Areksen verisen palvonnan jatkuva paluu

7.2. klo 18:45

”Kuolevaisten verta Ares tahtoo juoda.”

Turkin ja Syyrian maanjäristyksissä uhriluku on noussut jo yli viiteen tuhanteen.

Antiikissa järistys olisi nähty Poseidon maanjärisyttäjän suuttumuksena Turkille ja Syyrialle, mutta tuskin tästä nyt on kyse, sillä järistys on samalla aiheuttanut kattavat ympäristötuhot juuri Poseidonin valtakunnalle, merelle. Järistyksen takia Izmitin lahdelle on valunut mittavat määrät öljyä ja tehtaiden saastepäästöä.

Lissabonin kuuluisa maanjäristys 1755 aiheutti vielä koko Euroopan ajatteluun teologisen ja filosofisen kriisin kun itse perustojen perusta, maa, petti jalkojen alta vieden mukanaan lukuisia uhreja. Voltaire myös saattoi tehdä siitä perustavan argumentin Leibnizin teodikea vastaan, jonka mukaan kaikista pikkuongelmista huolimatta elämämme kuitenkin parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Rousseau taas saattoi syyttää luonnonkatastrofista ihmistä uskoen, että järistys johtui liian tiivistä asumisesta kaupungissa ja Kant taas aloitti varsinaisen ensimmäisen yrityksen etsiä maanjäristyksen syitä maanalaisten luonnon eikä jumalallisten voimien aikaansaannoksena.

Emme enää ajattelekaan, että turkkilaiset ja syyrialaiset olisivat suututtaneet jumalia, vaikka samalla ihmiskunta on edelleen kaikista teknologistieteellisestä kehityksestään huolimatta Poseidonin, maanjärisyttäjän, päähänpistojen armoilla.

Sen sijaan Arekseen, sodan jumalaan ja tämän verenhimoon ihmisillä on aktiivinen ja vaikuttava palvonta suhde, jonka tuhoisuutta teknologistieteellinen kehitys on vain kasvattanut ennemmin kuin hillinnyt.

Venäjä käy jo toista vuotta hyökkäyssotaa Ukrainassa aktiivisena Areksen palvontana, joka alkoi Putinin kaudella jo paljon hyökkäystä aikaisemmin ja oli nähtävissä erilaisissa sodan jumalaa palvovissa isänmaallisfasistisissa propaganda videoissa, vaikka sitä ei haluttukaan ottaa tosissaan.

Ja ikävä kyllä Areksen ylipappi Putin on levittänyt tämän antiikkisen veren riitin ympäri maailmaa saaden uuden Ares innostuksen nousemaan myös vastustajissaan, jotka puhuvat yhä enemmän silmät loistaen ja intoa huokuen Areksen mahdista haluten itsekin heittäytyä tämän seuraajaksi.

Suomen eduskunnassa ja aika usein televisiossakin esiintyvä ”mestari” poliitikko on jopa valmis ylittämään kaikki antiikissakin Areksen palvontaan liittyvät pidikkeet ja kannustaa aktiiviseen vihollisen epäinhimillistämiseen tapettivana torakoina.

Tällaista lausetta ei olisi kukaan antiikin tragedikko laittanut verenhimoisimmankaan hybrikseen sortuneeseen sankarin suuhun, mutta näemmä sitä nyt pidetään jossain piireissä Suomessa rohkeana ja avoimena puheena.

Areksen palvonnan kauheasta kurjuudesta ja sen kaiken pyhän ja arvokkaan tahraavasta luonteesta lauloi jo 2500 vuotta sitten Aiskhyloksen Seitsemän Thebaa vastaan tragedian kaupungin naisten kuoro, mutta kuoron sanoja ei ole sen jälkeen juuri ihmiskunnan historiassa kuunneltu kun vain silloin tällöin ja nyt sen ääni on taas vaimennettu kun rauhanlaulut ovat taas kaikkialla korvaantuneet sotilasmarsseilla.

”Miten paljon kurjuutta kärsiikään kaupunki, kun se kukistetaan!

Eiiih, toinen raahaa toista, tappaa, polttaa, kaupunki kauttaaltaan

peittyy savuun ja raivoissaan kansan alle sortaen  kaiken pyhän ja arvokkaan

tahraa Areksen palvonta.”

Naisten itkusta, miesten päätöksistä, veren tahroista ja paljon muusta puhutaan taas tänään tiistaina 7.2 kello 18:45 Markun traagisen ajattelun luennoilla Stoassa kun käsitellään Aiskhyloksen tragediaa Seitsemän Thebaa vastaan ja myös hieman kotiin palaavan voittoisan sotapäällikön kurjaa kohtaloa eli Agamemnonia.

Vapaa pääsy