Traaginen ajattelu: Sofokles V

Traaginen ajattelu: Sofokles V

Antigone II

Tiistaina 3.10 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles V:  Antigone II. Vapaa pääsy !

 

On monenlaista kummaa/ hirmuista (ta deina) vaan oudoin/hirmuisin ompi ihminen (anthrôpou deinoteron).

Sofokles: Antigone

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Taaginen päätös

”Oi hirveää kuin päättäjä väärin päättää” huudahtaa vartija Sofokleen Antigone tragediassa, joka ei ole tragedia vain kahden oikeuden konfliktista vaan Kreonin, hallitsijan (kreíōn) hybriksestä ja tyranniasta kun tämä saa vastaansa vallalleen kettuilevan aikansa anarkistisen kettutytön, joka on uskollinen kauaskantoisimmille periaatteille kuin hallitsijan käskyille tai yleiselle mielipiteelle.

Vanhan kreikkalaisen viisauden mukaan miehen sielu, mieli ja taju voidaan oppia tuntemaan vasta kun on nähty miten tämä kokemuksen kautta käyttää hallitsijan valtaa ja säädöksiä. Ja kuten edelleen tiedetään juuri tässä suhteessa asiat eivät ole paljoakaan muuttuneet parissa tuhannessa vuodessa vaan ihmiset, jotka pääsevät käyttämään valtaa tai tekemään säädöksiä muuttuvat nopeasti kettuilevia tyttöjä vihaaviksi ja laajemmat maapallon ja ympäristön vaateet unohtaviksi itsevaltiaiksi, jotka lopulta kuten Kreon sortuvat omienkin elinehtojensa tuhoamiseen.

Tosin se mikä on muuttunut parissa tuhannessa vuodessa, on päättäjien traaginen vastuu, sillä kukaan ei enää ainakaan myönnä tekevänsä päätöksiä ja itse ihmisten hallinnassa itsevaltaisen tyrannin kasvot on korvannut kasvoton byrokratian ei-kenenkään valta, jossa ei tehdä traagisia oikeita tai vääriä päätöksiä vaan teknisiä toimenopiteitä tai teknisiä virheitä ja joiden vastaansanomatonta tyranniaa ei kuitenkaan yksikään korkeampi oikeus (dike) kykene tai suostu koskaan kumoamaan, eikä varsinkaan kettuilevien pikkutyttöjen uhma.

Mutta kuten Antigonen kuuluisa ja ironisestikin oodiksi ihmiselle nimetty ensimmäisen kuorolaulu kuuluu:

Kaikkea hirmuista on maailmassa, mutta hirmuisin on ihminen (polla ta deina kouden anthrōpou deinoteron pelei.)

Juuri taidollaan ja tekniikallaan tämä ylittää meret, kääntää maan hedelmälliseksi, voittaa villipedot ja kesyttää eläimet, rakentaa kaupungit ja rajuilman suojat, eikä missään muussa tämä kaikki neuvoinen (pantoporos) ole neuvoton (aporos) kuin Haadeen lopullisen vallan edessä, jota paeta ei voi edes teknisillä soteuudistuksilla.

Viimeinen tragedian kuorolaulu kuitenkin muistuttaa ei tämän välillä hyvän ja pahaan johdattava taito ja tekniikka pelasta ihmistä ja tämän ylimielistä mieltä ilman kokemuksen harkitsevaa järkeä (fronesis), joka kunnioittaa myös ylempiä periaatteita kuin vain vallan käskyjä, yleisön mielipidettä, legaalisia sääntöjä tai teknisiä proseduureja.

Tästä kaikesta lisää taas Markun tiistain klassikkoluennolla, jossa käydään 3.10 läpi Antigonea, tätä itse oikeuden totuutta ilmaisevaa ”oikeuden arkkitapausta” kuten nyt jo Haadeen asumuksiin Antigoneen seuraan siirtynyt oikeusfilosofi Ari Hirvonen asian runoili.

 Luento Stoan isossa luentosalissa tiistaina 3.10 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles IV

Traaginen ajattelu: Sofokles IV

Antigone I

Tiistaina 27.9 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles III:  Antigone I. Vapaa pääsy !

