I (A, Alpha, 980a-993a): Ensimmäiset syyt ja periaatteet

Kaikki ihmiset haluavat luonnostaan tietää.

πάντες ἄνθρωποι τοῦ εἰδέναι ὀρέγονται φύσει.

Muutkuin ihmiset elävät  aistivaikutelmien (φαντασία) ja myös muistinsa (μνήμη) varassa, mutta niillä on vain vähän kokemusta (ἐμπειρία) ihmissuku elää myös taidon (τέχνη) ja järkeilyn (λογισμός) varassa.

Muistamisesta ihmisille syntyy kokemus, sillä useat muistot samasta toimesta toteutavat yhden kokemuksen kyvyn.

II (α, alpha, 993a-995a): Luonnon periaatteet (epäaito?)

III (B, Beta, 995a-1003): Ongelmat

IV (Γ, Gamma, 1003a-1012b): Olevana olevana ja yleiset periaatteet

On olemassa tutkimus (ἐπιστήμη), joka tarkastelee olevaa olevana (τὸ ὂν ᾗ ὂν) ja sille itsessään kuuluvia määreitä.

ἔστιν ἐπιστήμη τις ἣ θεωρεῖ τὸ ὂν ᾗ ὂν καὶ τὰ τούτῳ ὑπάρχοντα καθ᾽ αὑτό.

Se ei ole sama kuin yksikään niin sanotuista erityistieteistä. Mikään niistä ei näet tarkastele yleisesti olevaa olevana, vaan ne ottavat siitä osan ja tarkastelevat sille kuuluvaa; esimerkiksi matemaattiset tutkimukset tekevät juuri näin.

Mutta koska me tutkimme periaatteita (ἀρχὰς) ja etsimme perimmäisiä syitä (ἀκροτάτας αἰτίας), on selvää että niiden on luonnostaan kuuluttava jollekin itsessään (καθ᾽ αὑτήν)

Jos nekin, jotka ennen meitä tutkivat olevaisten elementtejä, tutkivat näitä periaatteita, olevaisen elementit on välttämättä oltava olevaisen elementtejä, ei satunnaisesti, vaan sikäli kun se on olevaa.

Meidänkin on siksi tutkittava, mitkä ovat olevaisen ensimmäiset syyt (πρώτας αἰτίας) sikäli kuin se on olevaa.

V (Δ, Delta, 1012b-1025a): Peruskäsitteet

Syy (αἴτιος)

1. Syyksi sanotaan yhdellä tavalla sitä, mistä jokin syntyy niin, että se sisältyy syntyvään, esimerkiksi patsaan syyksi pronssia tai maljan syyksi hopeaa, ja tällaisia luokkia.
2. Toiseksi muotoa (εἶδος) tai esimerkkiä (παράδειγμα) eli olemuksen määritettä ja niiden luokkia (esimerkiksi oktaavin syynä on suhde 2:1 ja ylipäänsä luku) sekä määritteen osia.
3. Edelleen sanomme syyksi sitä, josta muutos (μεταβολή) tai lepo (ἠρέμησις) saa ensiksi alkunsa, esimerkiksi harkinnut on toiminnan syy, isä on lapsen syy ja yleensä tekijä on tehdyn ja muuttaja muutoksen syy.
4. Sama kuin päämäärä (τέλος), tämä on minkä tähden kuten kävelyn syy on terveys. Minkä tähden ihminen kävelee. Pysyäkseen terveenä vastaamme ja uskomme näin osoittaneemme syyn.

Elementti (στοιχεῖον)

Luonto (φύσις)

Välttämätön (ἀναγκαῖον)

Yksi (μέν)

Oleva (τὸ ὂν) 

Olevuus/substanssi (οὐσία)

Sama (ταὐτός)

Vastakohta (ἀντίκειμαι)

Edeltävä (Πρότερος) ja jälkimmäinen (ὕστερος)

Kyky/Voima/Mahdollisuus  (δύναμις)

Kvantiteetti, määrä (ποσός)

Laatu (ποῖος)

Suhde (πρός τι)

Täydellinen (τέλειος)

Raja (πέρας)

Se minkä perusteella 

VI (E, Epsilon, 1025b, 1028a): Yleinen (ontologian) ja erityinen (teologia) metafysiikka

VII (Z, Zeta, 1028a, 1041b): Olevuus (οὐσία) / substanssi (latin. substantia)

VIII (H, Eta, 1042a-1045a)

IX (Θ, Theta, 1045a-1052a): Potentiaalisuus (δύναμις) ja aktuaalisuus (ἐντελέχεια)

Edellä on käsitelty ensisijaista olemista (πρώτως ὄντος), johon kaikki muut olevan kategoriat viittaavat. 

Juuri olevuuden (οὐσίας) määritteen kautta näet muita olevuuksia eli määrällisiä ja laadullisia ja muita vastaavia sanotaan oleviksi, sillä ne kaikki sisältävät olevuuden sanan/määritteen (οὐσίας λόγον) kuten sanoimme keskustelumme alussa.

Ja koska olevasta puhutaan toisaalta jonakin, määränä tai laatuna ja toisaalta myös suhteessa potentiaalisuuteen ja aktuaalisuuteen ja toimeen/teokseen (κατὰ δύναμιν καὶ ἐντελέχειαν καὶ κατὰ τὸ ἔργον), selvittäkäämme potentiaalisuutta ja aktualisoitumista ja ensiksi potentiaalisuutta sen suurimmassa herruudessa (μάλιστα κυρίως), joka tosin ei ole kaikkein hyödyllisin tarkoitusperiämme ajatellen.

Olemme muualla selvittänee sitä että kyky/voima/potentiaalisuus ja kyetä/voida/ olla potentiaalinen (δύναμις καὶ τὸ δύνασθαι) sanotaan usealla tavalla.

X (I, Iota, 1052a-1059a): Yksi (τὸ ἓν)

XI (K, Kappa, 1059a-1069a)

XII (Λ, Lambda, 1059a-1076a): Teologia

Mieli (νόος) sisältää tiettyjä ongelmia (ἀπορίας)

Sillä samalla kun pidämme mieltä jumalallisimpana ilmiönä (φαινομένων θειότατον), tiettyjä vaikeuksia liittyy kysymykseen, minkä ominaisuuden kautta se on tämä.

Mielen/ ajattelemisen on siis miellettävä/ajateltava itseään, sillä se on voimakkainta (κράτιστον) ja mieltäminen on mielen mieltämistä / ajatteleminen on ajattelemisen ajattelemista (καὶ ἔστιν ἡ νόησις νοήσεως νόησις) 1074b, 33-4.

Mutta olemassaolo ei toivo (βούλομαι) , että sitä hallitaan (πολιτεύω) huonosti. 

τὰ δὲ ὄντα οὐ βούλεται πολιτεύεσθαι κακῶς.

Ei ole hyvä, että hallitsijoita on monta. Olkoon yksi hallitsija. (Hom. Il.2.204)

 “οὐκ ἀγαθὸν πολυκοιρανίη: εἷς κοίρανος ἔστω.”

XIII (M, Mu, 1076-1087)

XIV (N, Nu, 1087a, 1093b)