Traaginen ajattelu: Hekabe

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Opetus, Tragedia, Työväenopisto

Traaginen ajattelu: Euripideen Hekabe 1.10 klo 18:45

Tiistaisin 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2024 vuorossa traaginen ajattelu ja Euripides. Vapaa pääsy !

Vallassa olevien ei pitäisi vaatia valtaa asioihin, joihin ei ole valtaa, eikä heidän pitäisi onnekkaina luulla, että asiat sujuvat aina hyvin.

Minullakin sitä oli kerran, mutta nyt ei enää ole.

Yksi ainoa päivä vei minulta kaiken onnen.

Hekabe

Antiikin ajattelun klassikot IV: Traaginen ajattelu III. Euripides V

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 3.9-12.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Äänestyspäätös on tehty ja vahvalla demokraattisella enemmistöllä kansa on päättänyt uhrata nuoren tytön tulevaisuuden suurelle isänmaalliselle sankarille.

Demokratia on puhunut. Pulinat pois.

Mutta tytön äiti ei voi olla pulisematta, valittamatta, panematta vastaan, vaan aloittaa suuren väittelyn (agōn megas) ja vetoaa varhaisiin ”ihmisoikeuksiin”

” Teillä on verenvuodatusta koskeva laki (nomos), joka on sama (isos) vapaille ja orjille.”

Populistisilla puheilla suosiota ja mainetta niittäviä ei kuitenkaan ihmisoikeudet kiinnosta vaan he haluavat kunnioittaa kansan sankarin haamun vaatimusta saada neitseen puhdasta verta haudalle juodakseen.

Demokraattista päätöstä ei voi perua, lapset on uhrattava ja päätöksen vuodattama veri sovitettava tekopyhillä rituaaleilla.

Antiikin tragedia heittää kuitenkin politiikan veren näyttämölle ja tahrii kansanteatterin symbolisen näyttämön perustavan väkivallan kysymyksellä.

Hirveyksien estetiikallaan se kysyy etiikan ja oikeuden perustuksia. Se antaa äänen, valituksen äänen niille, joiden sana on suljettu kansankokouksen ja eduskunnan ulkopuolelle.

Hekabessa tämä naisorjien ääni ja valitus ryhtyy hirmuiseen koston toimeen. Kurjuuden kuningatar saa kostonsa ja omia taloudellisia etujaan ajanut vieraanvaraisuuden velvollisuuden rikkoja saa kaamean rangaistuksensa:

”Oivoi minua! Olen joutunut naisen ja orjan voittamaksi ja saan kärsiä alempiarvoisen langettaman oikeuden/rangaistuksen (dikē).”

Toki riemukaskaan kosto ei lopeta Hekaben omaa kärsimystä, tuota kuolevaisen elämän välttämättömyyden väistämättömyyttä, mikä innosti niin kovasti uskonpuhdistajia, että Melanchthon ohjasi itse Wittenbergissä monta esitystä Hekabesta.

Mutta miksi Hekaben tähden on itkettävä? Kysehän on vain näytelmästä, kuvitteellisesta kurjuuden kuningattaresta, kysyy vuorostaan kuvitteellinen näytelmä henkilö Hamlet suunnitellessaan myös haamun vaatimaa kostoa.

Ja kaikki verenhimoiset kirjallisuustieteilijät ovat sittemmin päivitelleet Hamletin suurta päättämättömyyttä tappotyöhön ryhtymisessä.

Immanuel Kant taas näki Hekabessa vallasta syöstyn, kurjan ja halveksitun, metafysiikan kuningattaren, oman nuoruuden rakkautensa, jolle Kant halusi antaa vielä rajoitetun vallan. Vallan, joka ei ylitä omia rajojaan, oli se sitten demokraattinen tai ei.

Tai kuten Hekabe opettaa yli kahden tuhannen vuoden takaa:

Vallassa olevien ei pitäisi vaatia valtaa asioihin, joihin ei ole valtaa, eikä heidän pitäisi onnekkaina (eutukhountas) luulla, että asiat sujuvat aina hyvin. Minullakin sitä oli kerran, mutta nyt ei enää ole.

Yksi ainoa päivä vei minulta kaiken onnen.

Yhtenä ainoana päivänä, tiistaina 1.10, kello 18:45 on mahdollisuus kuulla Itäkeskuksen Stoassa Hekaben valitusta, kun Markun klassikkoluennoilla on vuorossa Euripideksen Hekabe.

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.

