiikka

§69 Mikä on arvostelukyvyn antinomia?

§70. Tämän antinomian mielle (Vorstellung)

§71. Edeltävän antinomiann ratkaisun valmisteleminen

§72. Monenlaisista luonnon tarkoituksenmukaisuutta koskevista järjestelmistä

§73 Mikään edellä mainituista järjestelmistä ei saavuta sitä mitä se väittää

§74. Luonnon tekniikan käsitteitä on mahdotonta käsitellä dogmaattisesti koska luonnontarkoitus on selittämätön.

§75. Luonnon objektiivisen tarkoituksenmukaisuuden käsite on järjen kriittinen periaate reflektoivalle arvostelukyvylle

§76 Huomautus

§77. Ihmisymmärryksen omalaatuisuudesta, jonka kautta käsite luonnotarkoituksesta tulee mahdolliseksi.

§78.  Aineen yleisen mekanismin periaatteen yhdistämisestä teleologiseen periaatteeseen luonnon tekniikasta

Liite: Teologisen arvostelukyvyn metodioppi

§79. Täytyykö teleologiaa käsitellä osana luonnonoppia

§80. Mekanismin periaatteen välttämättömästä alistamisesta teleologisele periaatteelle kun olioita selitetään luonnontarkoituksina

§81. Mekanismin liittymisestä teleologiseen periaatteeseen kun luonnontarkoitusta selvitetään luonnontuotteena.

§82. Teleologisesta järjestelmästä organisoitujen olentojen ulkoisissa suhteissa.

§83. Luonnon viimeisestä tarkoituksesta teleologisena järjestelmänä

§84. Maailman olemassaolon eli luomakunnan itsensä lopullisesta tarkoituksesta

§85. Fysikoteologiasta

§ 86. Etikoteologia

Huomautus

§87. Jumalan olemassaolon moraalisesta todistuksesta

§88. Moraalisen todistuksen pätevyyden rajoituksesta

Huomautus

§89. Moraalisen argumentin hyödystä

§90. Totena pitämisen lajista jumalan olemassaolon moraalisena todistuksena

§91. Totena pitämisen lajista käytännöllisen uskon avulla

Yleinen huomautus teleologiaan