 

On, hirveää (deinon) kun päättäjä väärin päättää

Sofokles: Antigone

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Antigone suomalaisuudessa

”Kukaan ei pysty paremmin kasvattamaan omaa aikaansa ja kansakuntaansa kuin runoilija” kirjoittaa kansallisfilosofimme Johan Snellman vuonna 1844 julkaisemassaan kirjallisuuskritiikissä, joka koski kansallisfilosofin vuorostaan juuri tuoksi kasvattavaksi kansallisrunoilijaksi määrittämän Johan Ludvig Runebergin runoutta.

Mutta kansallisfilosofi ei ollut täysin tyytyväinen kansallisrunoilijan kansan kasvatustyöhön ja niinpä näiden kansan kasvattajien, filosofin ja runoilijan, kesken syntyy kansalliskirjallinen kiista ja konflikti, jossa päädytään myös riitelemään erityisesti Antiikin traagista konfliktia edustavan Antigonen tulkinnasta.

Näin Dionysos festivaaleilla 442 ennen ajanlaskumme alkua ensiesityksen saanut Sofokleen Antigone löysi tiensä myös suomalaisuuden varsinaiseen ytimeen perustamaan sitä minkälaisiin siveellisiin voimiin tämä vasta muodostumassa oleva kansa pitäisi sen kansallisfilosofin ja kansallisrunoilijan mukaan kasvattaa.

Kansallisfilosofille kansallisrunoilijalle ja runoilijalle ylipäänsä merkittävä on juuri suhde kansaan ja Runebergille tämä oli Snellmanin mukaan erityisen haastavaa sillä tämä runoilija ”ei kuulu kansaan ja niin ollen puolustaa kansalle vierasta sivistystä”, mutta lunastaa kuitenkin paikkansa suomalaisten kansallisrunoilijana, suuresta rakkaudestaan kansaan. Ja Snellmanille henkisesti velttoa Suomen kansaa pitääkin sivistää, että se voisi vihdoin ottaa paikkansa sivistyneenä kansana kansakuntien joukossa.

Runebergin romanttinen eepos Kuningas Fjalar ei kuitenkaan täyttänyt filosofin toiveita kansallisrunoilijan kasvatustyöstä sillä rakentaen antiikin tragedian elementeistä romanttisen eepoksen, josta kuitenkin puuttui suomalaiskansallisesti romantiikan polttavat tunteet, se ei onnistunut kummassakaan, eikä varsinkaan tragedian ja romanssin hegeliläisessä täydentävässä kumoamisessa tapahtuvassa tulevaisuuden draamassa.

Kansallisrunoilija taas närkästyi kansallisfilosofin pyrkimyksestä tulkita tämän tuotantoa Hegeliläisin silmälasein ja halusi samalla kiistää myös itse Snellmanin opettajan Hegelin kuuluisan Antigone tulkinnan tragediasta siveellisyyden kahden muodon, perheen ja valtion, yhtäläisenä konfliktina.

Runebergille Hegelin tulkinnan mukaan Kreonin olisi pitänyt voittaa oma kiistansa Antigonen kanssa, mutta Sofokleshan oli juuri laittanut Kreonin kärsimään lopussa. Antigonen ytimessä ei ollut perheen ja valtion konflikti vaan jumalallisen lain ja maallisen hallitsijan konflikti.

Snellman taas näki Runebergin ymmärtäneen tragedian ja varsinkin Hegelin tulkinnan siitä täysin väärin sillä valtion valta ei suinkaan voi alistaa perheen rakkautta vaan näiden on täydennettävä toisiaan aivan kuten ”miehen ehdoton velvollisuus on yhtä lailla hoitaa ja suojella puolisoa ja lapsia, taloa ja kotia, kuin puolustaa porvarillista lakia ja oikeutta, hallitusta ja isänmaata.” Perhe ja valtio voivat toki joutua törmäyskurssille, mutta silloin kuin syynä on vain perheen jäsenen tai valtion hallitsijan egoistisista intresseistä, ei tästä synny kaunista tragediaa, ei sitä ylevää esitystä, johon johtaa juuri yhtä lailla oikeutettujen ja silti konfliktiin joutuvien siveellisten voimien törmäyksestä. Ja varsinainen traagisuus syntyy kun ”yksilö näyttää sortuvan yleisen edessä samojen intohimojen vuoksi, joiden kautta hän palvelee yleistä.”