Traaginen ajattelu: Medeia

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Opetus, Tragedia, Työväenopisto

Traaginen ajattelu: Euripideen Medeia & 24.9. klo 18:45

Tiistaisin 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2024 vuorossa traaginen ajattelu ja Euripides. Vapaa pääsy !

Tajuan mihin pahaan (kaka) käyn, mutta harkintaani (bouleumata) voimakkaampi on raivoni/kiihkeyteni (thymos), joka on syynä kuolevaisten suurimpaan pahaan

Medeia

Hirveä (deinos) on kiihko ja vaikea parantaa,

Kun ne jotka rakastivat, joutuvat riitaan (eris).

Korinttilaisten naisten kuoro

Antiikin ajattelun klassikot IV: Traaginen ajattelu III. Euripides III ja IV

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 3.9-12.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Oikeutta ei ole toisten katseissa, ainakaan jos olet maahanmuuttaja nainen, jonka mies on vielä jättänyt nuoremman ja paremman aseman tuovan uuden vaimon takia.

Oikeutta ei siis löydä kuolevaisten katseista Medeia, tuo yrttien tietäjä, kiivas toimija, sopeutumaan pyrkivä maahanmuuttaja, patriarkaalisen kulttuurin kriitikko, rakastava kaikkein julmin äiti, loukattu nainen ja kauhistuttava kostaja, joka päättää toteuttaa oman käden oikeutensa tuhoamalla rakkaimmasta läpimädäksi paskaksi (pagkakos) muuttuneen miehensä entiset ja uudet kodit täydellisesti.

Perheen hylkääminen nuoremman naisen ja paremman aseman takia on tietysti klassinen ja toistuva tarina, jolla on edelleenkin tapana nostaa kiihkeitä vihan ja koston tuntemuksia ja synnyttää riehuvia ex-vaimoja ja näiden odottamattomiakin tekoja. Ja vaikka yleisempää edelleen on ahdingossa olevien isien tekemät perhesurmat, on omat lapsensa surmaava äiti ollut kauhistuttavin hahmo, jonka kliinisessä diagnoosissa on puhuttu tuhoavan äidin Medeia kompleksista.

Euripideksen traaginen Medeia on kuitenkin kompleksisempi kuin kompleksien diagnoosit ja juuri Euripides nosti tämän Iasonin myyttisten sankariseikkailujen taustahahmon, sankaria avustavan nuoren neidon, oman oikeutensa ja näkemyksensä artikuloivaksi kiihkon (thumoksen) voimanaiseksi, traagisen monimieliseksi vastakkaisten voimien heittelemäksi sankarittareksi, petetyksi kärsijäksi ja kauhistuttavaksi kostajaksi, joka tuhoaa naisen pettäneen nilviäissankarin julmalla riemuvoitollaan ratsastaen lohikäärmevaunuillaan auringonlaskuun.

Maaginen Medeia on sittemmin kiehtonut ja kauhistuttanut synnyttäen aina uusia tulkintoja. Stoalaiselle Senecalle Medeiasta tulee todiste intohimojen tuomasta turmiosta, kun taas keskiajan fin amor löytää Medeiasta jopa rakkauden lunastajan. Barokissa Medeia raskas mieli levittää noituuden ahdistusta ja valistus, joka ei usko enää noituuteen löytää ”väliaikaisesta vimmasta” ja hulluudesta selityksen jätetyn vaimon luonnon vastaiseen kauhutekoon.

Moderni kääntää selityksen vieraan itsestään vieraannuttavaan yhteiskuntaan ja sen aiheuttamaan väkivaltaan. Medeai on misogynian ja rasismin ja sitten kolonialismin kärsivä uhri ja lopulta voittoisa oman identiteettinsä uudelleen löytävä antikolonialisti. Medeia muuttuu aasialaisesta afrikkalaiseksi, irlantilaiseksi, palestiinalaiseksi, kunnes kaikki käännetään taas ympäri eli kuten Euripideksen Medeian ensimmäinen stasimon alkaa: ”Ylös uomissaan virtaavat pyhien virtojen vedet, Ja oikeus (dike), ja kaikki mikä on, ylösalaisin kääntyy.”

Mutta feministiseksi sankarittareksi nostettu Medeia on myös kärsivien poikien pelottava ja kiehtova äiti, Pasolinin rakkauslaulu Maria Callakselle, Lars von Trier lapsensa omille haluilleen uhraava äiti, sillä Medeia puhuttelee kaikkia omalla tavallaan, ei vain niitä eropariskuntia, joissa ex-mies on pahin paskaläjä ja ex-vaimo riehuu vailla minkäänlaista kohtuutta.

