Traaginen ajattelu: Aiskhylos III

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Perheväkivallan tragedia 7.2. klo 18:45

”Iskin häntä kahdesti ja kahdesti hän päästi tuskanhuudon jäsenet valahtaen ja maahan retkahti.” Klytaimnestra

Nykyäänkin perheväkivaltaa kokee enimmäkseen naiset, miehiä hakataan ulkona, naisia sisällä, on edelleen vallassa oleva antiikkinen väkivallan sukupuolijako. Väkivallan suhteen miehen osana on edelleen julkinen hyökkäys, naisen taas yksityinen kodin nyrkki. Naisia myös hakkaa useimmiten näiden kumppanit tai ex-kumppanit ja Suomessakin noin 20 naista kuolee vuosittain nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö myös miehet kohtaisi väkivaltaa kotona tai etteivätkö myös naiset hakkaisi tai surmaisi miehiä, mutta tämä on vain paljon harvinaisempaa.

Näin oli myös kulttuurimme alussa, jossa valtaa muutenkin pitivät juuri väkivallan miehet ja naisten kotona kokema väkivalta oli niin arkista ettei se herättänyt suuria tunteita, sen sijaan miehen ja vielä julkisen väkivallan valtiaan, sotapäällikön, tappaminen kotona naisen toimesta, oli oiva aihe suurelle tragedialle.

Myyttien miehen tappaja Klytaimnestra onkin homeerista ajoista alkaen saanut esittää pahan naisen perikuvaa ja vastakuvaa Penealopelle, uskolliselle vaimolle tai kuten Homeros laulaa tästä koko naissuvun maineen häpäisseestä nartusta:

”Ei ole hirmumpaa (ainoteron), ei nartumpaa (kunteros) toki, kuin on nainen, konsa hän noin kataluuksiin kääntävi mielen; […] vaan tuo verraton ilkeyteen verityöll’ ikiherjan saattoi itselleen, — se on häpeänä (aiskhos) vastahisenkin naissuvun hempeän, myös jalojenkin, niitä jos lienee.”

Tragediassa traagiset toimijat ovat kuitenkin aina monimielisempiä ja vähemmän yksinkertaisia hahmoja kuin epiikassa tai moderneissa somekeskusteluissa.

Niinpä Aiskhyloksen Klytaimnestrakaan ei ole yksinkertainen paha narttu, vaan tällä mieleltään valppaalla ovelalla ja sana- ja toimintavalmiilla valtiattarella on omat, jopa oikeutetuksi katsomansa syyt kostaa miehelleen, oman tyttärensä teurastajalle, kaupunkien väkivaltaiselle valloittajalle, joka on pistänyt oman vallanhimonsa ja menestyksensä kotinsa loiston, oman tyttärensä, elämän edelle.

Antiikin orastavassa demokratiassa esitetty Oresteia ei korostakaan enää Klytaimnestran henkilökohtaista pahuutta vaan itse aristokraattisen perheen sukukirousta, valtiaiden synkkää perintöä, täynnä valtataistelua ja ennen kaikkea röyhkeää hybristä, kaikkien rajojen ylitystä, sukuruntsaa, veljesvihaa, perheriitaa ja kostoa aina kannibalismiin asti.

Tässä suhteessa nykyisen globaalisti keltaisessa lehdistössä seuratun Brittien kuningasperheen perhetraumatkin ja skitsot tuntuvat jo paljon laimeammilta ja elämä kovin turvatulta. Se että Harryllä oli huonompi puoli Williamin kanssa yhteisestä makuuhuoneesta tai Megan on tuntenut itsensä perheen ulkopuoliseksi uhaksi, on suhteellisen pientä siihen verrattuna siihen, kun Atreuksen talossa syötetään veljelle tämän omia lapsia, uhrataan tyttäret alttarilla, myydään pojat orjiksi, tapetaan aviomiehiä ja äitejä ja tehdään talo vieraanvaraiseksi kostottarille, noille verikoston oikeuden tuojille.

Mutta antiikissa Zeuksen salama saattoikin osua milloin tahansa juuri ylhäisiin, rikkaisiin ja etuoikeutettuihin, joiden vallan ylimielisyys ja röyhkeys, hybris, näytti siittävän vain yhä uutta ylimielisyyttä, kun taas Oresteian kuoron sanoin:

”Oikeuden jumalatar (Dika) valaisee nokisen savupirtin ja oikeamielisen elämän. Pois kullatuista asumistoista, joissa kädet ovat likaiset hän kääntää katseensa ja tulee pyhän (hosia) luo. Valtaa ei palvo hän rikkauksien, ei väärää, kohtuuden ylittävää valtaa, vaan kaiken ohjaa oikeaan.”