Valtiomies ja valtion mies Snellman syyttikin runoilija Runebergia pyrkimyksestä esittää pelkkä ”tyhjä ja sisällyksetön uhma” traagisena ja sivuuttaa henkilöiden päämäärät ja objektiivinen todellisuus. Antigonen tragedian suuruus oli siinä, että sekä Antigone ja Kreon toimivat oikeutetun asian puolesta, perherakkauden ja valtion edun puolesta.

Herrat Hegel ja Snellman olivat siis tunteneet myötätuntoa myös Kreonia kohtaan, mutta vain vuotta ennen Snellmannin ja Runebergin kiistaa oli tanskalainen kynäniekka Kierkegaard julkaissut nimimerkillä Victor Eremita teoksen Joko Tai Elämän fragmentti, jossa samastui lähes täysin Antigoneen ja halusi tehdä tästä oma modernin versionsa, antaen tälle murheen tyttärelle oman ajatuksensa ja kivun kapalot. Kierkegaardille tämän oma aika erosi nimittäin antiikin ajasta suuremman epätoivon ja ahdistuksen osalta ja jos antiikissa suru oli ollut suurempaa, oli modernissa kristillisessä syyllisyyden maailmassa taas kipu suurempaa.

1800 luvuilta lähtien kaikkialla Euroopassa puhuttiinkin juuri Antigonesta, tästä Hegelin mukaan ”kaikkien aikojen ”erinomaisimmasta ja tyydyttävimmästä taideteoksesta.” Lopulta se  sai myös suomalaisen ensi-iltansa 1901 Helsingin Arkadia teatterissa. Nyt keskellä sortovuosia, edes Snellmanilaista ymmärrystä ei riittänyt enää hallitsija Kreonille vaan Antigonesta oli tullut ei vain perheen vaan itse kansan vastarinnan symboli.

Niinpä Kasvio kirjoitti Valvoja arvostelussaan teatterin tehneen ”vallan oikein ottamalla ohjelmistoonsa tämän helleniläiskultuurin ja -runouden ihanan tuotteen, jonka yleisinhimillisillä aatteilla on kauaskantavuus vuosituhansien läpi. Antigone on näet kreikkalaisista näytelmistä yleensä ja tekijänsä tuotteista erittäin se, jossa meidän käsitystämme loukkaava kohtalon sokea valta vähimmin tuntuu, sillä Antigone uhrautuu ylevän aatteen hyväksi, ja Kreon loukattuaan itsevaltaisella käskyllään ja Antigonen surmalla jumalten sekä ihmisten lakia saa omasta syystään ansaitun rangaistuksen.”

Ja mikäpä vielä parempaa, Antigonea esittänyt Rva Rautio [Katri Rautio] teki ”sen ihan kreikkalaisen ihanasti […] Tyynesti suloiset, tasasuhteisesti mitatut liikkeet ja plastilliset näytelmän luonteen waatimat asennot, äänen sointi, jossa kuulemme ylewän ja lujan mielen, jaloimman sisarlemmen ja sywän rakkauden wärin, muodostawat mitä ehjimmän ja liikuttawimman luoman.”

Viimeksi Antigonea taas esitettiin Tampereen työväenteatterissa 2019 ja enää sitä ei liitetty kansan poliittisiin ja siveellisiin kohtaloihin edes työväen teatterissa vaan sen mainostettiin kertovan siitä ”miten sietämätöntä on vain edustaa, kun sydän on murtunut. Se kertoo paineesta elää arvojensa mukaan. Se kertoo rakkaudesta, rakkaudesta.”

Jokainen aikakausi näyttääkin luovan oman Antigonensa, mutta mitä kaikkea Antigone voikaan kertoa rakkaudesta, oikeudesta, vallasta, hallinnasta, politiikasta, siitä lisää taas Markun klassikkoluennoilla Stoan isossa luentosalissa tiistaina 26.9 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles III

Traaginen ajattelu: Sofokles III

Ihmisen kärsimyksen idea

Tiistaina 19.9 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles III: Oidipus ja Antigone. Vapaa pääsy !

