• “Bericht über den Vortrag beim Freistudentischen Bund am 7. Nov. 1917 in München.” Wissenschaft als Beruf. Münchner Neueste Nachrichten, Nr. 567, 9. Nov. 1917. MWG I:17, S. 67-69
• Wissenschaft als Beruf (Geistige Arbeit als Beruf. Vorträge vor dem Freistudentischen Bund. Erster Vortrag). München und Leipzig: Duncker & Humblot 1919. MWG I:17, S. 49-111. GAW 582-613.
• Science as a profession and vocation. In Max Weber: Collected methodological writings.  Edited by Hans Henrik Bruun and Sam Whimster. Translated by Hans Henrik Bruun. Routledge, London and New York 2012.
• “Science as a Vocation.” In Max Weber: The vocation lectures. Edited and with an Introduction by David Owen and Tracy B. Strong. Translation by Rodney Livingstone. Hackett Publishing Company Indiana Polis/ Cambridge 2004.
• “Science as a Vocation.” In Max Weber’s Complete Writings on Academic and Political Vocations Edited and with an ontroduction by John Dreijmanis.  Translation by Gordon C. Wells Algora Publishing, New York 2008.
• Tiede kutsumuksena. Suomentanut Tapani Hietaniemi. Teoksessa Tiede ja politiikka kutsumus ja ammatti. Vastapaino 2009.
• Science as a Vocation.

Yliopiston kapitalisaatio ja byrokratisaatio

“Ja tällöin tulee näkyviin sama seikka kuin kaikilla kapitalistisen tuotannon aloilla, työläinen on erotettu tuotantovälineistä.”

Työläinen, assistentti siis, joutuu turvautumaan niihin työvälineisiin, jotka valtio antaa hänen käytettäväkseen; siksi hän on yhtä riippuvainen laitosjohtajasta kuin tehtaan työntekijä – sillä laitosjohtaja pitää aivan hyväuskoisesti laitosta ”omanaan”, ja on sen valtias. Siksi laitoksen työntekijän asema on usein yhtä prekaari kuin kenen tahansa, proletaarimaisissa, oloissa elävän.

Saksan yliopistoelämä amerikkalaistuu niin kuin elämämme yleensäkin varsin tärkeiltä osiltaan ja olen varma siitä että tämä kehitys aikanaan ulottuu sellaisillekin aloille, joilla – kuten minun alallani vielä hyvin suuressa määrin – käsityöläinen omistaa itse työvälineensä (tässä tapauksessa nimenomaan kirjaston) aivan samoin kuin vanha käsityöläinen ennen.

Tekniset edut ovat kiistämättömät, kuten kaikissa kapitalistisissa ja samalla byrokratisoiduissa laitoksissa. Mutta niissä vallitseva ”henki” on erilainen kuin Saksan yliopistojen vanha historiallinen ilmapiiri.

Yliopiston vanhasta muodosta on tullut niin sisäisesti kuin ulkoisestikin kuvitteellinen.

Yliopistourasta

Tiedän tuskin toista elämänuraa, jonka kehittymisessä sillä [sattumalla] olisi yhtä keskeinen osuus.

Kukaan yliopistonopettaja ei mielellään muistele valintakeskusteluja, sillä ne ovat harvoin miellyttäviä.

Akateeminen elämä on siis villiä sattumaa

(Das akademische Leben ist ein wilder Hasard).

Uskotteko katkeroitumatta ja turmeltumatta kestävänne sitä, että vuodesta toiseen keskinkertaisuus toisensa jälkeen kohoaa yläpuolellenne? Kaikilta saa tietysti saman vastauksen: tietenkin, elän vain ,kutsumukselleni, – mutta ainakin minä olen havainnut vain harvan voineen elää tämän läpi ilman sisäistä vahinkoa.”

Tieteen persoonallinen 

Ja se, joka ei kykene niin sanoakseni panemaan lappuja silmilleen ja uskomaan että hänen sielunsa kohtalo riippuu siitä, kykeneekö hän tulkitsemaan oikein nimenomaan tämän käsikirjoituksen tämän kohdan, hän pysyköön tieteestä kaukana.

Hän ei ole koskaan pääsevä siihen, mitä voidaan sanoa tieteen ”elämykseksi” (erlebnis).  

Sillä joka ei tunne tätä outoa, kaikkien ulkopuolisten pilkkaamaa huumaa, tätä oikean tulkinnan tavoittelun intohimoa, tätä ”oli kuluttava vuosituhansia, ennen kuin sinä synnyit elämään, ja muut vuosituhannet odottavat vaieten” (Carlyle) – asennoitumista, sillä ei ole tieteellistä kutsumusta – hän tehköön jotakin muuta.