Traaginen ajattelu: Euripideen Turvananojat  8.10 klo 18:45

Tiistaisin 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2024 vuorossa traaginen ajattelu ja Euripides. Vapaa pääsy !

Täällä ei yksi mies johda (arkhō) vaan kyseessä on vapaa kaupunki (eleuthera polis).

Kansa (dēmos) on valtias (anassō), kukin vuosittain vuorollaan. Eikä rikkaille anneta eniten vaan myös köyhällä on yhtäläinen (ison) osansa.

Thesseus

Sillä siinä vaiheessa kun sodasta äänestetään, kukaan ei vielä mieti omaa kuolemaansa vaan uskoo onnettomuuden huuhtovan jonkun muun mennessään.

Jos kuolema olisi silmien edessä kansan antaessa äänensä, ei keihäshulluus (dorimanēs) ikinä tuhoaisi Kreikkaa.

Airut

Olisipa Aika (Khronos), päiviemme muinainen isä tehnyt minusta naimattoman  aina, ikuisesti ja vielä tähänkin saakka miksi, oi miksi olen lapsiini sidottu?

Perimmäisen kärsimyksen minä uskoin kärsiväni jäämällä häitä vaille mutta nyt menetettyäni rakkaimman lapsen näen kirkkaimman pahan.

Äitien kuoro

Antiikin ajattelun klassikot IV: Traaginen ajattelu III. Euripides VI

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 3.9-12.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Mitä oli ennen ihmisoikeuksia?

Turvananonta. Hikesia.

Uskonnollis-moraalis-poliittinen anomisrituaali, joka muodosti myös kvasioikeudellisen käytännön.

Vai pitäisikö kysyä mikä edelleen korvaa ihmisoikeudet, joita pitää käytännössä edelleen anoa vahvemmilta ja joissa toistuvat anontarituaalin momentit.

Edelleen on 1) lähestyttävä anonta paikkaa (ellei raja ole kiinni) tai anottavaa henkilöä, nykyään viranomaista. 2) On tehtävä erilaisia rituaalisia anontaeleitä, ei tosin enää heittäydyttävä polviin, siveltävä poskia tai partaa vaan suoritettava sarja rationaalisen byrokratian epärationaalisia rituaaleja. 3) On esitettävä asiansa mahdollisimman kaunopuheisesti ja vedottava kosmisiin kaikkia koskeviin velvoitteisiin. 4) Päätös on lopulta kuitenkin vain vahvemman säälin tunteista ja mielialasta kiinni.

Tosin asiaa vaikeuttaa nykyään se, ettei kylmällä byrokraattisella koneella, joka on anonnan kohde, ole säälin tunteita tai muitakaan tunteita.  Ja sen mieliala on aina henkilökohtaisen vastuun pakoilu yleisen ohjausnuoran nimissä, kun taas antiikin anonta liittyi aina henkilöön.

Antiikin anontaa ei myöskään tehty yksin rukouksessa poissaolevalle jumalalle kuten pelastususkonnoissa vaan kyse oli julkisesti tehdystä anonnasta läsnä olevalta vallalta.

Anonta, liittyi se sitten turvapaikan anontaan, avun anontaan tai armon anontaan muodosti kokonaisen tragiikan oman alalajityypin ja siihen törmää lähes kaikissa tragedioissa, joissa ylhäisetkin sielut, jotka eivät koskaan keneltäkään ano mitään, joutuvat lopulta konttaamaan polvillaan uuden vallan edessä.

Euripideen turvananojissa ei anota turvapaikkaa vaan lasten hautausta ja Ateenan imperialistinen demokratia esittää nyt itsensä myös sääliin ja myötätuntoon kykenevänä kansanvaltana, joka kuulee ulkomaalaisia anojia ja ottaa heidän asiansa ajaakseen.

Mutta ennen kaikkea se esittää itsensä vapaana poliksena, jossa ”kansa (dēmos) on valtias (anassō), kukin vuosittain vuorollaan Eikä rikkaille anneta eniten. Vaan myös köyhällä (penēs) on yhtäläinen (ison) osansa.”

Kenties juuri demokraattisen paatoksensa takia tämä tragedia jäi marginaaliin epädemokraattisina aikoina, kun taas nykyään kaikkien vannoessa demokratian nimiin, sen epäajanmukaisuus on kenties sen demoksen tuntemassa henkilökohtaisessa myötätunnossa onnettomia kohtaan, jota nykyiset kärsivistä tuhottavia vihollisia etsivät populistit eivät enää tunne.

Epäajanmukaisen nykyisessä uudessa militarismissa siitä tekee myös sen kritiikki tuhoa tuovaa ”keihäshulluutta” kohtaan ja tuossakin epäajanmukaisuudessaan se osoittautuu samalla ajankohtaiseksi kriittiseksi klassikoksi.

Annonnasta, demokratiasta, vanhemmista ja lapsista ja monesta muusta puhutaan taas tiistaina 8.10 Itäkeskuksen Stoassa kun Markun klassikkoluennoilla on vuorossa Euripideksen Turvananojat.

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.