Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles 5.9. klo 18:45

Tiistaina 5.9 18:45 alkavat Stoassa taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Sofokles. Vapaa pääsy !

Siunattu (makar) Sofokles, joka menehtyi pitkän elämän jälkeen, Onnellinen (eudaimōn) ja nokkela (dexios) mies. Monien kauniiden tragedioiden tuottaja sai kauniin lopun, kärsimättä mitään pahaa.

Komediakirjailija Frynikhos: Muusat n. 480 eaa.

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Tiistaina 5.9 18:45 ne taas alkavat Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa.

Nimittäin Markun klassikkoluennot, joissa yleisön pyynnöstä jatketaan vielä traagisesta ajattelusta.

Tragedian synnyt, historian, teorian sekä Aiskhyloksen tragedioiden jälkeen nyt syksyllä on vuorossa Sofokleen tragediat.

92-vuotiaaksi elänyt runoilija Sofokles eli läpi Ateenan demokratian ja kulttuurisen kukoistuksen nousun ja tuhon ja kirjoitti noin 120 tragediaa. Niistä onneksi vain seitsemän on säilynyt, sillä muuten luentokurssi Sofokleen tuotannosta olisi venynyt todella pitkäksi.

Noista seitsemästäkin toki riittää puhuttavaa sillä niin keskeisesti ne ovat kaikki vaikuttaneet ajatteluumme, ja niiden kautta antiikin kulttuurisen kulta-ajan Sofokles puhuttelee edelleen meitä.

Runoilija Sofokles toimi tosin myös aikansa NATOn eli Deloksen meriliiton varainhoitaja ja myös kenraalina (stratēgos). Muuta varmaa itse Sofokleen elämästä ei sitten tiedetäkään, vaikka erilaisia kertomuksia tästä on useita.

Yksi varhaisimmaksi uskottu kertomus on toisen runoilijan Ion Khioslaisen Epidēmiais teoksessaan esittämä tapaaminen Sofokleen kanssa Khioksen saarella. Itse tarina välittyy meille taas myöhemmän Athenaioksen pöytäviisaat teoksen kautta.

Kertomuksessa Ion kuvaa Sofoklesta viinin parissa leikkisäksi ja nokkelaksi mieheksi ja kertoo tarinan, jossa kenraali Sofokles ahdistelee seksuaalisesti nuorta viininkaatajapoikaa nokkelasti ja kaikkien muiden kenraalien suuren suosion saavuttaen.

Illastaessaan muiden mahtimiesten kanssa Sofokleen silmä kiinnittyy nimittäin nuoreen kauniiseen viininkaatajapoikaan, luultavammin orjaan. Kun tämä punertaa takatulen ääressä Sofokles kysyy, haluaako tämä, että Sofokles juo viininsä nautinnollisesti ja pyytää sitten poikaa tulemana hitaasti luokseen. Kun poika tästä punastuu, muistuttaa Sofokles vielä Fryniuksen säkeestä: ”Eroksen valo loistaa purppuranpunaisilla poskilla.”

Seuraa pieni Sofokleen voittama väittely punaisten poskien runollisesta ja todellisesta merkityksestä, jossa Sofokles murskaa ensin Elektrialaisen haastajan argumentit ja siirtyy sitten takaisin ahdistelemaan poikaa.

Pojan yrittäessä kalastaa sormillaan roskaa Sofokleen viinipikarista, ehdottaa Sofokles, että tämä enemmin puhaltaisi roskan pois. Samalla Sofokles vetää juoman lähelle kasvojaan ja kun Sofokleen ja pojan kasvot kohtaavat hän syleilee poikaa ja suutelee tätä.

Tästäpä kaikki muut herrat juhlissa alkoivat taputtaa, nauraa ja huutaa riemuissaan, kuinka hyvin Sofokles oli johdatellut poikaa ja nokkela Sofokles saattoi kehua, että vaikka Perikles oli väittänyt hänen tietävänsä enemmän runoudesta kuin sotataidosta, niin tässähän hänen strategiansa oli toiminut mainiosti.

Mutta vaikka tätä tarinaa Sofokleen mainiosta nokkeluudesta poikien seksuaalisessa ahdistelussa on sitten toistettu läpi vuosituhansien, oli toki Perikles oikeassa siinä, että Sofokles oli huomattavasti parempi runoilija kuin orjien ahdistelija ja toivottavasti Sofokleen tragedioita ei kuitenkaan poisteta kokonaan kulttuurimme kaanonista niiden kirjoittajan törpön käytöksen takia.