Tänään tiistaina 14.2 klo 18:45 jatkuvat Markku ja klassikot luennot Stoassa traagisesta ajattelusta ja Aiskhyloksen Oresteiasta.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.

Traaginen ajattelu: Aiskhylos II

Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Areksen verisen palvonnan jatkuva paluu

7.2. klo 18:45

”Kuolevaisten verta Ares tahtoo juoda.”

Turkin ja Syyrian maanjäristyksissä uhriluku on noussut jo yli viiteen tuhanteen.

Antiikissa järistys olisi nähty Poseidon maanjärisyttäjän suuttumuksena Turkille ja Syyrialle, mutta tuskin tästä nyt on kyse, sillä järistys on samalla aiheuttanut kattavat ympäristötuhot juuri Poseidonin valtakunnalle, merelle. Järistyksen takia Izmitin lahdelle on valunut mittavat määrät öljyä ja tehtaiden saastepäästöä.

Lissabonin kuuluisa maanjäristys 1755 aiheutti vielä koko Euroopan ajatteluun teologisen ja filosofisen kriisin kun itse perustojen perusta, maa, petti jalkojen alta vieden mukanaan lukuisia uhreja. Voltaire myös saattoi tehdä siitä perustavan argumentin Leibnizin teodikea vastaan, jonka mukaan kaikista pikkuongelmista huolimatta elämämme kuitenkin parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Rousseau taas saattoi syyttää luonnonkatastrofista ihmistä uskoen, että järistys johtui liian tiivistä asumisesta kaupungissa ja Kant taas aloitti varsinaisen ensimmäisen yrityksen etsiä maanjäristyksen syitä maanalaisten luonnon eikä jumalallisten voimien aikaansaannoksena.

Emme enää ajattelekaan, että turkkilaiset ja syyrialaiset olisivat suututtaneet jumalia, vaikka samalla ihmiskunta on edelleen kaikista teknologistieteellisestä kehityksestään huolimatta Poseidonin, maanjärisyttäjän, päähänpistojen armoilla.

Sen sijaan Arekseen, sodan jumalaan ja tämän verenhimoon ihmisillä on aktiivinen ja vaikuttava palvonta suhde, jonka tuhoisuutta teknologistieteellinen kehitys on vain kasvattanut ennemmin kuin hillinnyt.

Venäjä käy jo toista vuotta hyökkäyssotaa Ukrainassa aktiivisena Areksen palvontana, joka alkoi Putinin kaudella jo paljon hyökkäystä aikaisemmin ja oli nähtävissä erilaisissa sodan jumalaa palvovissa isänmaallisfasistisissa propaganda videoissa, vaikka sitä ei haluttukaan ottaa tosissaan.

Ja ikävä kyllä Areksen ylipappi Putin on levittänyt tämän antiikkisen veren riitin ympäri maailmaa saaden uuden Ares innostuksen nousemaan myös vastustajissaan, jotka puhuvat yhä enemmän silmät loistaen ja intoa huokuen Areksen mahdista haluten itsekin heittäytyä tämän seuraajaksi.

Suomen eduskunnassa ja aika usein televisiossakin esiintyvä ”mestari” poliitikko on jopa valmis ylittämään kaikki antiikissakin Areksen palvontaan liittyvät pidikkeet ja kannustaa aktiiviseen vihollisen epäinhimillistämiseen tapettivana torakoina.

Tällaista lausetta ei olisi kukaan antiikin tragedikko laittanut verenhimoisimmankaan hybrikseen sortuneeseen sankarin suuhun, mutta näemmä sitä nyt pidetään jossain piireissä Suomessa rohkeana ja avoimena puheena.

Areksen palvonnan kauheasta kurjuudesta ja sen kaiken pyhän ja arvokkaan tahraavasta luonteesta lauloi jo 2500 vuotta sitten Aiskhyloksen Seitsemän Thebaa vastaan tragedian kaupungin naisten kuoro, mutta kuoron sanoja ei ole sen jälkeen juuri ihmiskunnan historiassa kuunneltu kun vain silloin tällöin ja nyt sen ääni on taas vaimennettu kun rauhanlaulut ovat taas kaikkialla korvaantuneet sotilasmarsseilla.