Tiistaina 17 ja 24.9 kelo 18:45 Markun klassikkoluennoilla puhutaan Euripideen Medeiasta ja perhesuhteista ja vähän kaikesta muustakin asiaan liittyvästä.

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.

Traaginen ajattelu: Alkestis

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Tragedia, Työväenopisto

Traaginen ajattelu: Euripideen Alkestis 10.9. klo 18:45

Tiistaina 10.9 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2024 vuorossa traaginen ajattelu ja Euripides. Vapaa pääsy !

Olen laulanut muusallisesti ja ylevästi, olen esittänyt monia perusteita (logōn), mutta niin vain on, ettei ole Välttämättömyyttä mahtavampaa (kreisson): ei sille löydy lääkettä (farmakon) ei Traakian savitauluista, jotka Orfeus saneli, ei yrteistä, jotka Apollon antoi Asklepioksen jälkeläisille, vastalääkkeeksi vaivojen vaivaamille kuolevaisille.

Ferain miesten kuoro Euripideksen Alkestis.

Antiikin ajattelun klassikot IV: Traaginen ajattelu III. Euripides II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 3.9-12.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Kuolema on kuolevaisen toimi, opettaa juopunut antiikin supersankari Herakles Euripideen Alkestiksessa ja kuoleman ahdistus on modernin eksistenssifilosofian perusväittämän mukaan ”ahdistusta omimman, riippumattomimman ja sivuuttamattoman olemiskyvyn edessä” kuten Martin Heidegger kirjoittaa Olemisessa ja ajassa.

Heideggerilla omaehtoisen kuoleman ahdistuksen pitäisi johtaa päättäväiseen toimintaan, Herakleella taas kuolevaisten ajatusten ajatteleminen on parasta juomapikarin kanssa ja Afroditen, jumalista ihanimman palvonnassa.

Mutta voiko toisen puolesta kuolla? Modernin eksistenssifilosofian mukaan toisen puolesta voi kyllä käydä kuolemaan, mutta toisen kuolemaa ei voida koskaan ottaa omakseen. Jokaisen on lopulta itse kuoltava.

Alkestis kuitenkin kuolee miehensä puolesta, kun kukaan muu ei siihen suostu, ei edes tämän vanhat vanhemmat sillä kuten kuolemalleen sijaista etsinyt Admentos lausuu:

”Turhana tuntuvat vanhukset rukoilevan kuolemaa

Moittivat vanhuutta ja liian pitkää elämää:

Kun kuolo (thanatos) lähestyy, ei kuolla halua kukaan (oudeis bouletai

Thnēskein) Eikä vanhuuskaan tunnu enää raskaalta.”

Kuolevaiselle kuolema on kova paikka ja toisen kuolema usein jopa kovempi kuin tuo omaehtoinen väistämätön oma kuolema. Miten voi kuoleman kanssa tulla toimeen, kuinka painia voittamattoman Thanatoksen kanssa, kun meillä ei ole enää supersankari Heraklesta.

Sitä ovat pohtineet parituhatta vuotta runous ja uskonnot, eikä moderni tiedekään anna sille vastausta, vaikka teknokraatit haluavat satsata syväjäädytykseen ja etsivät vanhenemisen pysäyttävää ihmelääkitystä.

Kuolemasta, vieraanvaraisuudesta, petoksesta, avioliitosta ja ennen kaikkea Euripideksen Alkestis tragediasta puhutaan tiistaina 10.9 Itäkeskuksen Stoassa 18:45.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.

Traaginen ajattelu: Euripides

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Opetus, Tragedia, Työväenopisto

Traaginen ajattelu: Euripides 3.9. klo 18:45

Tiistaina 3.9 18:45 alkavat Stoassa taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2024 vuorossa traaginen ajattelu ja Euripides. Vapaa pääsy !

”Koko Hellas on Euripideen muistomerkki, Makedonia, jossa hän kuoli, pitää hänen luunsa. Hänen kotinsa oli Ateena, Hellaan Hellas. Koko maailma, jota hän runoudellaan ilahdutti, ylistää häntä.”

Euripideksen muistomerkki

Antiikin ajattelun klassikot IV: Traaginen ajattelu III. Euripides

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 3.9-12.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Tiistaina 3.9 18:45 ne taas alkavat Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa.

Nimittäin Markun klassikkoluennot, joissa vuoden tauon jälkeen jatketaan traagisesta ajattelusta ja Euripideksestä.