Sofokleesta puhutaan tiistain 5.9 kello 18:45 Stoassa lisää ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi runoilija-kenraalin tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Aiskhylos diat verkossa

Aiskhylos diat verkossa

Aiskhylos luentodiat verkossa

Talven 2023 tragedia luentojen Aiskhylos luenodiat nyt vihdoin verkossa. Mukana myös länsimaisen perhetragedian alku Oresteia.

Syksyllä 2023 Markku ja klassikot sarjan traagisen ajattelun luennot jatkuvat Sofokleen tragedioista.

Tervetuloa mukaan!

 

Antiikin ajattelun klassikot

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa ja syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista.

Traaginen ajattelu: Aiskhylos III

Traaginen ajattelu: Aiskhylos III

Perheväkivallan tragedia 7.2. klo 18:45

”Iskin häntä kahdesti ja kahdesti hän päästi tuskanhuudon jäsenet valahtaen ja maahan retkahti.” Klytaimnestra

Nykyäänkin perheväkivaltaa kokee enimmäkseen naiset, miehiä hakataan ulkona, naisia sisällä, on edelleen vallassa oleva antiikkinen väkivallan sukupuolijako. Väkivallan suhteen miehen osana on edelleen julkinen hyökkäys, naisen taas yksityinen kodin nyrkki. Naisia myös hakkaa useimmiten näiden kumppanit tai ex-kumppanit ja Suomessakin noin 20 naista kuolee vuosittain nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö myös miehet kohtaisi väkivaltaa kotona tai etteivätkö myös naiset hakkaisi tai surmaisi miehiä, mutta tämä on vain paljon harvinaisempaa.

Näin oli myös kulttuurimme alussa, jossa valtaa muutenkin pitivät juuri väkivallan miehet ja naisten kotona kokema väkivalta oli niin arkista ettei se herättänyt suuria tunteita, sen sijaan miehen ja vielä julkisen väkivallan valtiaan, sotapäällikön, tappaminen kotona naisen toimesta, oli oiva aihe suurelle tragedialle.

Myyttien miehen tappaja Klytaimnestra onkin homeerista ajoista alkaen saanut esittää pahan naisen perikuvaa ja vastakuvaa Penealopelle, uskolliselle vaimolle tai kuten Homeros laulaa tästä koko naissuvun maineen häpäisseestä nartusta:

”Ei ole hirmumpaa (ainoteron), ei nartumpaa (kunteros) toki, kuin on nainen, konsa hän noin kataluuksiin kääntävi mielen; […] vaan tuo verraton ilkeyteen verityöll’ ikiherjan saattoi itselleen, — se on häpeänä (aiskhos) vastahisenkin naissuvun hempeän, myös jalojenkin, niitä jos lienee.”

Tragediassa traagiset toimijat ovat kuitenkin aina monimielisempiä ja vähemmän yksinkertaisia hahmoja kuin epiikassa tai moderneissa somekeskusteluissa.

Niinpä Aiskhyloksen Klytaimnestrakaan ei ole yksinkertainen paha narttu, vaan tällä mieleltään valppaalla ovelalla ja sana- ja toimintavalmiilla valtiattarella on omat, jopa oikeutetuksi katsomansa syyt kostaa miehelleen, oman tyttärensä teurastajalle, kaupunkien väkivaltaiselle valloittajalle, joka on pistänyt oman vallanhimonsa ja menestyksensä kotinsa loiston, oman tyttärensä, elämän edelle.

Antiikin orastavassa demokratiassa esitetty Oresteia ei korostakaan enää Klytaimnestran henkilökohtaista pahuutta vaan itse aristokraattisen perheen sukukirousta, valtiaiden synkkää perintöä, täynnä valtataistelua ja ennen kaikkea röyhkeää hybristä, kaikkien rajojen ylitystä, sukuruntsaa, veljesvihaa, perheriitaa ja kostoa aina kannibalismiin asti.

Tässä suhteessa nykyisen globaalisti keltaisessa lehdistössä seuratun Brittien kuningasperheen perhetraumatkin ja skitsot tuntuvat jo paljon laimeammilta ja elämä kovin turvatulta. Se että Harryllä oli huonompi puoli Williamin kanssa yhteisestä makuuhuoneesta tai Megan on tuntenut itsensä perheen ulkopuoliseksi uhaksi, on suhteellisen pientä siihen verrattuna siihen, kun Atreuksen talossa syötetään veljelle tämän omia lapsia, uhrataan tyttäret alttarilla, myydään pojat orjiksi, tapetaan aviomiehiä ja äitejä ja tehdään talo vieraanvaraiseksi kostottarille, noille verikoston oikeuden tuojille.

