Zeuksen pettävä lahja 8.11. klo 18:45

–

Zeuksen pettävä lahja eli moni nainen päältä kaunis…

Englantilaisen kansanlorun mukana pienet pojat on tehty etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista ja pienet tytöt taas sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista ja kaikesta kivasta.

Mutta entäpä aikuinen nainen?

Mistä tämä on tehty?

Hesiodeksen kaikkien misogyynisten myyttien äidissä, nainen on muovailtu maasta ja vedestä eli savesta ja koristeltu kevään kukkasilla ja kaikella vastustamattomalla sulolla.

Tämä ihmeellinen näky (thauma idesthai), jota miehet eivät voi vastustaa eivätkä hallita on kuitenkin houkutteleva ansa, jonka rintaan Hermes on Zeuksen käskystä laittanut lirkuttelevat sanat, nartun mielen ja kieron luonteen.

Siinä missä Paula Koivuniemen laulama aikuinen nainen ”Ei vapauttas tahdo riistää. Tahdo ei itsenäisyyttäsi kiistää” niin Hesiodeksen laulama nainen, tämä kaunis onnettomuus tai vielä suoremmin kaunis paha (kalon kakon) juuri riistää miehen itsenäisyyden ja kiistää tämän itseriittoisen vapauden tehden miehistä naisesta, uudesta kohtalostaan, riippuvaisia onnettomia olentoja.

Hesiodoksen mukaan oli nimittäin kerran aika, jolloin vailla huolia nuorina säilyneet miehet elivät kaukana pahasta ja tuntematta vaivalloista työtä tai kivuliaita tauteja viettivät yhdessä jumalten kanssa loputtomia grillijuhlia.

Mutta sitten ovela Prometheus päätti alkaa viekkauden kisaan itse Zeuksen kanssa ihmisiä/miehiä suosien.

Jekuttaen Zeusta, Prometheus jakoi grillipalat, härän ruhon, toisaalta valkeaan ihanaan hohtavaan rasvaan käärittyihin luihin ja toisaalta rasvattomiin lihanpaloihin ja tarjosi nämä epäsuhtaiset palat Zeukselle, joka valitsi Jumalten osuudeksi kauniit rasvaiset luut, lihan jäädessä ihmisille.

Näin siis ihmiset alkoivat uhrata jumalille ainoastaan valkoisia luita ja rasvaa, nauttien uhrieläinten lihan itse kuten edelleen tapahtuu grillijuhlissa.

Tästä suuttuneena Zeus kuitenkin vei ihmisiltä itse grillijuhlien ehdon, tulen, jonka nokkela Prometheus kuitenkin varasti takaisin ihmisille ruokokasvin varressa.

Mutta vaikka kuinka nokkela ihmisiä suosiva Prometheus olikin, ei tämä voinut voittaa itse viekkautta eli metistä niellyttä Zeusta. Zeus nimittäin päätti toistaa Prometheuksen jekun, antamalla vuorostaan ihmisille valkoisen hohtavan kauniin rasvan sisään piilotetun ansan, tulen vastineen, ensimmäisen naisen.

Tämä Pandora, kaikki-lahjat jumalilta saanut, oli miesten osaksi, kohtaloksi muodostuva ikuinen vitsaus.

Ennakoivan Prometheuksen veli, tyhmä jälkiviisas Epimetheus, otti nimittäin innoissaan jumalien kauniin lahjan vastaan ja tajusi vasta jälkeenpäin, että olikin syleillyt itse onnettomuuttaan.

Kapioissaan, kuuluisassa lippaassaan, alun perin ruukussa, Pandora nimittäin toi miesten maailmaan kaikki vitsaukset.

Nyt loppuivat auvoiset grillijuhlat ja miehen oli kylvettävä siementä vaivoin kääntämäänsä maahan tuottaakseen leipää ja ruokaa kotona sisällä sängyssä makaavalle naiselle ja myös kylvettävä tähän siemenensä, jos halusi jälkikasvua, sillä enää eivät miehet olleet maasyntyisiä vaan tarvitsivat naisen, jos halusivat jakaa perintönsä jälkipolville.

