Alussa oli Sana ja sana oli lähtenyt jumalten luota ja sana oli jakaantunut

Mutta oliko se traagista vai koomista?

Johanneksen evankeliumi alkaa kuuluisasti sanasta. logoksesta, joka oli alussa Jumalan luona ja oli jumala. Ja sanasta oli kaikki syntynyt. Ja sitten se tuli lihaksi ja asui keskellämme.

Kunnes kuoli ja haudattiin, astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Näin yhä harvemmat edelleen mutisevat sanasta, logoksesta, joskus pyhäpäivin, kun taas useammille sanan käyttö on sitä mitä se oli Aristofaneen mukaan jo aikansa nuorisolle, tsättäilyä torilla ja kylpylöissä, aikansa somessa.

Myös tai paremminkin ennen kaikkea juuri antiikin kreikkalaiset tunsivat sanan, logoksen, voiman ja vallan, jonka perustalle he rakensivat sekä poliittiset instituutionsa että koko niin sanotun länsimaisen kulttuurin perustukset, siis pelkkään ilmaan.

Ja myös antiikin Kreikassa sana (logos) lähti jumalien luota, (tätä kutsuttiin myöhemmin kreikkalaiseksi valistukseksi), asui kansankokouksissa, toreilla ja teatterissa ja tuomitsi eläviä kansantuomioistuimessa, mutta jätti kuolleet lihattomiksi varjokuviksi haadekseen.

Antiikin tragedian sanotaan syntyneen jumalista erkaantuneen ja jakautuneen sanan kauheasta kokemuksesta, sofistiikka taas otti tuon jumalista irronneen sanan ihmisten keskuudessa valtaa etsiväksi taidokseen ja tekniikakseen ja komedian taas väitetään menneen tässä urbaanissa sanan saivartelussa kaikkein pisimille irrottaen vieraantuneen sanan kokonaan omaksi nautinnolliseksi sanaleikeikseen samalla nauraen ja pilkaten sanoilla kaikkea sitä mistä pitäisi olla pyhästi hiljaa.

Mutta oliko asia näin?

Johanneksen evankeliumi on pyhän sanan passionäytelmä, omituinen sekoitus tragediaa ja komediaa, murhenäytelmä, joka esitetään onnellisen (tuonpuoleisen) lopun ilosanomana. Aristoteleen Pilvet on taas omituinen hieman traagisesti päättyvä komedia sanasta, logoksesta ja erityisesti jakaantuneesta sanasta, vanhasta ja uudesta, isästä ja pojasta, oikeamielisestä ja väärämielisestä, heikosta ja vahvasta ja ennen kaikkea sanan aina monimielisestä naurettavasta vallasta.

Mutta tästä kaikesta lisää taas Markun klassikkoluennoilla Stoassa kello 18:45.

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.