 

Oi, hirveää (deinon) nähdä ihmisen kärsimys (pathos)

(ō deinon idein pathos anthrōpois)

Hirveintä (deinotaton) kaikesta, jota olen nähnyt

Sofokles: Oidipus Rex

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Mahtavimman miehen kaatumisesta elävältä haudattuun ylevimpään naiseen

Hirveää on nähdä ihmisen kärsimys ja siksi suljemme siltä niin usein silmämme, paitsi kun se fiktion muodossa tuo meille omituista nautintoa.

Ihmiskärsimyksen idea oli keskiössä antiikin tragediassa, joka ei vielä uskonut parhaaseen mahdolliseen maailmaan tai oikeutettuun kärsimykseen vaan pystyi usein vain lopulta voivottelemaan tuota näyltään kauhistuttavaa, mutta merkitykseltään vielä hämäräksi jäänyttä ideaa.

Uskontososiologiassaan Max Weber puhui antiikin theodikeasta onnekkuuden theodikena, joka halusi oikeuttaa onnekkuuden vähän samaan tapaan kuin aikamme kauniit ja rohkeat menestystarinat. Tätä vastaan taas suuret pelastususkonnot loivat kärsimyksen theodikean, antamaan oikeutusta ja merkitystä yksilön kärsimykselle. Sekä suhteelliselle kärsimykselle eli juuri tuon onnekkuuden niin epätasaiselle jakautumiselle ja toisaalta taas absoluuttiselle kärsimykselle, sille että elämä ei ole vain onnea vaan kärsimystä. Samalla ne yrittivät selittää empiirisen kokemuksen paradoksin eli sen miksi ihmisen onnekkuus ja hyvyys eivät juuri vastaa toisiaan vaan päinvastoin pahat saavat aina rahapalkkansa ja hyvät kärsivät.

Tragedia ei oikeastaan kuulu näihin kumpaakaan Weberin vaihtoehtoon, se ei tarjoa kärsimykselle vielä pelastususkollista oikeutusta, mutta eroaa jo puhtaan onnekkuuden theodikeasta. Onnekkuus häviää hetkessä kurjuuteen ja jalotkin luonteet joutuvat kärsimään.

Tänään jatketaan vielä Sofokleen Oidipuksesta ja mahtavimman ja onnekkaimman syöksykierteestä kurjimpaan onnettomuuteen ja seuraavaksi siirrytäänkin sitten pitkään täydellisimpänä taideteoksena pidettyyn Sofokleen Antigoneen, jossa Hegelin sanoin ilmaantuvat traagisen esityksen puhtaimmat voimat muodostaen eettisen olemassaolomme täydellisen todellisuuden

Sofokleen Oidipuksesta ja kenties vähän jo Antigonesta puhutaan siis tiistain 19.9 kello 18:45 Stoassa ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles II

Traaginen ajattelu: Sofokles II

Itsevaltiaan kohtalo: Entä jos Putin ei olekaan Oidipus? 

Tiistaina 12.9 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles II: Oidipus. Vapaa pääsy !

 

Ennen päivän viimeisen näkemistä, en ketään kuolevaista onnekkaaksi (olbizō) kiitä,

ennen kuin on elämänsä rajan ylittänyt tuskan tunteet karttaen

Sofokles: Oidipus Rex

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Mutta entä jos Putin ei olekaan Oidipus, jos suurta traagista käännettä ei tulekaan

Freud kuuluisasti uskoi, että Sofokleen Oidipus tragedia koskettaa meitä enemmän kuin mikään moderni kohtalon draama siksi, että siinä kyse ei ole vain mielivaltaisesta kohtalosta vaan sisäisestä pakosta sillä jokainen on ”kerran orastuksessaan ja fantasiassaan tuollainen Oidipus ja jokainen kauhistuu tuon unelman täyttymyksen todellisuuden edessä tukahduttamisen täydellä määrällä, joka erottaa hänen lapsuuden tilansa nykyisestä.”

Freud teki Oidipuksesta torjutun halun hahmon, halun ihmisen par excellence, siinä missä Schelling ja Hegel olivat tehneet Sfinksin arvoituksen ratkaisseesta Oidipuksesta filosofin, tiedon traagisen hahmon. Hegelille Oidipus seisoi ja kaatui idän ja lännen rajalla ja kuvastaa länsimaisen ihmisen itsetietoisuuden ratkaisua Egyptissä arvoitukseksi kohonneen itämaisen hengen ongelmasta. Ja silti juuri teoistaan tietämätön Oidipus on sidottu edelleen tietämättömyyden kauheuksiin, jotka voi karkottaa vain todellinen tieto ja siveellinen kirkkaus, joka muokataan kansalaislakien ja poliittisen vapauden avulla ja sovitetaan yhteen kauneuden hengen kanssa.