Tämä viimeinen Ateenan kolmesta suuresta traagikosta on aina ollut itsessään jonkinlainen traaginen arvoitus.

Oliko tämä ”näyttämön filosofi”, Anaksogoraksen oppilas ja Sokrateen ystävä, kreikkalaisen valistuksen ja uuden rationalismin sanansaattaja vai irrationaalisen puhemies?

Jumalattomuuden julistaja, jonka näytelmissä jumalat laskeutuvat nosturista ratkaisemaan ihmisten ratkaisemattomat ongelmat.

Oliko Euripides traagisin kaikista traagikoista kuten Aristoteles väitti vaiko tragedian traagisuuden tuhoja ja uuden komedian airut kuten Schlegelin veljekset ja heidän vanavedessään Friedrich Nietzsche asian näkivät.

Irstaiden vaimojen, irstas mies, joka toi näyttämölle irstaat hahmot ja vei yleviltä sankareilta ylevyyden arkipäiväisyydellä. Vaiko jotain täysin muuta?

Vihoviimeinen naisvihaaja vaiko sittenkin jopa varhainen feministi, joka toi vahvat naiset päärooleissa näyttämölle ja vapautti nämä samalla alistavasta patriarkaatin moraalista.

Tai kenties jopa varhainen Queer teoreetikko kuten nykytutkimuksessa esitetään.

Ateenalaisen imperialismin juhlija vaiko sodan tuhojen pasifistinen kriitikko?

Totuus on, että Euripideestä itsestään, tämän tarkoitusperistä tai motiiveista, me emme tiedä juuri yhtään mitään muuta kuin sarjan tämän tragedioista ja Aristofaneen komedioista johdettuja ja keksittyjä anekdootteja.

Mutta sen sijaan Euripideen 18 säilynyttä tragediaa ja yksi satyyrinäytelmä, ovat puhutelleet moninaisuudessaan ja aina uusissa tulkinnoissaan ihmisiä yli kaksi vuosituhatta ja puhuttelevat edelleen.

Niistä puhutaan nyt Itäkeskuksen Stoassa tänä syksynä joka tiistai kello 18:15.

Tiistaina 3.9 kello 18:15 aloitetaan johdannolla Euripideksen elämään ja tragedioihin ja sitten käydään läpi tragediat: Alkestis, Medeia, Hippolytos, Andromakhē, Hekabe, Turvananojat, Ēlektra, Herakles, Foinikian naiset, Troijan naiset, Ifigeneia Auliissa ja Bakkhantit.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.

Traaginen ajattelu: Sofokles VII

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Oidipus Kolonuksessa I

Tiistaina 24.10 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles VII: Oidipus Kolonuksessa. Vapaa pääsy !

Mitä hyötyä on kaikkialla kuullusta näkemyksestä ja maineesta, jos se on vain tyhjää puhetta, että Ateenan olisi kaikkein jumalia kunnioittavin (theosebēs) kaupunki, joka ainoana antaa pelastuksen (sōzein) kaltoin kohdellulle muukalaiselle (xenos), jolla ainoana on valta häntä auttaa.

Vaan mitä minä olen saanut tuosta osakseni? Ensin pakotatte minut nousemaan tältä kiveltä ja sitten ajatte minut pois maastanne, ainoastaan nimeni pelon takia.

Sofokles: Oidipus Kolonuksessa

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Oidipus Stansvikissa!

Eli luonnon tragediaa ja ihmisen hybristä nyt ja kaksi ja puolituhatta vuotta sitten

Mitä tekemistä Oidipuksella on Stansvikin kanssa tai mitä tekemistä maankäyttö ja rakennuslailla (nomos) peruskallioiden ikiaikaisen oikeuden (dike) kanssa?

Sofokleen vanhuuden tragediassa Oidipus Kolonuksessa, monikärsinyt vanha sokea kulkuri, entinen valtion päämies Oidipus saapuu tyttärensä Antigonen kanssa Kolonuksen kaupunginosaan Ateenan kaupunkiin, jossa oli tuolloin vielä niin sanottua lähiluontoa ja asettuu Ateenan liepeille lähelle Eumenideille omistettua pyhää villiä lehtoa.

Tuo lehto on pyhä ja erillään kaupungin laista (nomos) ja ihmisen asettamista ja säätämistä laitumista (nomoi) ja niinpä kaupunkilaiset ovat peloissaan ja kauhuissaan kurjan pakolaispummilta näyttävän Oidipuksen astumisesta sinne etsimään turvapaikkaa.

