Paljon mieluummin kuolen (thnêskô) siksi, että olen puolustautunut puheella (apologeomai) niin kuin olen , kuin eläisin siksi, että olisi puhunut toisin. 38e

• Ἀπολογία Σωκράτους. Plato. Platonis Opera, ed. John Burnet. Oxford University Press. 1903.
• Socrates’ Apology. Plato. Plato in Twelve Volumes, Vol. 1 translated by Harold North Fowler; Introduction by W.R.M. Lamb. Cambridge, MA, Harvard University Press; London, William Heinemann Ltd. 1966.
• Apologia eli Sokrateen puolustuspuhe. Suomentanut Marianna Tyni. Teoksessa Platon: Teokset I. Otava, Helsinki 1999.
• Sokrateen puolustuspuhe. Suomentanut Päivö Oksala. Teoksessa Viisi tutkielmaa. Helsinki: WSOY, Helsinki 1961.

I PUHE (17a—35c): Syytöksen jälkeen

Proemium (17a1–18a6)

Ateenan miehet! En tiedä (οὐκ οἶδα), minkä vaikutuksen syyttäjäni (κατηγόρων ) ovat tehneet teihin. Minulta ainakin oli unohtua (ἐπελαθόμην)  kuka olen, niin vakuuttavasti (πιθανῶς)  he puhuivat – vaikkei heidän sanoissaan ollut juuri nimeksikään totta (ἀληθές).

Prothesis, asian selvitys (18a7–19a7)

Puolustus ensimmäistä syyttäjää vastaan (19a8–24b2)

”Sokrates on oikeudeton (adikei) ja menettelee asiattomasti, kun tutkii maan alaista ja taivasta (hupo gês kai ourania), tekee heikomman sanan (logos) vahvemmaksi ja opettaa (didaskō) muitakin tekemään samoin.”

Delfoin oraakkeli

1) Politiikon populaari viisaus 

2) Runoilijan inspiroitunut viisaus

2) Käsityöläisen tekninen viisaus

Puolustaminen läsnäolevia  syyttäjiä vastaan (24b3–28b2)

Syytös (enklêma)

Sokrates julistetaan oikeudettomaksi (phêsin adikein) koska hän turmelee nuorisoa (neous diaphtheironta) eikä kunnioita (nomizô) jumalia joita polis kunnioittaa vaan joitakin vieraita daimoneja

Kuolemanpelko

Sitähän kuolemanpelko (thanaton dedienai), Oi miehet, on: että luulee olevansa viisas (sophos), vaikka ei ole, kuvittelee tietävänsä sellaista mitä ei tiedä. Kukaan ei nimittäin tiedä, mitä kuolema (thanatos) on; ties vaikka se olisi ihmisen suurin onni (agathos).

Poikkeama (28b3–34b5)

Jumalan paarma

Jos te nimittäin surmaatte minut, te ette vähällä löydä toista miestä, joka – kuulostaa ehkä hullunkuriselta – yhtä hellittämättä olisi kaupunkimme kimpussa kuin jumalan lähettämä paarma, joka ahdistaa suurta ja jalorotuista, mutta juuri siksi vähän laiskaa ja hoputtamisen tarpeessa olevaa hevosta…kaiket päivät minä kierrän ympäri ja istahdan milloin minnekin taivuttelemaan, moitiskelemaan ja herättelemään itse kutakin teistä.

 Epilogi (34b6–35d8)

Rangaistus (35e1–38b9)

2. PUHE SYYLLISEKSI TUOMITSEMISEN JÄLKEEN (38c1–42a5)

Itsestä huolehtiminen

Yritin saada teidät uskomaan, että tärkeämpää kuin mikään muu on huolehtia itsestä (heautou epimelêtheiê) tullakseen mahdollisimman hyväksi ja järkeväksi ja että kansalaisyhteisön (polis) parantaminen on tärkeämpää kuin mikään muu kansalaisyhteisön toiminta.

Tutkimaton elämä ei ole ihmisen elämää (ὁ δὲ ἀνεξέταστος βίος οὐ βιωτὸς ἀνθρώπω)

Vielä vähemmän uskotte jos sanon, että ihmisen suurin hyvä (megiston agathon) on puhua päivästä päivään hyveestä ja siitä kaikesta, mikä on ollut aiheena kuulemissamme keskusteluissa ja silloin kun olen tutkiskellut (exetazontos) itseäni ja muita ja että tutkimaton elämä ei ole ihmisen elämää (ho de anexetastos bios ou biōtos anthrōpō).

3. PUHE: KUOLEMANTUOMION JÄLKEEN