Keskustelut
Titus Liviuksen kymmenestä ensimmäisestä kirjasta
Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio
(1517, 1531)
Niccolò di Bernardo dei Machiavelli
(1469 – 1527)
Keskustelut Titus Liviuksen kymmenestä ensimmäisestä kirjasta
Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio (1517, 1531)
Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
Renesanssin ajattelu
Valtiollisia mietelmiä. Suomentanut Kaarlo af Heurlin, Wsoy 1958, 1998.
Omistus
Dedica
Ensimmäinen kirja
Libro primo
Ihmisten kateellisesta luonteesta, siitä, että helpommin moititaan kuin kiitetään toisten tekoja, johtuu. että aina on ollut yhtä vaarallista keksiä uusia menettelytapoja ja järjestyksiä kuin etsiä tuntemattomia meriä ja maita.
Ancora che, per la invida natura degli uomini, sia sempre suto non altrimenti periculoso trovare modi ed ordini nuovi, che si fusse cercare acque e terre incognite
Siitä huolimatta olen luonnollisesta halustani (naturale desiderio) , mikä minulla aina on ollut tehdä se, mitä pidän kaikkien yhteisenä hyvänä, päättänyt astua tielle, jota ei ole vielä kuljettu.
[3]
Kuten kaikki kansalaisuus elämästä järkeilleet ja lukuisat historialliset esimerkit osoittavat, on välttämätöntä, että tasavallan asettaja ja lainsäätäjä olettaa kaikkien ihmisten olevan sellaisia, että he aina käyttävät pahantahtoista sielua kun siihen on vapaus.
Ja kun pahuus (malignita) pysyy salassa hetken aikaa, johtuu se salaisesta syystä, jota, koska meillä ei ole vastakkaista kokemusta, ei heti tunnisteta.
Sen kuitenkin paljastaa aika (tempo), jota sanotaan totuuden isäksi.
He eivät huomaa, että jokaisessa tasavallassa on kaksi mieltä, kansan (popolo) ja ylimysten (grandi). Ja kaikki vapauden hyväksi säädetyt lait syntyvät näiden erimielisyydestä (disunione).”