Ajankohtaisesta poliittisesta teatterista

24.1. klo 18:45

Idän yksinvaltiaan sotaisa hybris, turvapaikan hakijat, ME-TOO, sodan järjetön kirous, mahdin luoma epäoikeudenmukainen tavallisista kuolevaisista piittaamaton maailmanjärjestys jne.  

Termillä ”poliittinen teatteri” on nykyään lähinnä negatiivinen sävy. Silloin kuin teatteri ymmärretään siinä predikaatiksi poliittiselle, viitataan termillä politiikan teatraalisuuteen ikään kuin vain ulkonaisena esityksenä ja osana spektaakkelin yhteiskuntaa.

Ja kun adjektiivi poliittinen liitetään taas itse teatteriin, sillä helposti ymmärretään yksinkertaiseen ideologiseen indoktrinaatioon pyrkivää teatteria, jossa poliittinen oikeaoppisuus voittaa helposti itse teatraalisen taiteen.

Eräs ajankohtainen runoilija näyttää kuitenkin ottaneen oman aikamme suuret poliittiset tapahtumat ja ongelmat monimielisemmän käsittelyn kohteeksi.

Hän käsittelee idän suurvallan itsevaltiasta ja tämän hybristä, rajojen ylitystä ja tästä erityisesti tämän omalle kansalle koostuvaa kärsimystä ja tuhoa. Tuo röyhkeä itsevaltias tuntee auringon laskun maan, lännen uhkaavan ja nöyryyttäneen itseään ja hän kerää miehistä piittaamatta valtavan ja maineikkaan armeijansa ylittääkseen lännen ja idän kuilun ja hyökätäkseen pienen kansan kimppuun vain ajaen omat miehensä kuolemaan ja valtakuntansa tuhoon ja valtavaan kärsimykseen.

Hän käsittelee Afrikasta Välimeren yli Kreikkaan tulleita turvapaikanhakijoita, jotka vetoavat yleiseen ihmisten turvapaikkaoikeuteen samalla laulaen omasta ME-TOO ongelmastaan paetessaan miesten yltiöpäiseksi muuttunutta seksuaalista häirintää.

Hän kirjoittaa maailman uuden vallan järjestyksen epäoikeudenmukaisuudesta ja mielivallasta ja kertoo kuinka sitä kyseenalaistavat filantroopit ja älyköt pannaan väkivalloin kärsimään uuden mielivaltaisen vahvojen oikeuden nimissä.  

Tosin tuo kirjailija kuoli jo 2500 vuotta sitten tarun mukaan taivaalta päähän tippuneeseen ammukseen, kun kilpikonnan napannut kynsiinsä napannut kotka pudotti konnan tappavasti runoilijan otsaluuhun.

Kyse on tietenkin itse länsimaisen teatteritaiteen perustajasta, Aiskhyloksesta, jonka tragedioita Persialaiset, Turvananojat, Seitsemän Thebaa vastaan ja Kahlehdittu Prometheus (nykykäännöksinä Venäläiset, Turvapaikanhakijat, Seitsemän röyhkeää militaristia ja kahlehdittu ihmiskunta) käsitellään tiistaina 24.1 kello 18:45 Markun klassikot luentosarjalla kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa.

Vapaa pääsy  

Antiikin tragedian ajattelu aikanamme

17.1. klo 18:45

Kaikista tragedian kuolema esseistä ja kirjoista huolimatta antiikin tragedian ajattelu ei itse asiassa ole koskaan kuollut tai hävinnyt vaan se on syntynyt aina uudestaan. Ja erityisesti modernilla historiallisella aikakaudella ja kaikista moderneista draamoista huolimatta, se on syntynyt juuri antiikin tragedian uudelleen ajatteluna, jota määrittää siinä paradoksaalisesti samanaikainen historiallinen ero ja toiseus ja juuri tuon eron ja toiseuden kautta koettu uusi välitön ajankohtaisuus.

Juuri modernilla ajalla on etsitty niin tragedian kuin eritysesti traagisen olemusta ja ideaa ja samalla uskottu juuri tragedian ja antiikin tragedian paljastavan jotakin oleellisempaa koko maailman ja ihmisten olemassaolosta kuin filosofia, tiede tai edes mitkään muut taidemuodot.

Ja edelleen aikamme ajattelijat palaavat yhä uudestaan ja uudestaan traagisen olemassaolomme perusteksteihin, antiikin tragedioihin ja samalla kysymään myös dionyysisen arvoitusta kulttuurimme, ajattelumme ja olemassaolomme ikuisesti palaavassa alkuperässä.

Tänään Markku ja klassikot kurssilla vielä johdantoa traagiseen ajattelun moderneihin kohtaloihin ennen siirtymistä tragedian varsinaiseen perustajan Aiskhyloksen teksteihin.

Kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa kello 18:45