Oikeudenmukainen kaupunki näyttää keskisormea sotahulluille
Nyt kun sotainto on taas huipussaan, paikalliset Lamakhokset julistavat Suomenkin mediassa jo kolmatta maailmansotaa, rauhan aatteesta on tullut hävettävää ja ympärillä kolistellaan jo rynnäkkökivääreitä politiikkojen jaellessa lisärahoitusta ampuradoille, on kenties aika yksinkertaisesti nauraa yhdessä Aristofaneen kanssa sotahullujen punapäisille mahtaville falloksille ja pierrä vielä kunnolla päälle.
Aristofanes sen nimittäin tiesi, oikeudenmukainen kaupunki (dikaiopolis) on rauhan asialla.
Oikeudenmukainen kaupunki, tuo poliittisen filosofian klassikkoaihe ja kaipauksen kohde, sijaitsi Platonilla vain filosofien mielessä ja Pyhällä Augustinuksella ainoastaan taivaan valtakunnassa.
Tosin nykyisten kaupunkisuunnittelun konsulttien mukaan ”just [urban] city” on vihdoinkin mahdollista toteuttaa, kunhan vain kasataan puistojen sijaan betonia betonin päälle aina pilvien ylle taivaalle yltävissä yksiötorneissa marmattavia kansalaisia kuulematta.
Mutta kuten poliittinen filosofi Leo Strauss, joka luki mieluummin Aristofaneen komedioita, kun höyrypäiden tulevaisuusvisioita, sen jo tiesi, utopiat tarvitsevat aina toimeenpanijakseen joko tyrannin tai ahneen gryndarin ja kummankin käsissä utopia muuttuu dysutopiaksi.
Maailman vanhimmassa säilyneessä komediassa, Aristofaneen Akharnalaisissa, oikeamielinen kaupunki, Dikaiopolis, ei ole taivaassa tai tulevaisuudessa vaan näyttämöllä.
Kyseessä on kaupungin ainoa kunnollinen kansalainen (politēs khrēstos), ei siis mikään somessa riehuva sykofaatti tai virkapyrkyrin (spoudarkhidēs) tai palkkioviran poika (mistharkhidēs). Eikä varsinkaan töyhtöjen ja väijytysten suuri sankari, sotahullu mahtipontinen kerskahyyppä kenraali.
Tämä tyhjällä Pnyksillä rauhassa piereskelevä sodan vastustaja haluaisi vain viettää viinivirtaamaa maalaisdionysiaa perheensä kanssa, mutta kärsii jatkuvasti käynnissä olevasta sodan hulluudesta ja kauppasaarroista.
Niinpä Dikaiopolis päättää tehdä radikaalin ja hirmuisen teon ja julistaa oman erillisrauhan nauttiakseen rauhassa 30 vuotista rauhan viiniä.
Mutta mitä sitten tapahtuukaan ja mitä tekemistä sillä on taas puhjenneen sodan klassisen imbesillien raivotaudin kanssa?
Siitä taas Markun klassikkoluennoilla tiistaina Stoassa, kun vuorossa on maailman vanhin säilynyt komedia, Aristofaneen Akharnalaiset.
Sisältövaroitus kaikille herkkähipiäisille: Viisautensa lisäksi maailman vanhin komedia sisältää myös runsaasti mautonta alapäähuumoria sekä huomattavasti kaikin mahdollisin tavoin täysin epäkorrektia pilkkaa ja häpeällistä puhetta.
Huom: Akharnalaiset ilmestyy Vesa Vahtikarin suomennoksena Teos kustantamolta keväällä 2025.