Mutta antiikissa Zeuksen salama saattoikin osua milloin tahansa juuri ylhäisiin, rikkaisiin ja etuoikeutettuihin, joiden vallan ylimielisyys ja röyhkeys, hybris, näytti siittävän vain yhä uutta ylimielisyyttä, kun taas Oresteian kuoron sanoin:

”Oikeuden jumalatar (Dika) valaisee nokisen savupirtin ja oikeamielisen elämän. Pois kullatuista asumistoista, joissa kädet ovat likaiset hän kääntää katseensa ja tulee pyhän (hosia) luo. Valtaa ei palvo hän rikkauksien, ei väärää, kohtuuden ylittävää valtaa, vaan kaiken ohjaa oikeaan.”

Tänään tiistaina 14.2 klo 18:45 jatkuvat Markku ja klassikot luennot Stoassa traagisesta ajattelusta ja Aiskhyloksen Oresteiasta.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu. 

Traaginen ajattelu

Traaginen ajattelu

Johdatus pukkilaulun ajatteluun 1o.1. klo 18:45

Elämme traagisia aikoja

Tai ainakin iltapäivälehtien otsikoissa traaginen sana toistuu uutisia ja juoruja ylevöittävänä adjektiivina samalla kun koko kansan tosi-TV ohjelmissa paljastuu yhä uusia traagisia tapahtumia, kun Maija ei valinnutkaan Kaijaa alastomien ruumiin osien pudotuskilpailussa. Seitsemän päivää on myös jo pitkään uutisoinut europarlamentaarikko ja valtiomies Teuvo Hakkaraisen traagisista viikoista.

Mutta edustaako Hakkarainen saksalaisen idealismin ylevää traagista sankaria, joka taistelussaan Brysselissä subjektiivisen vapautensa ja objektiivisen välttämättömyyden välillä tahtonsa voimalla valitsee ylevän kohtalonsa kärsimyksessään hyläten niin onnen kuin onnettomuuden.

Vai toteuttaako Hakkarainen päihtynyt politiikkaa europarlamentissa tragediaan vielä alkuperäisemmin kuuluvaa dionyysistä politiikkaa. Tai kenties Hakkarainen jäljittelee juopuneen sankarin Herakleen sanoja Euripideksen Alkestis -tragediasta.

”Kuoleman on kuolevainen velkaa/ Oletko elossa huomenna – ei sitä voi täysin tietää/ Kohtalomme (tukhē) päivää emme näe ennalta/ Ei sitä voi opettaa (didakton) eikä ole taitoa (tekhnē) sitä voittaa/ Kun nyt olet tämän minulta kuullut ja oppinut / Niin iloitse, juo, juo / Laske kukin eletty päivä omaksi, loput kohtalon huomaan.”

Herättääkö herra Hakkarainen meissä seitsemän päivää lehden lukijoissa myötätuntoa, sääliä tai kauhua vai onko Hakkaraisen poliittisissa seikkailuissa kyse sittenkin farssista tragedian sijaan.

Mitä itse asiassa traaginen tarkoittaa ja mistä se syntyi? Minkälaista oli pukkilaulun ajattelu sen alkunäyttämöllä poliittisen teatterin syntysijoilla antiikin Ateenan demokratiassa koko kansan kokeman nautinnollisen kärsimyksen puhdistavana kokemuksena.

Tämän talven Markku ja klassikot kurssilla siirrytään viime syksyn eeppisestä ajattelusta traagiseen ajatteluun ja käydään läpi kolmen suuren tragedistin, Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideksen klassikkoteoksia aina tiistaisin kello 18:45.

Ensimmäisellä kerralla 10.1 on ohjelmassa johdatus pukkilaulun ajatteluun.

Luennot ovat avoimia kaikille ja sopivat erityisesti sivistyneille naisille, nuorille miehille ja kansan enemmistölle, sillä Platonin mukaan siinä missä pikkulapset nauttivat nukketeatterista, vähän vanhemmat komediasta ja vanhat miehet taas eeppisistä rapsodeista, tragediasta nauttivat ennen kaikkea sivistyneet naiset, nuoret miehet ja koko kansan enemmistö.

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu. 

Klassikot Hesiodes IV

Klassikot Hesiodes IV

Salattu elanto 15.11. klo 18:45

Kryptovaluuttojen kurssit laskevat rajusti, eivätkö jumalat suosineetkaan sinua, menetitkö nyt salatut miljardisi juuri kun ajattelit löytäneesi salatusta valuutasta tavan elää jumalten kaltaisena yltäkylläisyydessä, vailla vaivannäköä ja huolia, juhlien päivästä toiseen.