”Miten paljon kurjuutta kärsiikään kaupunki, kun se kukistetaan!

Eiiih, toinen raahaa toista, tappaa, polttaa, kaupunki kauttaaltaan

peittyy savuun ja raivoissaan kansan alle sortaen kaiken pyhän ja arvokkaan

tahraa Areksen palvonta.”

Naisten itkusta, miesten päätöksistä, veren tahroista ja paljon muusta puhutaan taas tänään tiistaina 7.2 kello 18:45 Markun traagisen ajattelun luennoilla Stoassa kun käsitellään Aiskhyloksen tragediaa Seitsemän Thebaa vastaan ja myös hieman kotiin palaavan voittoisan sotapäällikön kurjaa kohtaloa eli Agamemnonia.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.

Traaginen ajattelu: Aiskhylos II

Klassikkoluennot, Luennot, Opetus, Työväenopisto

Onko naisen ruumis miehen oikeus?

31.1. klo 18:45

”Oaah! Oaah! Maahan on astunut raiskaaja. Kohotan palavan hätähuudon. Tämä on alkua väkivaltaan ja kärsimykseen”

Viime päivinä Helsingin sanomien yleisöosastossa on keskustelu oikeudesta ja velvollisuudesta seksiin käynyt kuumana.

Keskustelun aloitti bioeetikko Joona Räsäsen kirjoitus erityisesti nuorten miesten kasvavasta seksuaalisesta yksinäisyydestä yhteiskunnallisena ongelmana. Ja vaikka kirjoittaja totesi lopuksi jopa hieman traagisesti, ettei ongelmaan ole ratkaisua, sillä kukaan ei ole velvoitettu harrastamaan seksiä kenenkään kanssa, juttu yhdistettiin heti ns. incel kulttuuriin, jossa nuoret vastoin tahtoaan selibaatissa elävät miehet katsovat, että heiltä on kielletty oikeus seksiin ja etenkin naisiin ja tämä oletettu epäoikeudenmukaisuus oikeuttaa vuorostaan heidän naisvihansa.

Bioeetikon mielipide saikin heti liudan vastineita, joissa muistutettiin, että naisen keho ei ole mikään miehen oikeus ja itse kirjoituksen nähtiin edustavan juuri Incel-kulttuurin stereotypioita taustauskomuksenaan, että seksi olisi miehille jonkinlainen oikeus ja sen antaminen olisi naisten velvollisuus.

Toisissa vastineissa taas haettiin erityistä ratkaisua seksin puutteen tragediaan tunnetaitojen kehittämisestä. Niissä nähtiin tunnetaitojen, ennemmin kuin seksin puute, incel miesten ahdingon varsinaiseksi syyksi.

Toiset taas esittivät seksittömän kärsimyksen syyksi miesten huonot kommunikaatio- ja kuuntelutaidot ja toisissa mielipiteissä taas esitettiin, ettei kyse itse asiassa ole lainkaan tragediasta vaan ratkaisu löytyy laadukkaasta seksuaalikasvatuksesta, jonka kautta kaikki löytävät itselleen ja toisille turvallisen seksuaalisuuden muodon ja tragedia voidaan kääntää onnellisen lopun komediaksi, jossa Happy End on Sexy End.

Ennen Helsingin (tai muidenkaan) sanomien yleisöosastoja, kaksi ja puolituhatta vuotta sitten, oikeutta ja velvollisuutta seksiin pohdittiin ja käsiteltiin julkisen teatterin näyttämöllä.

Samalla harjoitettiin kuuntelemista, kommunikaatiota ja erityisesti tunnetaitoja, sillä tragedioissa oli kyse juuri tunteista. Kyse oli sekä erityisestä kansalaiskasvatuksesta että myös tunneterapiasta, puhdistumisesta säälin ja pelon tunteiden kautta.

Aiskhyloksen Turvananojissa Kreikkaan saapuu Välimeren ylitse Afrikasta pakolaislaiva anomaan kaikille ihmisille yleisiä turvapaikkaoikeuksia. Tapahtuma herättää tunteita ja pelkoja.

Kyse ei ole kuitenkaan sotaa vaan röyhkeitä miehiä pakenevista naisista, jotka etsivät turvaa pois miesten pakkovuoteesta ja vetoavat Themiksen suomaan jumalalliseen järjestykseen, jossa ketään ei saa vastentahtoisesti seksiin pakottaa, vaikka kaupungin tapaoikeus, nomos, antaisikin nuoria naisia ahdisteleville nuorille miehille oikeuden ja jopa velvollisuuden naida nämä.

