Oikeutta ei ole toisten katseissa, ainakaan jos olet maahanmuuttaja nainen, jonka mies on vielä jättänyt nuoremman ja paremman aseman tuovan uuden vaimon takia.

Oikeutta ei siis löydä kuolevaisten katseista Medeia, tuo yrttien tietäjä, kiivas toimija, sopeutumaan pyrkivä maahanmuuttaja, patriarkaalisen kulttuurin kriitikko, rakastava kaikkein julmin äiti, loukattu nainen ja kauhistuttava kostaja, joka päättää toteuttaa oman käden oikeutensa tuhoamalla rakkaimmasta läpimädäksi paskaksi (pagkakos) muuttuneen miehensä entiset ja uudet kodit täydellisesti.

Perheen hylkääminen nuoremman naisen ja paremman aseman takia on tietysti klassinen ja toistuva tarina, jolla on edelleenkin tapana nostaa kiihkeitä vihan ja koston tuntemuksia ja synnyttää riehuvia ex-vaimoja ja näiden odottamattomiakin tekoja. Ja vaikka yleisempää edelleen on ahdingossa olevien isien tekemät perhesurmat, on omat lapsensa surmaava äiti ollut kauhistuttavin hahmo, jonka kliinisessä diagnoosissa on puhuttu tuhoavan äidin Medeia kompleksista.

Euripideksen traaginen Medeia on kuitenkin kompleksisempi kuin kompleksien diagnoosit ja juuri Euripides nosti tämän Iasonin myyttisten sankariseikkailujen taustahahmon, sankaria avustavan nuoren neidon, oman oikeutensa ja näkemyksensä artikuloivaksi kiihkon (thumoksen) voimanaiseksi, traagisen monimieliseksi vastakkaisten voimien heittelemäksi sankarittareksi, petetyksi kärsijäksi ja kauhistuttavaksi kostajaksi, joka tuhoaa naisen pettäneen nilviäissankarin julmalla riemuvoitollaan ratsastaen lohikäärmevaunuillaan auringonlaskuun.

Maaginen Medeia on sittemmin kiehtonut ja kauhistuttanut synnyttäen aina uusia tulkintoja. Stoalaiselle Senecalle Medeiasta tulee todiste intohimojen tuomasta turmiosta, kun taas keskiajan fin amor löytää Medeiasta jopa rakkauden lunastajan. Barokissa Medeia raskas mieli levittää noituuden ahdistusta ja valistus, joka ei usko enää noituuteen löytää ”väliaikaisesta vimmasta” ja hulluudesta selityksen jätetyn vaimon luonnon vastaiseen kauhutekoon.

Moderni kääntää selityksen vieraan itsestään vieraannuttavaan yhteiskuntaan ja sen aiheuttamaan väkivaltaan. Medeai on misogynian ja rasismin ja sitten kolonialismin kärsivä uhri ja lopulta voittoisa oman identiteettinsä uudelleen löytävä antikolonialisti. Medeia muuttuu aasialaisesta afrikkalaiseksi, irlantilaiseksi, palestiinalaiseksi, kunnes kaikki käännetään taas ympäri eli kuten Euripideksen Medeian ensimmäinen stasimon alkaa: ”Ylös uomissaan virtaavat pyhien virtojen vedet, Ja oikeus (dike), ja kaikki mikä on, ylösalaisin kääntyy.”

Mutta feministiseksi sankarittareksi nostettu Medeia on myös kärsivien poikien pelottava ja kiehtova äiti, Pasolinin rakkauslaulu Maria Callakselle, Lars von Trier lapsensa omille haluilleen uhraava äiti, sillä Medeia puhuttelee kaikkia omalla tavallaan, ei vain niitä eropariskuntia, joissa ex-mies on pahin paskaläjä ja ex-vaimo riehuu vailla minkäänlaista kohtuutta.

Tiistaina 17 ja 24.9 kelo 18:45 Markun klassikkoluennoilla puhutaan Euripideen Medeiasta ja perhesuhteista ja vähän kaikesta muustakin asiaan liittyvästä.

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.