Niinpä mies ei voi myöskään enää välttää tätä vitsausta, jos ei halua jäädä rapistuvassa vanhuudessaan yksin ja vaille jälkikasvua.

Ja kuitenkin itse Pandoran lippaaseen, naisen kapioihin jää yksin Toivo (elpis), jota miehillä ei ilman naisia olisi lainkaan.

Ensimmäisestä naisesta, ennakkoivasta Prometheuksesta ja jälkiviisaasta Epimetheuksesta, titaanien kosmosta järisyttävästä taistosta, Tartaroksen keskitysleireistä, Yön asunnoista ja vähän muustakin voi kuulla taas tänään tiistaina 8.11. klo 18:45 Markun klassikko luennoilla kulttuurikeskus Stoassa.

Mikä ensimmäisenä syntyi? 25.10. klo 18:45

Kosto on suloinen 11.10. klo 18:45

Kosto on suloinen!

Ainakin vanhan kotiorjan Eurykleian mielestä, joka ”ratkesi surmatut nähdessään sekä nuo veren viljat riemuun, kun verraton työ oli tehty.”

Siis kun Odysseus, talon oikea isäntä, oli palannut kotiin ja kostanut lahtaamalla uskollisen vaimonsa kaikki 108 kosijaa, isännäksi pyrkivää röyhkeää haastajaa, talonsa miessaliin poikansa, Pallas Athenen ja uskollisen sikopaimenensa Eumainoksen avustama.

Uskollinen vanha kotiorja (ja hyvät orjat ovat Homeerisessa maailmassa uskollisia, eläen oman elämänsä sijaan hallitsijoidensa elämää) Eurykleia valitsee myös talon 50 orjattaren joukosta 12 kosijoiden kanssa maannutta kotiorjatarta tapettavaksi.

Tehtävän suorittaa nyt vihdoin mieheksi ja miehen töihin kasvanut Odysseuksen poika, Telemakhos, joka ei halua antaa haureuteen syyllistyneille kunniallista kuolemaa miekalla mestaamalla vaan hirttää nämä rivissä orsipuuhun.

”Niinp’ oli neitojen päät rivitysten, kullakin paula kaulassaan kireällä, mi tuotteli surkean surman; kotvan sätkivät vain jalat alla, jo hervoten kohta”.

Orjatarten hirttäminen päät rivitysten on rangaistus myös perusarvoihin palanneessa Gileadin kuvitteellisessa valtiossa Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale romaaniin perustuvassa nyt kovin suositussa TV- sarjassa.

Idea orjatarten hirttämisestä Atwoodille tuli tietenkin Telemakhokselta ja Atwood on itse ilmoittanut, että juuri nuo Odysseuksessa hirtetyt orjattaret ovat kummitelleet tämän mielessä aina.

Atwoodin Penelopeiassa, tämän omassa versiossa Odysseuksen tai paremminkin Penelopen tarinasta, hirtettyjen orjattarien kuoro palaakin syyttämään sekä Odysseusta että Penelopea viattomasta kuolemastaan, pakkoraiskattuina kosijoiden toimesta, he joutuivat lopussa hirtetyksi haureudestaan.

”Syytä kaikesta piikoja!/ Noita tuhmia pieniä letukoita! / Hirtä ne orrelle, äläkä turhaan kysele/ Syytä kaikesta piikoja! / Syytä kaikesta orjia!”

Edes Atwoodin kuvitellussa nykyoikeudessa hirtetyt orjattaret eivät saa oikeutta vaan tuomari vapauttaa Odysseuksen syytteistä todeten tämän puolustusasianajalle: ”Asiakkaanne [Odysseuksen] ajat eivät olleet meidän aikojamme. Käyttäytymisstandardit olivat silloin hyvin erilaisia. Olisi ikävää, jos tämä valitettava, mutta pieni vahinko saisi tahrata muuten niin laajasti arvostetun uran. Enkä sitä paitsi halua syyllistyä anakronismiin. Siksi minun on hylättävä syyte.”

Atwoodilla Penelope kertookin Haadeksessa oman tarinansa tapahtumista sillä kuolleiden valtakunnassa hänen ei tarvitse välittää elävien ihmisten mielipiteistä ja voi purkaa koko itsestään tehdyn ideaalin vaimon legendan.

Mutta kertooko Penelopekaan totuutta? Sillä kummatkin puolisot olivat juonikkaita valehtelijoita ja näiden ideaali yhteen palaaminen perustui molemminpuolisiin valheisiin.

”Me olimme molemmat  harjaantuneita ja häpeämättömiä valehtelijoita jo pitkien aikojen takaa. Ihme että uskoimme sanaakaan siitä mitä toinen sanoi.”

Odysseuksen suuret seikkailut ainakin olivat puhdasta pötypuheelta, kyklooppi oli luultavammin yksisilmäinen kapakan pitäjä, jonka kanssa mies joutui tappeluun ja vuoteessaan Odysseusta pidättänyt Kalypso jumalattaren sijaan halvalla ostettu prostituoitu.

Atwood ei tosin ole ainoa, joka on kertonut Odysseuksen tarinaa uudestaan Penelopen näkökulmasta. Naisen puheesta filosofoinut edesmennyt ranskalaisfilosofi Annie Leclerc esittää kirjassaan Toi, Pénélope Odysseuksen kotiinpaluun tapahtumat myös Penelopen äänellä.

Penelope, joka on odottanut nuorta ihanaa sulhoaan kaksikymmentä vuotta takaisin sodasta, odottanut ja unelmoinut, odottanut ja haaveillut, pettyy pahasti kotiinpaluun hetkellä ja ei tunnista sodasta kotiin palaava väkivaltaista äijänkörilästä enää samaksi omaksi sulhokseen vaan tämä on muuttunut ”soturiksi, merenkävijäksi, yksinomaan miesten kumppaniksi, yksinäiseksi seikkailijaksi, ainoastaan oman itsensä ja maineensa rakastajaksi.”

Turhaan Penelope yrittää estää miestään tappamasta nuoria eloisia kosijamiehiä kostonraivossaan tai suojelemaan omaksi tyttärekseen ottamaansa orjatarta kostolta. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen täyttymys kestää vain yhden illan, Odysseuksen ja Penelopen kohtalo on elää toisistaan ikuisesti erossa.

Italialaiskirjailija Silvana La Spina taas antoi Penelopen kertoa varsinaisen kauhutarinan, täynnä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja alistamista alkaen Penelopen lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä isänsä osalta. Isäänsä Penelope pakenee Odysseuksen kanssa avioon vaan löytääkseen tämänkin kuten tarinan kaikkien miehien rakastavan heikompien ja varsinkin naisten alistamista. Poikkeuksena on nuori Lesboksen saarelta tuleva kosija Kleon, joka osaa jopa lukea ja kirjoittaa ja rakastaa runoutta ja laulua enemmän kuin kilpataisteluita ja nyrkkiotteluita.

Mutta Penelopen salarakkaus Kleonin kanssa loppuu kun tämän pelkäämä Odysseuksen kotiinpaluu tapahtuu ja omasta äidistään mustasukkainen Telemakhos käskee isänsä tappamaan äidin rakastajan. Penelopen kohtalona on jäädä yläkertaan suremaan rakastettuaan ja kuulemaan alakerrasta humalaisen Odysseuksen rymyämistä suurista seikkailuistaan ja naisistaan.

Penelopen tämän viekkaan kutojan, jonka taidosta tuli Platonilla myös esikuva filosofiselle metodille sekä hyvälle hallinnan taidolle, monista eri puolista puhutaan taas tänään Markku ja klassikot luennolla Itäkeskuksen Stoassa suuressa luentosalissa 18:45.

Tervetuloa!

Vielä viimeinen kerta Odysseuksesta, eeppisestä kostosta, eeppisestä uskollisuudesta ja eeppisestä tappamisesta ja sitten syysloman jälkeen siirrytäänkin jo Hesiodokseen ja itse Jumalten syntyyn.