De la démocratie en Amerique (1835, 1840) premie`re édition historico–critique revue et augmentée. Eduardo Nolla. Librairie Philosophique J. Vrin, Paris 1990.

Democracy in America. Historical-Critical Edition of De la démocratie en Amerique.  Edited by Eduardo Nolla. Translated from the French by James T. Schleifer. A bilingual french-english edition. Liberty Fund, Inc, Indianapolis, Indiana 2010.

Demokratia Amerikassa, kääntänyt Sami Jansson, Gaudeamus, Helsinki 2006.

Täysin uuteen maailmaan tarvitaan uudenlaista valtio-oppia.

Il faut une science politique nouvelle à un monde tout nouveau.

“Palaan vuosisadasta vuosisadalle aina kaukaisimpaan antiikkiin, enkä havaitse mitään mikä muistuttaisi sitä mitä tapahtuu silmieni edessä. Menneisyys ei enää valaise tulevaisuutta, ihmishenki vaeltaa hämärässä.

“Je remonte de siècle en siècle jusqu’à l’Antiquité la plus reculée; je n’aperçois rien qui ressemble à ce qui est sous mes yeux. Le passé n’éclairant plus l’avenir, l’esprit marche dans les ténèbres.”

Keskuudessamme on meneillään suuri demokraattinen vallankumous. Kaikki näkevät sen, mutta kaikki eivät arvostele sitä samalla tavalla.

Toiset käsittävät sen uutena asiana, ja pitäen sitä satunnaisen onnettomuutena he toivovat pystyvänsä vielä pysäyttämään sen. Toiset taas pitävät sitä vastustamattomana, koska se vaikuttaa heistä jatkuvimmalta, vanhimmalta ja pysyvimmältä tosiasialta, jonka tiedämme historiassa.

Olenkin sitä mieltä, että demokraattisia kansoja uhkaava sorto ei muistuta mitään sitä edeltänyttä maailmassa.

Aikakalaisemme eivät löydä siitä kuvaa muistoistaan. Minäkin etsin turhaan ilmaisua, joka toistaisi täsmälleen siitä muodostamani ja sen sisältämän idean. Vanhat despotismin ja tyrannian sanat eivät ole sopivia. Asia on uusi ja se pitäisi saada määritellyksi, vaikka en osakaan antaa sille nimeä.  Tahdon nyt kuvitella, minkälaisilla uusilla piirteillä despotismi voisi ilmaantua maailmassa.

Näen suuren joukon keskenään samanlaisia ja tasa-arvoisia ihmisiä, jotka keskittyvät hellittämättä itseensä ja täyttävät sielunsa vähäpätöisillä, rahvaanomaisilla huveilla. Jokainen heistä on erillinen ja eristäytynyt eikä välitä muiden kohtalosta.

Näiden ihmisten ylle kohoaa suunnaton holhoava valta, joka yksinään huolehtii heidän tarpeistaan ja valvoo heidän kohtaloaan. Se on absoluuttinen, pikkutarkka, järjestelmällinen, kaukokatseinen ja lempeä.

Se muistuttaisi isän valtaa, jos sen tarkoituksena olisi valmistaa ihmisiä aikuisuuteen, mutta se pyrkii päinvastoin vain pitämään peruuttamattomasti lapsuudessa. Se pitää siitä, että kansalaiset iloitsevat, kunhan he vain ajattelevat ainoastaan iloitsemista.

Se työskentelee mielellään heidän onnensa eteen; mutta se haluaa olla tuon onnen ainoa edustaja ja erotuomari.  Se huolehtii heidän turvallisuudestaan, ennakoi ja tyydyttää heidän tarpeitaan, mahdollistaa heidän nautintojaan, hallitsee heidän elämänsä keskeisimpiä toimia, ohjaa heidän elinkeinojaan, säätelee heidän jälkeläisiä, jakaa heidän perintönsä, miksei se voisi kokonaan poistaa heiltä ajattelun vaivaa ja elämisen tuskaa?

Vaikka vallankumous, joka tapahtuu yhteiskunnallisessa tilassa, laeissa, ideoissa, ihmisten tunteissa, ei suinkaan ole vielä päättynyt sen aikaansaannokset ei voida verrata mihinkään maailmassa aiemmin nähtyyn.

Palaan vuosisadasta vuosisadalle aina kaukaisimpaan antiikkiin, enkä havaitse mitään mikä muistuttaisi sitä mitä tapahtuu silmieni edessä.

Menneisyys ei enää valaise tulevaisuutta, ihmishenki vaeltaa hämärässä.

Aikamme kansakunnat eivät voi estää olemisen olosuhteiden tasa-arvoistumista, mutta niistä riippuu, johtaako tasa-arvo heidät orjuuteen vai vapauteen, valistukseen vai barbaarisuuteen, vaurauteen vai kurjuuteen.