[4] Ja kuten on kaksi asiaa, mieli (mens) ja rakkaus (amor) mieltä kohtaan, kun se rakastaa itseään; on siis kaksi asiaa: mieli (mens) ja tieto (notitia) mielestä, kun se tuntee itsensä.

Siksi mieli itse ja rakkaus ja tieto siitä ovat kolme, ja nämä kolme ovat yksi, ja kun ne ovat täydellisiä (perfecta), ne ovat tasa-arvoisia (aegualia).

Samoin jos joku kuulee tuntemattoman merkin, kuten jonkin sanan äänen, jonka merkitystä hän ei tiedä. Hän haluaa tietää mikä se on eli haluaa tietää minkä tuo ääni tuo mieleen ikään kuin hän kuulisi sanan ”temetum” eikä tietäisi miltä se vaatii.

Sen tähden on välttämätöntä, että hän jo tietää, että se on merkki, eli että se ei ole tyhjä ääni, vaan että se merkitsee jotakin. Sillä muussa suhteessa hän jo tietää tämän kolmitavun, joka on painanut artikuloidun muotonsa sieluun kuuloaistin kautta.