Mutta suojeleeko Zeus turvanantaja näitä turvananoja naisia, jotka itse periytyvät Ionista, nuoresta Heran papittaresta, joka itse joutui Zeuksen himokkaan katseen uhriksi, niin kuin moni muukin antiikin MEE-TO neitokainen?

Lankeaako voitto ja valta miehille vai naisille ja mitä päättävät Argoksen kansalaiset yhdessä tästä toisiaan kohtaamattomien sukupuolisten himojen taistelusta.

Tiistaina 31.1 kello 18:45 Markku ja klassikot luentosarjalla kulttuurikeskus Stoassa jatketaan Aiskhyloksen tragedioista.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.

Traaginen ajattelu: Aiskhylos I

Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Ajankohtaisesta poliittisesta teatterista

24.1. klo 18:45

Idän yksinvaltiaan sotaisa hybris, turvapaikan hakijat, ME-TOO, sodan järjetön kirous, mahdin luoma epäoikeudenmukainen tavallisista kuolevaisista piittaamaton maailmanjärjestys jne.

Termillä ”poliittinen teatteri” on nykyään lähinnä negatiivinen sävy. Silloin kuin teatteri ymmärretään siinä predikaatiksi poliittiselle, viitataan termillä politiikan teatraalisuuteen ikään kuin vain ulkonaisena esityksenä ja osana spektaakkelin yhteiskuntaa.

Ja kun adjektiivi poliittinen liitetään taas itse teatteriin, sillä helposti ymmärretään yksinkertaiseen ideologiseen indoktrinaatioon pyrkivää teatteria, jossa poliittinen oikeaoppisuus voittaa helposti itse teatraalisen taiteen.

Eräs ajankohtainen runoilija näyttää kuitenkin ottaneen oman aikamme suuret poliittiset tapahtumat ja ongelmat monimielisemmän käsittelyn kohteeksi.

Hän käsittelee idän suurvallan itsevaltiasta ja tämän hybristä, rajojen ylitystä ja tästä erityisesti tämän omalle kansalle koostuvaa kärsimystä ja tuhoa. Tuo röyhkeä itsevaltias tuntee auringon laskun maan, lännen uhkaavan ja nöyryyttäneen itseään ja hän kerää miehistä piittaamatta valtavan ja maineikkaan armeijansa ylittääkseen lännen ja idän kuilun ja hyökätäkseen pienen kansan kimppuun vain ajaen omat miehensä kuolemaan ja valtakuntansa tuhoon ja valtavaan kärsimykseen.

Hän käsittelee Afrikasta Välimeren yli Kreikkaan tulleita turvapaikanhakijoita, jotka vetoavat yleiseen ihmisten turvapaikkaoikeuteen samalla laulaen omasta ME-TOO ongelmastaan paetessaan miesten yltiöpäiseksi muuttunutta seksuaalista häirintää.

Hän kirjoittaa maailman uuden vallan järjestyksen epäoikeudenmukaisuudesta ja mielivallasta ja kertoo kuinka sitä kyseenalaistavat filantroopit ja älyköt pannaan väkivalloin kärsimään uuden mielivaltaisen vahvojen oikeuden nimissä.

Tosin tuo kirjailija kuoli jo 2500 vuotta sitten tarun mukaan taivaalta päähän tippuneeseen ammukseen, kun kilpikonnan napannut kynsiinsä napannut kotka pudotti konnan tappavasti runoilijan otsaluuhun.

Kyse on tietenkin itse länsimaisen teatteritaiteen perustajasta, Aiskhyloksesta, jonka tragedioita Persialaiset, Turvananojat, Seitsemän Thebaa vastaan ja Kahlehdittu Prometheus (nykykäännöksinä Venäläiset, Turvapaikanhakijat, Seitsemän röyhkeää militaristia ja kahlehdittu ihmiskunta) käsitellään tiistaina 24.1 kello 18:45 Markun klassikot luentosarjalla kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.

Traaginen ajattelu II

Klassikkoluennot, Luennot, Työväenopisto

Antiikin tragedian ajattelu aikanamme

17.1. klo 18:45

Kaikista tragedian kuolema esseistä ja kirjoista huolimatta antiikin tragedian ajattelu ei itse asiassa ole koskaan kuollut tai hävinnyt vaan se on syntynyt aina uudestaan. Ja erityisesti modernilla historiallisella aikakaudella ja kaikista moderneista draamoista huolimatta, se on syntynyt juuri antiikin tragedian uudelleen ajatteluna, jota määrittää siinä paradoksaalisesti samanaikainen historiallinen ero ja toiseus ja juuri tuon eron ja toiseuden kautta koettu uusi välitön ajankohtaisuus.

