Oidipus Stansvikissa!

Eli luonnon tragediaa ja ihmisen hybristä nyt ja kaksi ja puolituhatta vuotta sitten

Mitä tekemistä Oidipuksella on Stansvikin kanssa tai mitä tekemistä maankäyttö ja rakennuslailla (nomos) peruskallioiden ikiaikaisen oikeuden (dike) kanssa?

Sofokleen vanhuuden tragediassa Oidipus Kolonuksessa, monikärsinyt vanha sokea kulkuri, entinen valtion päämies Oidipus saapuu tyttärensä Antigonen kanssa Kolonuksen kaupunginosaan Ateenan kaupunkiin, jossa oli tuolloin vielä niin sanottua lähiluontoa ja asettuu Ateenan liepeille lähelle Eumenideille omistettua pyhää villiä lehtoa.

Tuo lehto on pyhä ja erillään kaupungin laista (nomos) ja ihmisen asettamista ja säätämistä laitumista (nomoi) ja niinpä kaupunkilaiset ovat peloissaan ja kauhuissaan kurjan pakolaispummilta näyttävän Oidipuksen astumisesta sinne etsimään turvapaikkaa.

Kaupungin mahtiäijät laulavatkin kuorossa, kun nykyhallitus ikään, että turvapaikananojat on ajettava pois, sillä vieraista voi olla vain harmia, nämä ovat synnyltään ja suvultaan jo pahoja ja voivat vieläpä aiheuttaa valtiolle/kaupungille uutta velkaa.

Villi lehto taas on omistettu Eumenideille, noille perustaltaan hyväntahtoisille naisille, joita kuitenkin myös raivottariksi kutsutaan, sillä he todellakin raivostuvat ikiaikaisen oikeuden loukkauksista ja piinaavat ikiaikaisia luonnon oikeuksia loukkaavia pahantekijöitä.

Mutta pelkkää Oidipuksen nimeä pelkäävä kaupungin äijien neuvosto, ei ymmärrä, että kaupungeista karkotettu ja viattomasti kärsinyt, mutta hybriksestään toipunut, kaiken kärsinyt sokea vanhus kuuluu nyt itsessään kaupungin lain sijaan korkeamman oikeuden alueelle ja villiin luontoon.

Lopulta tämä entinen itsevaltias palaa ja häviää tuon metsän siimekseen pois ihmisten rakennuslakien keskuudesta kuin sovittaen vihdoin aikaisemmat kaikkivaltaisen tietotaitonsa traagiset erheet (hamartia), joita myös synneiksi kristillisyydessä kutsuttiin.

Mutta niin antiikin Kreikassa kuin kristinuskossakin oli olemassa pyhän alue, jolle kaupunkilaisten ja vallanpitäjien hulluutta, väkivaltaa ja vainoa saattoi paeta, pyhän alue, joka suojeli turvapaikanhakijoita, kurjia ja vallattomia, villiä luontoa ja metsää ja myös pyhiä vanhoja rakennuksia ja kallioita teknisten itsevaltiaiden uudistussuunnitelmilta ja massoja liikuttavilta ideologioilta.

Tässä suhteessa ”mikään ei ole enää pyhää”, ei ole vain pateettinen konservatiivinen huudahdus, jolla haluttaisiin pitää väkisin yllä vanhoja ennakkoluuloja, tabuja, hierarkioita ja tehdä työtä vastavalistukselle.

Se on myös huolestunut ilmaus siitä, että mikään ei ole enää turvassa, suojassa hallitsijoiden ja näitä kannattavien massojen päähänpistoilta ja edistyksellisyyden tai muutoksen nimiin naamioiduilta tuhotöiltä.

Lisää Oidipuksen seikkailuista Kolonoksessa ja Stansvikissa, vanhuuden viisaudesta, kaupungin lain ja korkeimman oikeuden suhteesta ja monesta muusta asiasta voi kuulla taas syysloman jälkeen jatkuvilla Markun klassikkoluennoilla kulttuurikeskus Stoassa tiistaisin kello 18:45.

Luento Stoan isossa luentosalissa tiistaina 24.10 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.