Mutta kaikki erinomainen on yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin.

Sed omnia præclara tam difficilia quam rara sunt.

Ethica: Spinoza Opera, vol. II ed. Carl Gebhardt, Heidelberg 1925

Ethics.  In the Collected Works of Spinoza. Volume I. Edited and Translated by Edwin Curley. Princeton University Press, New Jersey 1985.

Etiikka. Suom. Vesa Oittinen. Gaudeamus, Helsinki 1994.

I. Jumalasta

De Deo

Itsensä syyllä ymmärrän sitä, jonka olemus kääriytyy olemassaoloon eli jonka luontoa ei voi käsittää kuin olemassa olevaksi.

Per causam sui intelligo id cujus essentia involvit existentiam sive id cujus natura non potest concipi nisi existens.

6. Jumalalla ymmärrän absoluuttisen ääretöntä olentoa, eli äärettömästä määrästä attribuutteja koostuvaa substanssia, joista kukin ilmaisee (exprimit) ikuista ja ääretöntä olemusta

Per Deum intelligo ens absolute infinitum, hoc est, substantiam constantem infinitis attributis, quorum unumquodque aeternam, & infinitam essentiam exprimit.

Vapaaksi sanotaan asiaa, joka on olemassa pelkästään oman luontonsa välttämättömyydestä ja määräytyy pelkästään tästä toimimaan.

Ea res libera dicitur quæ ex sola suæ naturæ necessitate existit et a se sola ad agendum determinatur.

PROP. XXIX.

Maailmankaikkeudessa ei ole mitään kontingenttia vaan kaikki on jumalallisen luonnon välttämättömyydestä määräytynyt olemaan olemassa ja toimimaan tietyllä tavalla.

In rerum natura nullum datur contingens sed omnia ex necessitate divinæ naturæ determinata sunt ad certo modo existendum et operandum.

II. Tietoisuuden/mielen luonteesta ja alkuperästä

De Natura et Origine Mentis

Ajattelu on jumalan attribuutti, eli Jumala on ajatteleva asia

Cogitatio attributum Dei est sive Deus est res cogitans.

 Ihmisen olemukseen ei kuulu substanssin olemista eli substanssi ei konstituoi ihmisen muotoa

Ad essentiam hominis non pertinet esse substantiæ sive substantia formam hominis non constituit.

 Siten seuraa, että ihmisen olemus on tiettyjen jumalan attribuuttien muunnelmien konstituoima.

Hinc sequitur essentiam hominis constitui a certis Dei attributorum modificationibus.

III. Affektien alkuperästä ja luonnosta

De Origine et Natura Affectuum

Tosin kukaan ei ole vielä tähän mennessä määritellyt mihin ruumis kykenee, toisin sanoen, kukaan ei ole vielä kokemuksella oppinut miten ruumis kykenee ja ei-kykene toimimaan tarkasteltuna yksinomaan ruumiillisen luonnon lakien pohjalta, silloin kuin mieli ei määritä sitä.

Etenim quid corpus possit, nemo hucusque determinavit hoc est neminem hucusque experientia docuit quid corpus ex solis legibus naturæ quatenus corporea tantum consideratur, possit agere et quid non possit nisi a mente determinetur.

IV. Inhimillisestä orjuudesta eli ihmisen affekteista

De Servitute Humana, seu de Affectuum Vibrius

Vapaa ihminen ei ajattele mitään muuta niin vähän kuin kuolemaa eikä hänen viisautensa ole kuoleman vaan elämän mietiskelyä.

Homo liber de nulla re minus quam de morte cogitat et ejus sapientia non mortis sed vitæ meditatio est

V. Ymmärryksen voimasta eli inhimillisestä vapaudesta

De Potentia Intellectus, seus Libertate Humana

Mutta kaikki erinomainen on yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin.

Sed omnia præclara tam difficilia quam rara sunt.