Juuri modernilla ajalla on etsitty niin tragedian kuin eritysesti traagisen olemusta ja ideaa ja samalla uskottu juuri tragedian ja antiikin tragedian paljastavan jotakin oleellisempaa koko maailman ja ihmisten olemassaolosta kuin filosofia, tiede tai edes mitkään muut taidemuodot.

Ja edelleen aikamme ajattelijat palaavat yhä uudestaan ja uudestaan traagisen olemassaolomme perusteksteihin, antiikin tragedioihin ja samalla kysymään myös dionyysisen arvoitusta kulttuurimme, ajattelumme ja olemassaolomme ikuisesti palaavassa alkuperässä.

Tänään Markku ja klassikot kurssilla vielä johdantoa traagiseen ajattelun moderneihin kohtaloihin ennen siirtymistä tragedian varsinaiseen perustajan Aiskhyloksen teksteihin.

Kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa kello 18:45

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.

Traaginen ajattelu

Antiikin kreikka, Klassikkoluennot, Luennot, Opetus, Työväenopisto

Johdatus pukkilaulun ajatteluun 1o.1. klo 18:45

Elämme traagisia aikoja

Tai ainakin iltapäivälehtien otsikoissa traaginen sana toistuu uutisia ja juoruja ylevöittävänä adjektiivina samalla kun koko kansan tosi-TV ohjelmissa paljastuu yhä uusia traagisia tapahtumia, kun Maija ei valinnutkaan Kaijaa alastomien ruumiin osien pudotuskilpailussa. Seitsemän päivää on myös jo pitkään uutisoinut europarlamentaarikko ja valtiomies Teuvo Hakkaraisen traagisista viikoista.

Mutta edustaako Hakkarainen saksalaisen idealismin ylevää traagista sankaria, joka taistelussaan Brysselissä subjektiivisen vapautensa ja objektiivisen välttämättömyyden välillä tahtonsa voimalla valitsee ylevän kohtalonsa kärsimyksessään hyläten niin onnen kuin onnettomuuden.

Vai toteuttaako Hakkarainen päihtynyt politiikkaa europarlamentissa tragediaan vielä alkuperäisemmin kuuluvaa dionyysistä politiikkaa. Tai kenties Hakkarainen jäljittelee juopuneen sankarin Herakleen sanoja Euripideksen Alkestis -tragediasta.

”Kuoleman on kuolevainen velkaa/ Oletko elossa huomenna – ei sitä voi täysin tietää/ Kohtalomme (tukhē) päivää emme näe ennalta/ Ei sitä voi opettaa (didakton) eikä ole taitoa (tekhnē) sitä voittaa/ Kun nyt olet tämän minulta kuullut ja oppinut / Niin iloitse, juo, juo / Laske kukin eletty päivä omaksi, loput kohtalon huomaan.”

Herättääkö herra Hakkarainen meissä seitsemän päivää lehden lukijoissa myötätuntoa, sääliä tai kauhua vai onko Hakkaraisen poliittisissa seikkailuissa kyse sittenkin farssista tragedian sijaan.

Mitä itse asiassa traaginen tarkoittaa ja mistä se syntyi? Minkälaista oli pukkilaulun ajattelu sen alkunäyttämöllä poliittisen teatterin syntysijoilla antiikin Ateenan demokratiassa koko kansan kokeman nautinnollisen kärsimyksen puhdistavana kokemuksena.

Tämän talven Markku ja klassikot kurssilla siirrytään viime syksyn eeppisestä ajattelusta traagiseen ajatteluun ja käydään läpi kolmen suuren tragedistin, Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideksen klassikkoteoksia aina tiistaisin kello 18:45.

Ensimmäisellä kerralla 10.1 on ohjelmassa johdatus pukkilaulun ajatteluun.

Luennot ovat avoimia kaikille ja sopivat erityisesti sivistyneille naisille, nuorille miehille ja kansan enemmistölle, sillä Platonin mukaan siinä missä pikkulapset nauttivat nukketeatterista, vähän vanhemmat komediasta ja vanhat miehet taas eeppisistä rapsodeista, tragediasta nauttivat ennen kaikkea sivistyneet naiset, nuoret miehet ja koko kansan enemmistö.

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.