Kirje roomalaisille  Πρὸς Ῥωμαίους ἐπιστολή

Prologue (1:1–15)

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija/orja, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia.

PAULOS doulos Iēsou Khristou, klētos apostolos, aphōrismenos eis euaggelion theou

Paulus servus Christi Iesu vocatus apostolus segregatus in evangelium Dei

II

III

31

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

nomon oun katargoumen dia tês pisteôs; mê genoito, alla nomon histanomen.

legem ergo destruimus per fidem absit sed legem statuimus

IV

V

VI

VII

Synti lain kautta

7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: “Älä himoitse”.

[7] Ti oun eroumen; ho nomos hamartia; mê genoito: alla tên hamartian ouk egnôn ei mê dia nomou, tên te gar epithumian ouk êidein ei mê ho nomos

8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.

[8] elegen Ouk epithumêseis: aphormên de labousa hê hamartia dia tês entolês kateirgasato en emoi pasan epithumian, chôris gar nomou hamartia nekra.

9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,

[9] egô de ezôn chôris nomou pote: elthousês de tês entolês hê hamartia anezêsen,

10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.

[10] egô de apethanon, kai heurethê moi hê entolê hê eis [11] zôên hautê eis thanaton:

15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

[15] ho gar katergazomai ou ginôskô: ou gar ho thelô touto prassô, all’ ho misô touto poiô

VIII

IX

X

Kristus on lain loppu Telos gar nomou Christos

4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi/oikeamielisyydeksi jokaiselle, joka uskoo.

[4] telos gar nomou Christos eis dikaiosunên panti tôi pisteuonti.

4 finis enim legis Christus ad iustitiam omni credenti

XI

Armon valinta

5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.

houtôs oun kai en tôi nun kairôi limma kat’ eklogên charitos gegonen:

6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.

[6] ei de chariti, ouketi ex ergôn, epei hê charis ouketi ginetai charis.

XII

2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä

kai mê sunschêmatizesthe tôi aiôni toutôi, alla metamorphousthe têi anakainôsei tou noos, eis to dokimazein humas ti to thelêma tou theou, to agathon kai euareston kai teleion.

Yhteisruumis

4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

[4] kathaper gar en heni sômati polla melê

5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä;

echomen, ta de melê panta ou tên autên echei praxin, houtôs hoi polloi hen sôma esmen en Christôi, to de kath’ heis allêlôn melê.

XIII

Esivalta (exousia)

1 Jokainen sielu olkoon alamainen sille esivallalle (exousia), jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

Pasa psukhē exousiais huperekhousais hupotassesthō, ou gar estin exousia ei mē hupo theou, hai de ousai hupo theou tetagmenai eisin

omnis anima potestatibus sublimioribus subdita sit non est enim potestas nisi a Deo quae autem sunt a Deo ordinatae sunt

XIV

XV

XVI