Kaupungin mahtiäijät laulavatkin kuorossa, kun nykyhallitus ikään, että turvapaikananojat on ajettava pois, sillä vieraista voi olla vain harmia, nämä ovat synnyltään ja suvultaan jo pahoja ja voivat vieläpä aiheuttaa valtiolle/kaupungille uutta velkaa.

Villi lehto taas on omistettu Eumenideille, noille perustaltaan hyväntahtoisille naisille, joita kuitenkin myös raivottariksi kutsutaan, sillä he todellakin raivostuvat ikiaikaisen oikeuden loukkauksista ja piinaavat ikiaikaisia luonnon oikeuksia loukkaavia pahantekijöitä.

Mutta pelkkää Oidipuksen nimeä pelkäävä kaupungin äijien neuvosto, ei ymmärrä, että kaupungeista karkotettu ja viattomasti kärsinyt, mutta hybriksestään toipunut, kaiken kärsinyt sokea vanhus kuuluu nyt itsessään kaupungin lain sijaan korkeamman oikeuden alueelle ja villiin luontoon.

Lopulta tämä entinen itsevaltias palaa ja häviää tuon metsän siimekseen pois ihmisten rakennuslakien keskuudesta kuin sovittaen vihdoin aikaisemmat kaikkivaltaisen tietotaitonsa traagiset erheet (hamartia), joita myös synneiksi kristillisyydessä kutsuttiin.

Mutta niin antiikin Kreikassa kuin kristinuskossakin oli olemassa pyhän alue, jolle kaupunkilaisten ja vallanpitäjien hulluutta, väkivaltaa ja vainoa saattoi paeta, pyhän alue, joka suojeli turvapaikanhakijoita, kurjia ja vallattomia, villiä luontoa ja metsää ja myös pyhiä vanhoja rakennuksia ja kallioita teknisten itsevaltiaiden uudistussuunnitelmilta ja massoja liikuttavilta ideologioilta.

Tässä suhteessa ”mikään ei ole enää pyhää”, ei ole vain pateettinen konservatiivinen huudahdus, jolla haluttaisiin pitää väkisin yllä vanhoja ennakkoluuloja, tabuja, hierarkioita ja tehdä työtä vastavalistukselle.

Se on myös huolestunut ilmaus siitä, että mikään ei ole enää turvassa, suojassa hallitsijoiden ja näitä kannattavien massojen päähänpistoilta ja edistyksellisyyden tai muutoksen nimiin naamioiduilta tuhotöiltä.

Lisää Oidipuksen seikkailuista Kolonoksessa ja Stansvikissa, vanhuuden viisaudesta, kaupungin lain ja korkeimman oikeuden suhteesta ja monesta muusta asiasta voi kuulla taas syysloman jälkeen jatkuvilla Markun klassikkoluennoilla kulttuurikeskus Stoassa tiistaisin kello 18:45.

Luento Stoan isossa luentosalissa tiistaina 24.10 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles VI

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Antigone III

Tiistaina 10.10 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles VI: Antigone III. Vapaa pääsy !

Yläpuolella ymmärrys (froneô) kaiken on muun, mikä onneen (eudaimon) vie.

Sofokles: Antigone

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Miksi erheistä tulee edelleen traagisia?

Erehtyminen on inhimillistä (errare humanum est) on latinankielinen niin sanottu lentävä lause, joka on lennellyt tuhansia vuosia kuolevaisten suussa, vaikka edelleen joukossamme vaeltaa myös itsensä kuolemattomiksi ja erheettömiksi uskovia, jotka eivät koskaan erehdy tai ainakaan koskaan, ikinä, missään tapauksessa, myönnä erehtyneensä.

Erheen myöntäminen on nykyään vielä vaikeampaa erilaisten instituutioiden taholta, jotka käyttävät valtavan määrän energiaa ja resursseja mieluummin erheessä pysymiseen, kun sen myöntämiseen tai virheen korjaamiseen.

”Erehtyminen on inhimillistä” lausuma toimii nykyään myös helposti erheiden jatkuvana puolustuksena, ”Sori, että kävi nyt näin”, ”Vähän mokattiin, mutta kaikkihan erehtyy”, ”Rapatessa roiskuu”, ”Ohhoh kuinka kävikään, mutta näillä nyt mennään” jne.

Silloin unohdetaan lausuman jälkimmäinen tärkeä osa, joka kertoo, että vaikka erehtyminen on inhimillistä niin erheessä pysyminen on saatanallista (sed perseverare autem diabolicum).