Kreikkalaisessa kuvastossa ja sen orastavan demokratian poliittisessa psykologiassa Oidipus, tietävä kampurajalka, on kuitenkin ennen kaikkea ontuvan itsevaltiaan hahmo, ihmisistä mahtavin, maansa pelastaja (soter), joka lopulta etsiessään vallallaan ratkaisua ahdinkoon törmää oman valtansa hirvittävään alkuperään ja kaatuu kaikkein korkeimmalta ”hirveyteen (deinon), jota ei ole kuultu, ei nähty.” Parhaasta tulee kauhein. Tyrannista surkein, kurja, ulossuljettu farmakon.

Freudin mukaan äitinsä kanssa makaaminen oli muinainen uni ja ainakin kaikkien pikkupoikien torjuttu halu. Tiedä häntä, nykyäänhän on enemmän kuin muodikasta lähinnä naureskella Freudin fantasioille. Mutta entäpä antiikin demokraattisen kansanteatterin fantasia?

Demokraattinen mielikuvitus on aina uneksinut kansan itsensä itsevaltiaaksi huutaman tyrannin lopullisesta kaatumisesta. Kansan pelastaja kääntyykin sen kiroamaksi. Valta nostaa korkeuksiin, josta välttämättä pudotaan pohjalle.

Me Oidipuksen tragedian värittämän lännen jälkeläiset ja demokraattinen itsetietoisuutemme uskomme tähän välttämättömyyteen.

Kohta Putin kaatuu. Kohta tulee käänne. Tyranniksi noussut pelastaja tekee päivä päivältä traagisempia virheitä, ihan kohta Putin luhistuu.  Lähes joka toinen iltapäivälehtien lööppi julistaa, ”Putinin loppu on lähellä”, ”Putin ei näe enää uutta talvea”, ” “Putin kaatuu muutamassa kuukaudessa”.

Asiantuntija asiantuntijan perään toistavat samaa sanomaa ja me fantasioimme jo etukäteen häväistystä Putinista, joka bunkkerissa  vapisevan Hitlerin, maakuopassa piileskelevän Saddamin jne, tavoin on lopulta syösty korkeuksista lokaan.

Mutta entäpä jos kaikki asiantuntijat toistavatkin vain Sofokleen tragediaa, uskovat sen ikuiseen paluuseen politiikan maailmassa. Entä jos käännettä ei tule ja Putin ei olekaan traaginen hahmo vaan toisin kuin Oidipus ”elämänsä päähän pääsee tuskat ja kauhut karttaen.”

Entäpä jos Venäjä onkin enemmän itää ja idän itsetietoisuuteen ja arkkitarinaan ei kuulu itsevaltiaiden kaatuminen vaan kuoleminen rauhassa ja tyytyväisenä sängyssä.

Tämä on niin sietämätön ajatus, että kannattaa tulla kuuntelemaan Markun Sofokleen Oidipus luentoja ja uskoa mieluummin antiikin demokratian traagiseen totuuteen itsevaltiaista.

Sofokleen Oidipuksesta puhutaan tiistain 12.9 kello 18:45 Stoassa lisää ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles 5.9. klo 18:45

Tiistaina 5.9 18:45 alkavat Stoassa taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Sofokles. Vapaa pääsy !

Siunattu (makar) Sofokles, joka menehtyi pitkän elämän jälkeen, Onnellinen (eudaimōn) ja nokkela (dexios) mies. Monien kauniiden tragedioiden tuottaja sai kauniin lopun, kärsimättä mitään pahaa.

Komediakirjailija Frynikhos: Muusat n. 480 eaa.

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Tiistaina 5.9 18:45 ne taas alkavat Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa.

Nimittäin Markun klassikkoluennot, joissa yleisön pyynnöstä jatketaan vielä traagisesta ajattelusta.

Tragedian synnyt, historian, teorian sekä Aiskhyloksen tragedioiden jälkeen nyt syksyllä on vuorossa Sofokleen tragediat.

