Metodin esitys
(1637)
Discours de la Méthode
René Descartes
(1596 – 1650)
René Descartes (1596 – 1650)
Metodin esitys. Teoksessa Descartes Teokset I. Suom. Sami Jansson. Gaudeamus, Helsinki 2001.
Metodin esitys. Suom. J. A. Hollo. Teoksessa Descartes Teoksia ja kirjeitä. WSOY, Porvoo 1994.
Discours de la Méthode pour bien conduire sa raison, & chercher la vérité dans les sciences, plus la Dioptrique, les Météores et la Géométrie, qui sont des essais de cette Méthode
Discours de la méthode, imprimerie Jan Maire (1637)
Discours de la méthode, édition établie par Victor Cousin (1824)
Discours de la méthode, édition Adam et Tannery (1902)
I. OSA
En omasta puolestani ole koskaan olettanut, että älyni olisi mitenkään tavallista täydellisempi. Olen oikeastaan usein toivonut, että ajatukseni olisi yhtä nopea, kuvittelukykyni yhtä selkeä ja tarkka ja muistini yhtä laaja tai yhtä vireä kuin eräillä muilla.
Näiden ominaisuuksien lisäksi en tiedä mitään muuta, mikä tekisi mielestä (l’esprit) täydellisimmän. Sillä järki (raison) tai mieli (sens) on ainoa asia joka tekee meistä ihmisiä (hommes) ja erottaa meidät pedoista (pedoista).
Minä haluan usko että se on kokonainen ja jokaisessa, seuraten filosofien yhteistä mielipidettä, jotka sanovat että vähempää ja enempää voi olla vain satunnaisissa olennoissa eikä yhden ja saman lajin muotojen tai luontojen olemisessa. […]
Tarkoitukseni ei siis ole opettaa tässä metodia, jota jokaisen pitäisi seurata ohjatakseen järkeään hyvin (bien conduire sa raison ), vaan ainoastaan näyttää, miten olen yrittänyt ohjata omaani
II. OSA
1. Ensimmäinen sääntöni oli se, etten ota totena mitään sellaista, minkä en ilmiselvästi tiedä olevan totta.
2. Tutkielmani ongelma tuli jakaa niin pieniin osiin kuin mahdollista
3. Ajatuksia tuli ohjata järjestyksessä aloittaen kaikkein yksinkertaisimmista.
4. Tuli tehdä kaikkialla niin täydellisiä luetteloita ja niin yleisiä katsauksia, että saatoin olla varma siitä, ettei mitään ollut sivuutettu.
III. OSA
1″Ensimmäinen periaatteeni oli noudattaa maani lakeja ja tapoja pitäen lujasti kiinni uskonnosta, johon minut […] on kasvatettu”.
“Toinen periaatteeni oli olla toiminnassani mahdollisimman luja ja päättäväinen ja seurata, kun kerran olin niin päättänyt, jopa kaikkein epäiltävämpiä näkemyksiä yhtä vakaasti kuin jos ne olisivat aivan varmoja”.
“Kolmas periaatteeni oli yrittää aina voittaa mieluummin itseni kuin kohtalo ja muuttaa ennemmin toiveitani kuin maailmanjärjestystä”.
IV. OSA
Että kun näin ajattelin kaiken olevan epätotta, oli välttämätöntä, että minä, joka tätä ajattelin, olin jotakin.
Ja huomatessani että tämä totuus –
ajattelen, siis olen olemassa (je pense, donc je suis, ego cogito, ergo sum, sive existo)
– oli niin luja ja varma, etteivät skeptikkojen yltiöpäisemmätkään olettamukset voineet sitä horjuttaa, päätin voivani epäröimättä ottaa sen ensimmäiseksi periaatteeksi filosofialle.