Lausuma ilmenee Augustinuksella lähellä tätä muoto: On inhimillistä erehtyä, mutta saatanallista pitäytyy erheessä vihamielisyyden takia (Humanum fuit errare, diabolicum est per animositatem in errore manere).

Hieronymoksella taas muodossa: Koska on inhimillistä erehtyä niin on järkevää tunnustaa erehtyneensä (Igitur quia et errasse humanum est, et confiteri errorem prudentis.).

Erheen tunnustaminen ei ole kuitenkaan mikään kristinuskon tuoma hyve ja katolilaisethan jopa keksivät täysin epätraagisen ajatuksen johtajansa, Paavin, erehtymättömyydestä.

Erehtymisen tunnistaminen ja valmius sen korjaamiseen taas kuuluu antiikin pakana-ajatteluun. Lentävä lause löytyykin Ciceron filippolaispuheista muodossa: Kuka tahansa ihminen voi erehtyä, mutta vain tyhmä pysyy erheessä (Cuiusvis hominis est errare; nullius nisi insipientis in errore perseverare.) Ja Cicero vuorostaan lainaa koko ajatuksen aikaisemmasta kreikkalaisesta ajattelusta ja tragedioista.

Tragedioiden keskiössä on kuolevaisten erehtyminen ja Sofokleen Antigonessa lausuma ihmisten erehtyväisyydestä on laitettu sokean transutietäjän Tereisiaksen suuhun opetuksen sanoina erehtymättömänä itsevaltiaana esiintyvälle Kreonille.

”Mieti tätä, poikaseni. Kaikille ihmisille on yhteistä erehtyminen. Mutta erehdyttyään ei mies ole typerä tai menetetty, jos hän etsii parannusta pahaan eikä kilpisty asenteisiinsa.”

ταῦτ᾽ οὖν, τέκνον, φρόνησον. ἀνθρώποισι γὰρ, τοῖς πᾶσι κοινόν ἐστι τοὐξαμαρτάνειν: ἐπεὶ δ᾽ ἁμάρτῃ, κεῖνος οὐκέτ᾽ ἔστ᾽ ἀνὴρ, ἄβουλος οὐδ᾽ ἄνολβος, ὅστις ἐς κακὸν, πεσὼν ἀκῆται μηδ᾽ ἀκίνητος πέλῃ.

Tragedioista tuttu virhe ja erhe (hamartia), joka syöksee vallanpitäjät vallasta, tekee ylimyksistä kurjimuksia ja rankaisee röyhkeyttä, tarkoittaa alun perin osumista väärään, epäonnistumista osumisessa oikeaan.

Kristinusko nimeää samalla sanalla synnin käsitteensä ja lohduttaa myös meitä sanomalla kaikkien kuolevaisten olevan syntisiä, mutta samalla ajatellen, että armo saadaan uskon, eikä järjen kautta.

Alexander Pope kääntää lausumasta järjen korostuksen armon korostukseksi ja runoillee: “Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista” (To err is human, to forgive divine.)

Kreikkalainen tragedia taas ei tunne jumalallista armoa erheessä pysyville, vaan kohtalon voima syöksee täysin armotta erheessä pitäytyvät ylimieliset tyhmyrit perikatoon ja kurjuuteen.

Niin käy myös Kreonille, joka lopulta tajuaa erheensä, mutta traagisesti liian myöhään sillä erhe on saanut jo traagiset mittasuhteet. Kreonin erhe on itse oman valtansa pyhittäminen, joka vaatii pitäytymistä erehtymättömyydessä antamatta periksi varsinkaan naisille koska se olisi jo akkamaista.

Kreon ei siis ole ”viisas (sofos), joka ei tunne häpeää (aiskhron) kun oppii (manthanein) aina uutta” ja vasta perikato saa tämän ymmärtämään tyhmyytensä olla korjaamatta erheitään.

Traaginen opetus, jonka sanoma ei ole vanhentunut parissa tuhannessa vuodessa, tai sitten sitä ei ole vain kuunneltu.

Mutta nyt siis traagisia opetuksia on mahdollista tulla kuuntelemaan Markun klassikkoluennoille Stoan suureen luentosaliin tiistaina 10.10, klo 18:45.

Älä sorru perikatoon, tule kuuntelemaan Sofokleen sanomaa!

Luento Stoan isossa luentosalissa tiistaina 10.10 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Ajattelun klassikot kurssin ohjelma ja aineisto tästä linkistä

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.