Voi sinua lapsellista, etkö tiennyt, että jumalat rankaisevat holtittomasta hybriksestä ja ilmaisia lounaita ei enää ole koska jumalat ovat päinvastoin kätkeneet (krúptō) elannon maahan, josta se on työstettävä esiin otsa hiessä peltoa auraten ja siementä kylväen.

Tämän on aina tienneet kaikki maajussit Hesiodoksesta Saarijärven Paavoon, vaikkei kenties enää siihen uuteen maataloustukiaisten Paavoon, josta suomalainen kansanlaulaja Irvin Goodman jo lauloi ”tulot kasvaa kyntäjälle, verot työnsä täyttäjälle” silloisen maalaisliiton suureksi närkästykseksi.

Sanotaan etteivät antiikin kreikkalaiset arvostaneet työtä kuten modernit työläisyhteiskunnat, joissa ammattityö ei ole vain kalvinistisesti Jumalan salatun tahdon mahdollinen maallinen ilmaus vaan jossa tuottaminen ja kuluttaminen on itsestään elämän korkein tarkoitus ja työn sankaruus enää ainoa sankaruuden muoto.

Toki toiselle tehty palkkatyö, tuo lähes kaikkien meidän työmme muoto, ei sopinut antiikin vapaalle miehelle vaan oli orjien kohtalo. Mutta tuskin kukaan on ylistänyt enemmän itsenäistä työtä, työtä ja työtä työn päälle, kun kaikkien maanviljelijöiden ja itsenäisten pienyrittäjien kunnian eeppinen laulaja Hesiodes, joka halusi opettaa veljelleen Perseukselle, että parempi kuin yrittää kähmiä oman osansa ylittäviä poliittisia tukiaisia kansan kokouksissa lahjuksia ja imarteluja vallanpitäjille tarjoten, on pysyä kokouksista poissa ja hikikarpaloiden virratessa alastomana kylvää, kyntää ja satoa korjata ja tietenkin juhlapäivänä avata suuri viiniruukku omasta aitastaan.

Hesiodes lauloikin 2500 vuotta sitten sen tuhansia vuosia säilyneen maanviljelijöiden moraalin, jota täälläkin pohjan perukoilla toisteltiin aina viime vuosisadan alkuun asti kun Suomi pysyi maatalousyhteiskuntana. Sitten tuli rakennemuutos ja koko työn olemuksen muutos. Ensin oli suo, kuokka ja jussi, sitten tuli pelto, paketti ja bussi (kaupunkiin) ja nykyään tuskin kukaan enää kyntää ainakaan omin käsin vain härkien ja muulien avulla alasti pienpeltoaan vaan paljon suurempi osa viettää työnsä juuri noissa lukemattomissa kokouksissa ja nykyajan Sisyfoksen aina uudelleen alkavissa henkilöstöpalavereissa, jotka Hesiodes laski oikean työn sijaan toimettomaksi ajanvietteeksi.

Toisin kuin Hesiodokselle, jolle ainoastaan maatyö, leipäviljan kasvattaminen oli oikeaa ja arvokasta työtä, niin nykyisessä työideologiassa tietenkin kaikki palkkatyö (antiikin orjien työ) on arvokasta, oli sen sisältö, muoto tai tuotos mikä tahansa ja huolimatta siitä mitkä ovat sen vaikutukset maailman ja luonnonjärjestykselle.

Mutta toki vielä huolestuttavampi ja tuhoisampi maailman ja luonnonjärjestykselle on sota ja sen tiesi jo hyvin Hesiodes, joka ennen kaikkea lauloi vastakkaisena Homeeriselle sodan ja taistelun kunnialle, sodasta kilvan tuhoisimpana muotona ja kaiken pahan syynä ja lähteenä maailmankaikkeudessa. Ja nyt kun sota, kilpavarustelu ja aseet ovat nousseet taas kuokkia arvostetummaksi voidaan kysyä olemmeko Hesiodeslaisessa ihmissukujen kierrossa siirtymässä odotetun ja toivotun kultaisen ajan sijaan kaikkein synkimpään pronssiseen aikaan, jossa ihmisten huolena on sodan surkuteltavat työt ja Hybris ja kohtalona vaipua oman kätensä kautta nimettöminä jääkylmän Haadeksen kosteaan taloon.

Mutta kävi maailmanjärjestyksessä miten kävi, on jokaisen nykykansalaisenkin syytä kuulla myös Hesidoksen arkipäivän neuvoja kuten:

”Älä virtsaa seisaaltasi aurinkoon päin, ja muista ettet tee niin myöskään auringon laskusta sen nousuun Älä kulkiessasi myöskään virtsaa tielle äläkä tien varteen, Äläkä julkeasti sillä yöt kuuluvat onnellisille jumalille. Hurskas mies, joka tuntee viisaat ajatukset, Tekee sen kyykistyen tai hyvin aidatun pihan muurin viereen.”