92-vuotiaaksi elänyt runoilija Sofokles eli läpi Ateenan demokratian ja kulttuurisen kukoistuksen nousun ja tuhon ja kirjoitti noin 120 tragediaa. Niistä onneksi vain seitsemän on säilynyt, sillä muuten luentokurssi Sofokleen tuotannosta olisi venynyt todella pitkäksi.

Noista seitsemästäkin toki riittää puhuttavaa sillä niin keskeisesti ne ovat kaikki vaikuttaneet ajatteluumme, ja niiden kautta antiikin kulttuurisen kulta-ajan Sofokles puhuttelee edelleen meitä.

Runoilija Sofokles toimi tosin myös aikansa NATOn eli Deloksen meriliiton varainhoitaja ja myös kenraalina (stratēgos). Muuta varmaa itse Sofokleen elämästä ei sitten tiedetäkään, vaikka erilaisia kertomuksia tästä on useita.

Yksi varhaisimmaksi uskottu kertomus on toisen runoilijan Ion Khioslaisen Epidēmiais teoksessaan esittämä tapaaminen Sofokleen kanssa Khioksen saarella. Itse tarina välittyy meille taas myöhemmän Athenaioksen pöytäviisaat teoksen kautta.

Kertomuksessa Ion kuvaa Sofoklesta viinin parissa leikkisäksi ja nokkelaksi mieheksi ja kertoo tarinan, jossa kenraali Sofokles ahdistelee seksuaalisesti nuorta viininkaatajapoikaa nokkelasti ja kaikkien muiden kenraalien suuren suosion saavuttaen.

Illastaessaan muiden mahtimiesten kanssa Sofokleen silmä kiinnittyy nimittäin nuoreen kauniiseen viininkaatajapoikaan, luultavammin orjaan. Kun tämä punertaa takatulen ääressä Sofokles kysyy, haluaako tämä, että Sofokles juo viininsä nautinnollisesti ja pyytää sitten poikaa tulemana hitaasti luokseen. Kun poika tästä punastuu, muistuttaa Sofokles vielä Fryniuksen säkeestä: “Eroksen valo loistaa purppuranpunaisilla poskilla.”

Seuraa pieni Sofokleen voittama väittely punaisten poskien runollisesta ja todellisesta merkityksestä, jossa Sofokles murskaa ensin Elektrialaisen haastajan argumentit ja siirtyy sitten takaisin ahdistelemaan poikaa.

Pojan yrittäessä kalastaa sormillaan roskaa Sofokleen viinipikarista, ehdottaa Sofokles, että tämä enemmin puhaltaisi roskan pois. Samalla Sofokles vetää juoman lähelle kasvojaan ja kun Sofokleen ja pojan kasvot kohtaavat hän syleilee poikaa ja suutelee tätä.

Tästäpä kaikki muut herrat juhlissa alkoivat taputtaa, nauraa ja huutaa riemuissaan, kuinka hyvin Sofokles oli johdatellut poikaa ja nokkela Sofokles saattoi kehua, että vaikka Perikles oli väittänyt hänen tietävänsä enemmän runoudesta kuin sotataidosta, niin tässähän hänen strategiansa oli toiminut mainiosti.

Mutta vaikka tätä tarinaa Sofokleen mainiosta nokkeluudesta poikien seksuaalisessa ahdistelussa on sitten toistettu läpi vuosituhansien, oli toki Perikles oikeassa siinä, että Sofokles oli huomattavasti parempi runoilija kuin orjien ahdistelija ja toivottavasti Sofokleen tragedioita ei kuitenkaan poisteta kokonaan kulttuurimme kaanonista niiden kirjoittajan törpön käytöksen takia.

Sofokleesta puhutaan tiistain 5.9 kello 18:45 Stoassa lisää ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi runoilija-kenraalin tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Aiskhylos diat verkossa

Aiskhylos diat verkossa

Aiskhylos luentodiat verkossa

Talven 2023 tragedia luentojen Aiskhylos luenodiat nyt vihdoin verkossa. Mukana myös länsimaisen perhetragedian alku Oresteia.

Syksyllä 2023 Markku ja klassikot sarjan traagisen ajattelun luennot jatkuvat Sofokleen tragedioista.

Tervetuloa mukaan!

 

Antiikin ajattelun klassikot

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa ja syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista.