Oleminen ja aika
Sein und Zeit
1927
Martin Heidegger
(1889 – 1976)
Oleminen ja aika
Sein und Zeit 1927
1900 -luvun ajattelu
Sein und Zeit. Erste Hälfte. Jahrbuch für Philosophie und phänomenologische Forschung , Band VII, herausgegeben von E. Husserl – Freiburg i. B. Halle a.d.S.: Max Niemeyer, 1927.
Sein und Zeit. 11. Auflage. Niemeyer, Tübingen 1967.
Oleminen ja aika. Suomentanut Reijo Kupiainen. Osuuskunta Vastapaino, Tampere 2000. (Huom. tällä sivustolla suomennokset muutettu ja lähtökohtaisesti Markun kaikkine mokineen.)
Being and Time. Translated by John Macquarrie & Edward Robinson. Blackwell Publishers Ltd, London 1962.
Being and Time. Translated by Joan Stambaugh, revised by Dennis J. Schmidt. Albany, New York: SUNY Press 2010.
Johdanto: Olemisen mielen kysymyksen esittely
Die Exposition der Frage nach dem Sinn von Sein
1. Luku Olemiskysymyksen välttämättömyys, rakenne ja erityisasema.
§ 1. Välttämättömyys toistaa nimenomaan kysymys olemisesta.
Die Notwendigkeit einer ausdrücklichen Wiederholung der Frage nach dem Sein
§ 2. Olemisen kysymyksen muodollinen rakenne
Die formale Struktur der Frage nach dem Sein
§ 3. Olemiskysymyksen ontologinen etusija
Der ontologische Vorrang der Seinsfrage
§ 4. Olemiskysymyksen onttinen etusija
§ 4. Der ontische Vorrang der Seinsfrage
Täälläolo (dasein) on oleva, joka ei vain esiinny (vorkommt) muiden olevien joukossa. Se pikemminkin erottuu ontisesti sen kautta, että tässä olevassa sen olemisessa on kyse itse tästä olemisesta. Mutta silloin daseinin olemiskonstituutioon (Seinsverfassung) kuuluu, että sillä on olemisessaan olemissuhde (Seinsverhältnis) tähän olemiseensa. Ja tämä puolestaan tarkoittaa: Dasein ymmärtää itsensä jollain tavalla ja korostetusti olemisessaan.
Tälle olevalle on ominaista, että sen oleminen paljastuu (erschlossen) sille itselleen olemisessaan ja olemisensa kautta.
Olemisymmärrys on itsessään Daseinin olemismääritys.
Daseinin onttinen erityisyys on siinä, että se on ontologinen.
Olemista itseään, johon Dasein voi suhtautua tavalla tai toisella ja johon se aina jollakin tavalla suhtautuu, kutsumme eksistenssiksi (Existenz)
Ja koska tämän olevan olemusmääritystä ei voida antaa sen aineellisena mitänä, vaan koska sen olemus on pikemminkin siinä, että sillä on kulloinkin olemisensa omana olemisenaan, olemme valinneet termin dasein, pelkkänä olemisilmaisuna, merkitsemään tätä olevaa.
Dasein ymmärtää aina itsensä eksistenssistään, mahdollisuudesta olla tai ei olla oma itsensä. Dasein on joko itse valinnut nämä mahdollisuudet tai joutunut tai kasvanut niihin. Eksistenssistä päättää (entscheiden) ainoastaan kulloinenkin dasein itse joko tarttumalla näihin mahdollisuuksiin tai lyömällä ne laimin.
Kysymys eksistenssistä selviää kulloinkin vain eksistenssin itsensä kautta. Kutsumme tästä johtavaa itsensä ymmärtämistä eksistentiseksi (existenzielle). Kysymys eksistenssistä on Daseinin onttinen “asia”.
Eksistenssin ontologisen rakenteen teoreettinen läpinäkyvyys ei ole välttämätöntä edellistä varten. Rakenteen kysymyksen tarkoituksena on taas selvittää, mikä konstituoi eksistenssin. Kutsumme näiden rakenteiden yhteyttä eksistentiaalisuudeksi (Existenzialität).
Tämän analytiikka ei ole luonteeltaan eksistentista (existenziellen ) vaan eksistentiaalista (existenzialen) ymmärrystä. Daseinin eksistentiaalisen analyysin tehtävä on ennalta hahmoteltu sen mahdollisuuden ja välttämättömyyden kannalta Daseinin ontisessa konstituutiossa.
Siksi fundamentaaliontologiaa [Fundamentalontologie], josta vasta kaikki muut [ontologiat] voivat saada alkunsa on etsittävä Daseinin eksistentiaalisesta analytiikasta.
Daseinilla on siten moninkertainen etusija kaikkiin muihin oleviin nähden.
Ensimmäinen etusija on onttinen: tämän olevan eksistenssi määrää sen olemisen.
Toinen etusija on ontologinen: Dasein on itsessään “ontologinen” eksistenssimäärityksensä perusteella.
Daseiniin kuuluu kuitenkin yhtä alkuperäisesti – eksistenssiymmärrystä konstituoiden – kaikkien ei daseinmaisten olevien olemisen ymmärtäminen. Daseinilla on siis kolmas etusija kaikkien ontologioiden ontis-ontologisena mahdollisuusehtona.
Dasein on näin osoittautunut kaikkia muita olevia edeltäväksi ontologisesti ensisijaiseksi kysymisen kohteeksi.
Jos tehtäväksi on asetettava olemisen mielen tulkinta, dasein ei ole vain ensisijainen tutkittava oleva vaan lisäksi oleva, joka aina jo olemisessaan on suhteessa siihen mitä tässä kysymyksessä kysytään.
Olemiskysymys ei siis ole silloin mitään muuta kuin Daseiniin itseensä kuuluvan olemuksellisen olemistendenssin eli esiontologisen olemisymmärryksen radikalisointia.
2. Luku: Kaksoistehtävä olemiskysymyksen työstämisessä. Tutkimusmenetelmä ja sen pääpiirteet
§ 5 Daseinin ontologinen analytiikka horisontin esiintuomisena olemisen mielen yleiselle tulkinalle
§ 6 Ontologian historian destruktion tehtävä
6. Die Aufgabe einer Destruktion der Geschichte der Ontologie
Historiallisuus määrittävänä edeltää sitä mitä kutsutaan historiaksi (maailmanhistoriallisesti tapahtunutta).
Die Bestimmung Geschichtlichkeit liegt vor dem, was man Geschichte (weltgeschichtliches Geschehen) nennt.
Tällä tavoin herruuden saavuttava ”traditio” tekee ”siirtämänsä” (übergibt) niin luokseen pääsemättömäksi, että se pikemminkin ensi sijassa ja enimmäkseen peittää sen. Se luovuttaa perinteisen itsestäänselvyytenä ja sulkee pääsyn alkuperäisiin “lähteisiin”, joista perinteiset kategoriat ja käsitteet syntyivät osaksi aidolla tavalla. Traditio saa jopa unohtamaan sellaisen alkuperän (Herkunft ) kokonaan. Se kehittää kylläisyyttä, jossa ei edes ymmärretä tällaisen paluun välttämättömyyttä.
§ 7. Tutkimuksen fenomenologinen menetelmä
Die phänomenologische Methode der Untersuchung
Kysymys olemisen mielestä on johtava kysymys, jolla tutkimus saavuttaa perustavanlaatuisen kysymyksen filosofiasta yleensä.
Tämän kysymyksen käsittelytavan menetelmä on fenomenologinen.
Ilmaus fenomenologia tarkoittaa ensi sijassa menetelmäkäsitettä.
A, Fenomeenan käsite
Der Begriff des Phänomens
Kreikkalainen ilmaus fainomenon (φαινόμενoν), josta termi ”fenomeena” (phänomen) juontuu, tulee verbistä fainesthai (φαίνεσθαι), joka tarkoittaa näyttää itsensä (sich zeigen).
Fainemenon (φαινόμενoν) tarkoittaa siis sitä, mikä näyttää itsensä, itsensä näyttävää (das Sichzeigende), ilmeistä (das Offenbare). Fainesthai (φαίνεσθαι) on itse on medium sanasta faino (φαίνω), tuoda päivänvaloon, asettaa kirkkauteen. Faino (φαίνω) kuluu vartaloon fa- (φα-) kuten fos (φῶς), valo, kirkkaus, mistä joku voi tulla ilmeiseksi.
Siksi ilmaisun fenomeena merkitys on siis: itsessään näyttäytyvä (das Sich-an-ihm-selbst-zeigende), ilmeinen (das Offenbare).
B. Logoksen käsite.
Der Begriff des Logos
C. Alustava fenomenologian käsite.
Der Vorbegriff der Phänomenologie
Fenomenologia tarkoittaa tällöin: apofainesthai ta fainomena – saattaa nähtäväksi mikä näyttäytyy itsestään siten kuin se näyttäytyy itsestään lähtien. Tämä on fenomenologiaksi itseään kutsuvan tutkimustyypin muodollinen merkitys.
Mutta tässä ei ilmaista mitään muuta kuin edellä muotoiltu maksiimi: ”Asioihin itseensä!”
[…]
Sisällön osalta fenomenologia on tiedettä olevien olemisesta (Sein des Seienden) – ontologiaa.
Ontologian tehtäviä selvitettäessä nousi esiin fundamentaaliontologian välttämättömyys, jonka teemana on ontologis-onttisesti erityinen oleva, dasein. Tämä on tehtävä niin, että ontologia kohtaa perusongelman eli kysymyksen olemisen mielestä yleensä.
§ 8. Tutkielman pääpiirteet
Ensimmäinen osa:
Daseinin tulkinta suhteessa ajallisuuteen ja ajan selvitys transendentaalina horisonttina olemisen kysymiselle
Die Interpretation des daseins auf die Zeitlichkeit und die Explikation der Zeit als des Transzendentalen Horizontes der Frage nach dem Sein
I.Ensimmäinen jakso (Abschnitt)
Daseinin valmisteleva fundamentaalianalyysi
Die vorbereitende Funadamentalanalyse des Daseins
Erster Abschnitt
1. Luku: Daseinin valmistelevan analyysin tehtävän esittely
Die Exposition der aufgabe einer vorbereitenden analyse des Daseins
§ 9. Daseinin analytiikan teema
§ 10. Daseinin analytiikan rajaaminen vasten antropologiaa, psykologiaa ja biologiaa.
Die Abgrenzung der Daseinsanalytik gegen Anthropologie, Psychologie und Biologie
Mutta toisaalta kaikki vakava ja tieteellinen ”elämänfilosofia” – (”Lebensphilosophie”) sana, joka sanoo yhtä paljon kuin kasvien kasvioppi – sisältää oikein ymmärrettynä julkilausumattoman pyrkimyksen ymmärtää daseinin olemista.
Silmiinpistävää on, ettei itse ”elämä” olemistapana tule ”elämänfilosofian” ongelmaksi ontologisessa mielessä. Ja tämä on ”elämänfilosofian” periaatteellinen puute.
§ 11. Eksistentiaalinen analytiikka ja primitiivisen daseinin tulkinta. Vaikeudet saavuttaa “luonnollinen maailmakäsite (natürlichen Weltbegriffes)
§ 12. Maailmassa-olemisen luonnos orientaatiosta jossakin-olemisesta (In-Sein) sellaisenaan
Die Vorzeichnung des In-der-Welt-seins aus der Orientierung am In-Sein als solchem
2. Luku: Maailmassa-oleminen yleisesti daseinin peruskonstituutiona
Das In-der-welt-sein überhaupt als grundverfassung des Daseins
3. Luku: Maailman maailmallisuus
Die Weltlichkeit der Welt
4. Luku: Maailmassa-oleminen kanssa-olemisena ja itsenäolemisena: ”Kuka tahansa” (Das Man)
In-der-Welt-sein als Mit- und Selbstsein. Das Man
§ 27. Jokapäivänen itsenäoleminen ja kuka tahansa
Das alltägliche Selbstsein und das Man
§ 29. Täällä-oleminen virittyneisyyteenä
Das Da-sein als Befindlichkeit
Se, mitä ontologisesti indikoimme termillä virittyneisyys (Befindlichkeit ) on onttisesti mitä tutuinta ja jokapäiväisintä: mieliala (die Stimmung), jollakin mielellä oleminen (Das Gestimmtsein).
§ 30. Pelko virittyneisyyden moduksena
Die Furcht als ein Modus der Befindlichkeit
5. Luku: Jossakin-oleminen sellaisenaan
Das In-Sein als solches
6. Luku: Huoli täälläolon olemisena
Das Sorge als Sein des Daseins
I.Toinen jakso (Abschnitt)
Dasein ja ajallisuus
Dasein und Zeitlichkeit
1. Luku: Daseinin mahdollinen kokonaisena-oleminen ja oleminen kohti kuolemaa.
Das mögliche Ganzsein des Daseins und das Sein zum Tode
2. Luku: Daseinin vahvistus varsinaisesta olemiskyvystä ja päättäväisyys
Die daseinsmässige Bezeugung eines eigentlichen Seinkönnens und die Entschlossenheit
III. Daseinin varsinainen kokonaisolemisen kyky ja ajallisuus huolen ontologisena mielenä.
Das eigentliche Ganzseinkönnen des Daseins und die Zeitlichkeit als der ontologische Sinn der Sorge
IV. Ajallisuus ja jokapäiväisyys
Zeitlichkeit und Alltäglichkeit
V Ajallisuus ja historiallisuus
Zeitlichkeit und Geschichtlichkeit
VI. Ajallisuus ja ajansisäisyys vulgaarin ajan käsitteen alkuperänä.
Zeitlichkeit und Innerzeitigkeit als Ursprung des vulgären Zeitbegriffes
Onko olemassa tie, joka johtaa olemisen mieleen alkuperäisestä ajasta?
Osoittautuuko olemisen horisontiksi itse aika?
Führt ein Weg von der ursprünglichen Zeit zum Sinn des Seines?
Offenbart sich die Zeit selbst als Horizon des Seins?