Ihmissukujen kohtaloista, oikeasta virtsaamisen tavasta, holtittomasta hybriksestä, oikeudesta, työstä, sopivista päivistä viiniruukun aukaisemiseen ja paljon muusta mitä Hesidoksen mukaan vain harva tietää, puhutaan taas tiistaina  15.11 kello 18:45 syksyn 2022 viimeisellä Markku ja klassikot luennolla kulttuurikeskus Stoan isossa luentosalissa.

Tammikuussa 2023 luennot kuitenkin jatkuvat samassa paikassa samaan aikaan aiheenaan nyt eeppisen ajattelun jälkeen traaginen ajattelu. Tervetuloa!

 

Antiikin ajattelun klassikot

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 6.9-15.11.2022, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa ja syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista.

Klassikot: Odysseia II

Klassikot: Odysseia II

Milloin meistä tuli kyklooppeja? 27.9. klo 18:45

Milloin meistä tuli kyklooppeja?
.
Kun Odysseus Alkinoosin hovissa alkaa kertoa omaa tarinaansa runonlaulajien laulun sijaan, eräänlaista ensimmäistä autofiktiota, jossa muusien totuus korvataan itse koetulla totuudella, tuo 2500 vuotta ennen Knausgårdia tehty kertomus omista tuntemuksista sijoittuukin täysin fantastisiin seikkailuihin täysin epäinhimillisissä tiloissa.
Niissä kohdataan jumalattaria, jättiläisiä, hirviöitä ja tietysti kuuluisampana kaikesta tuo tyhmä raakalaiskyklooppi Polyfemos, joka ei tunne tai harrasta homeerisen maailman suurinta hyvettä xeniaa, vieraanvaraisuutta, kestiystävyyttä tai majaystävyyttä, kuten Otto Manninen sen kääntää.
.
Vierasystävyydessä, tuntematon vieras ei ole vihollinen vaan ruokittava, puettava, kylvetettävä ja viihdytettävä vieras, jolle vieläpä annetaan lahjoja, sillä jokainen tuntematon vieras voi olla Jumala valepuvussa ja vierasta kaltoin kohtelevat joutuvat Zeus vieraanvaraisen (Xenios) koston kohteeksi.
.
Kykloopit eivät vierasystävyydestä välitä, suhtautuvat vieraisiin vihamielisesti ja mieluummin popsivat ne suihinsa, eivätkä hallitse muutenkaan yhdessä elämisen taitoja vaan asuvat yksinään yksilöinä luolissaan keräten sinne karjastaan saamiaan omia juustoaarteitaan vain omaksi tyydytyksekseen.
Kyklooppeja ei kiinnosta politiikka tai oikeus eikä varsinkaan oikeudenmukaisuus, eikä näillä ole neuvostoja tai kokouksia, eikä edes kaupunkeja. He heittelevät kivipaaseilla kaikkia omaan maahansa pyrkiviä hukuttaen nämä Välimereen.
.
Kykloopeilta puuttuu myös kaikki ironian tai sarkasmin taju tai sanan käytön taito, vaan nämä ottavat kaikki sanat tosissaan ja kiinnittävät ne yhteen identiteettiin, niin, että Odysseus voi huijata Polyfenosta yksinkertaisella sanaleikillä.
.
Kykloopit edustivatkin fantasoitua vastakuvaa antiikin Kreikan kulttuurille, kuviteltuja yksin asuvia raakalaishirviöitä.
.
Mutta onko kulttuurimme kääntymässä takaisin kyklooppien suuntaan? Tunnemmeko me enää vieraanvaraisuutta? Käsitämmekö enää ironiaa ja sanaleikkejä? Onko meillä enää edes yhdessä elämisen taitoja vaan viihdymmekö kaikki parhaiten omissa onkaloissamme karjuen, että vierailta on laitettava rajat kiinni.
.
Kykloopeista ja muista oudoista olioista, vieraanvaraisuudesta, lahjoista, ryöväämisestä, jakamisesta, arkaaisesta taloudesta, häpyheitoista, kotiinpaluusta ja kostosta ja naisista, jumalaisista, kerrotaan taas Markun klassikkoluennoilla tiistaina Stoassa 18:45 aiheena Odysseia ja eeppinen ajattelu.

Antiikin ajattelun klassikot: Eeppinen ajattelu

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 6.9-15.11.2022, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa ja syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista.