Koominen ajattelu: Pilvet V

Koominen ajattelu: Pilvet V

Koominen ajattelu: Aristofanes: Pilvet V

25.3 klo 18:45

Tiistaisin 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt talvella ja keväällä 2025 vuorossa koominen ajattelu ja Aristofanes. Vapaa pääsy !

Sokrates on oikeudeton (adikei) ja menettelee asiattomasti, kun tutkii maan alaista ja taivasta (hupo gês kai ourania), tekee heikomman sanan (hêttô logos) vahvemmaksi (kreittô)  ja opettaa (didaskō) muitakin tekemään samoin

Syyte Platonin Apologiassa.

Antiikin ajattelun klassikot V: Koominen ajattelu I: Aristofanes Pilvet v

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 14.1-25.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Kun herran pelosta siirryttiin isän lyömiseen?

Mutta onko se valistuksen ja filosofian syy?

Ja onko maskuliinisuuden kriisi, joka suosii vastavoimanaan Putineja ja Elon Muskeja, itse asiassa perustava länsimaiselle sivilisaatiolle.

Tätä ja muutamaa muutakin asiaa käsitellään taas tänään tiistaina 25.3 kello 18:45 Markun komedialuennolla Stoassa.

Kun Sokrates tuomittiin kuolemaan, tätä syytettiin kuuluisasti nuorison turmelemisesta ja uusien jumaluuksien tuomisesta tavanomaisten jumalien tilalle sekä sofistisesta heikommalla sanalla vahvemman sanan lyömisestä.

Tällaistahan Sokrates ja tämän oppilaat toki harrastavat Aristofaneen Pilvet komediassa, jonka keskiössä on isäpoika suhde. Ja juuri isänsä suuresta halusta tuon sofistisen tempun (heikommalla sanalla vahvemman sanan lyömisen) oppineena myös hippinuorukainen Feudippos lopulta puolustaa menestyksekkäästi isän lyömisen oikeutta eräänlaisena koomisena ja nyt asiasta täysin tietoisena (kiitos Sokrateen) Oidipuksena.

Ranskalaissofisti Jean-Joseph Goux on itse asiassa väittänyt, että isän surmaan keskittynyt Oidipus myytti ei ole universaali vaan poikkeus, mutta ominainen erityisesti niin sanotulle läntiselle sivilisaatiolle ja sen alkuperässä olevalle maskuliinisen initiaation epäonnistumiselle.

Perinteisessä onnistuneessa maskuliinisessa initiaatiossa on nimittäin kysymys ”äidin” eikä ”isän surmasta”. Sitä esittävissä myyteissä pojan on surmattava vaarallinen feminiininen peto vapauttaakseen itselleen feminiinisten voimien kynsistä sukulinjaansa ja esi-isien järjestystä jatkavan alistuvan morsiamen eikä suinkaan haluttava äidin feminiiniseen syleilyyn surmattuaan isien järjestyksen.

Läntiselle kulttuurille olisi taas sen dynaamisuudessa ja jatkuvassa kriisissä ominaista isänsä surmaavat mammanpojat ja vastavuoroisesti äitinsä kanssa riitelevät itsenäiset isän tytöt. Tragedian Oidipus, joka muuttuu feminiinisen pedon surmaavasta eeppisestä sankarista traagiseksi isänsä surmaajaksi, olisi tämän perheen ja maskuliinisuuden jatkuvasta kriisistä elävän kulttuurin alkuperässä.

Mutta komedia ei ole tragedia ja siksi myöskään Aristofaneen Feudippos ei ole Oidipus tai traagisen kriisin tuhoama sankari. Feudippos ei itse tuhoudu vaan muuttuu sokraattisen valistuksen kautta uuden hienostuneen ja kaikista perinteisestä irrottautuneen sanan säilän käyttäjäksi, joka saa jopa vakuuttua lopulta oman isänsä isän lyömisen oikeudesta.

Mutta valistuksellakin on rajansa. Niinpä uusi luonnollinen järkeily isän lyömisen soveltamisesta tasavertaisesti äidin lyömiseen ja sisarusinsestiin on jo liikaa isä paralle, joka suuntaa vihansa valistuksen instituutiota kohtaan ja polttaa maan tasalle koko sokraattisen ajatushautomon eikä ainoastaan siis lopeta ja leikkaa kaikkea uuden kulttuurin rahoitusta.

Noin neljännesvuosista komedian esityksen jälkeen Ateenan kansa päättää sitten juottaa Sokrateelle myrkkypikarin kaupungin jumalien kieltämisestä ja nuorison turmelemisesta. Sokrateen turmeleva nuoriso jatkaa kuitenkin valistuksen liikettä, joka yhä uudestaan turmelee aikaisemmat arvot ja yhä uudestaan poltetaan maan tasalle. Tässäkö läntisen kulttuurimme jatkuva dialektiikka? Ja pitäisikö sille itkeä vai nauraa?

Tänään tiistaina 25.3 kello 18:45 kevään viimeinen Markun komedialuento Stoassa Aristofaneen Pilvistä.

Mutta jos kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin paha ei koskaan ja niinpä Markunkin Aristofanes luennot jatkuvasta taas syksyllä Ampiaisista.

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista. 

Koominen ajattelu: Pilvet I

Koominen ajattelu: Pilvet I

Koominen ajattelu: Aristofanes: Pilvet I

25.2 klo 18:45

Tiistaisin 18:45 Stoassa jatkuvat taas Markun klassikkoluennot. Nyt talvella ja keväällä 2025 vuorossa koominen ajattelu ja Aristofanes. Vapaa pääsy !

”Olettehan itsekin nähneet Aristofaneen komedian, missä Sokrates kiertelee ja sano kävelevänsä ilmassa ja höpisee (fluareō) paljon muuta hölynpölyä (fluaria), josta minä en tiedä mitään tai hyvin vähän.” 

Platon: Sokrateen puolutuspuhe

”Sen satunnaisen päättäväisyyden ja pinnallisen yksilöllisyyden, jonka mielikuvitus lainasi jumalallisille olennoille, kadotessa, näille jää luonnollisessa osassaan vain välittömän olemassaolonsa alastomuus. Ne ovat pilviä, katoavaa höyryä, kuten nuo mielteetkin.”

”Yksilöllinen itse on se negatiivinen voima, jonka läpi ja johon jumalat ja myös heidän hetkensä (olemassa oleva luonto ja heidän määräystensä ajatukset) katoavat. Samalla se ei ole katoamisen tyhjyyttä, vaan ylläpitää itsensä tässä tyhjyydessä, on itsensä kanssa ja sen ainoa todellisuus.

Taiteen uskonto on tässä täydellistynyt ja palannut täysin itseensä.”

Hegel: Hengen fenomenologia

”Ottaen huomioon sen painotuksen, jonka ateenalainen demokratia asetti kielelle niin ideologisesti, käytännöllisesti kuin juhlallisestikin, ei ole yllätys, että Pilvet itsessään on näytelmä, jolla on pakkomielle logoksesta, sen opettajista, puhujista ja kuuntelijoista.

Mutta Pilvien kiinnostus on ajankohtaisempi kuin tämä yhteenveto antaa ymmärtää, sillä sen aiheena on sofistinen retoriikka ja erityisesti sellaisen retoriikan vaatimus vallasta, joka on yhtä vastustamaton kuin fysikaalinen voima.”

Daphne O'Regan: Retoriikka, komedia ja kielen väkivalta Aristofaneen Pilvissä

Antiikin ajattelun klassikot V: Koominen ajattelu I: Aristofanes Pilvet I

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 14.1-25.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Antiikkinen närkästys intellektuelleja kohtaan

Tänään tiistaina 25.2 nauretaan taas kaiken maailman dosenteille Stoassa kello 18:45

Tuhotkaa ylipistot ja akatemia, lopettakaa myös turha kulttuurinen haihattelu ja avantgarde, sieltä leviää vaarallisia vanhat hierarkiat kyseenalaistavaa jonkin uuden jumalan, DEI ideologiaa ja käsittämätöntä sanansaivartelua, joka väittää terveen perusuomalaisen järjenvastaisesti, että nyt pitäisi kuunnella jotain ilman ja sään jumalia porkkanasalaattia kalpeana narskutellen kunnon tirisevän saunamakkaran ja vanhojen sikamaisuuksien kunnioittamisen sijaan.

Siellä Matit ja Maijat jaetaan hiuksenhalkomiselle erilaisiin sukupuoliin ja harrastetaan muuta hirveää vaarallista hörhötystä. Ennen kaikkea tuotetaan liikaa täysin turhaa tietoa, joka ei kerro mitään siitä, miten Matin bensatankki saadaan halvemmalla täyteen, kun noita velkojakin on kerääntynyt tai kuinka ”kaiken maailman dosenteista” ärsyyntyneen Juhan omaa pisnespolitiikkaa voitaisiin parhaiten edistää valtiohallinnon kautta.

Mutta nyt puhaltavat ponnekkaasti aina Amerikasta asti taas uudet tuulet ja outojen ideoiden loogikot ja muut akateemiset sanansaivartelijat ja hiuksenhalkojat laitetaan kuriin ja julistetaan uudet järjen käytön kansanomaiset metodioppaat sekä proskriptiolistat sallituista sanoista ja käsitteistä.

Uudet tuulet vain eivät ole uusia vaan antiikkisia ja samalla närkästys kaiken maailman dosentteja kohtaan yhtä antiikkista kuin itse antiikin sivistys.

Antiikin Ateenan koko eurooppalaiselle kulttuurille, ajattelulle, tieteelle, taiteelle ja politiikalle perustava kulttuurinen ihme kukoisti vain noin sadan vuoden ajan 2400 vuotta sitten, mutta veti puoleensa kaikkialta kreikkalaisesta maailmasta uuden tiedon ja viisauden opettajia sofisteja.

Ja kuten aina, niin myös tällä länsimaisen kulttuurin alkunäyttämöllä uusi tieto ja sen tuomat uudet arvot ja ”jumalat” joutuivat kahnaukseen vanhojen perinteiden ja ajatusten kanssa. Itse tuosta kahnauksesta syntyikin sekä pahassa että hyvässä koko länsimainen aateperintömme.

Tuon uuden ajattelun mahdollisti uudenlainen avoin kansanvalta, mutta samalla valtaan nousut kansa myös närkästyi uudesta ajattelusta ja sen terveen maalaisjärjen vastaisesta viisastelusta, joka kehtasi kyseenalaistaa vanhat ajatukset ja jopa väittää tyrmistyttävästi ja moraalittomasti ettei koko maailman valtiasta Zeusta olisi kenties lainkaan olemassa.

Antiikin komedia, itsessään osa uutta kulttuurista kukoistusta, ottikin useamman kerran aiheekseen uuden ja vanhan ajattelun konfliktin ja kummankin pilkkaamisen.

Kuuluisin ja lähes ainoa meille näistä säilynyt on tietenkin Aristofaneen Pilvet, joissa näyttämölle astuu koko länsimaisen filosofian perustava hahmo, olemukseltaan sittemmin aina koomiseksi jäänyt ja kansanvallan 25 vuotta myöhemmin sofistina myrkkymaljan juomaan tuomitsema Sokrates.

Aristofaneen Sokrates, ainoa elinaikainen, tosin koominen kuvaus miehestä, sai komediassa edustaa uutta ajattelua yleisemmin yhdistäen niin sofistiikkaa kuin Joonialaista luonnontutkimusta.

Mutta ennen kaikkea tämä aikansa media spektaakkelissa esiintyminen teki katsomossa istuneesta Sokrateesta itsestään julkkiksen ja loi samalla sen koomisen Seilenius-Sokrates hahmon, joka kyseenalaisti jo ulkonäöllään antiikin kalokagathos idean ja joka säilyi myös filosofisesti hahmoa edelleen kehittäneillä sokraatikoilla. Hahmon, jonka koominen groteski ulkonäkö, seileenimäinen pilailu, vitsailu ja ironia paljasti ulkoisen taakse näkevälle sisäisen kauneuden ja totuuden.

Platon laittoi Sokrateen puolustuspuheessaan syyttämään Pilvet komediaa yhtenä alkuperänä itsestään levitetyille väärille juoruille. Tämän tähden Aristofanesta on sittemmin pidetty jopa antisokraattikkona, syyttäjien kärjessä Voltaire, joka raivoissaan ja absurdisti syytti Aristofanesta ja 25 vuotta ennen Sokrateen tuomiota esitettyä Pilviä Sokrateen kuolemantuomiosta.

Voltaire ei ymmärtänyt Aristofaneen ja Sokrateen yhteisen ironian alla piilevää yhteyttä ja Aristofaneen luoman Sokrates hahmon jatkumoa myös sokraatikkojen apologisissa teksteissä tai komedian omaa ironiaa.

Hegelillä, joka ymmärsi paremmin ironiaa, dialektiikkaa ja myös asioiden ympärikääntymistä, Pilvet oli sen sijaan kreikkalaisen taideuskonnon täydellistymä.

Tosin Pilvet, jossa Aristoteles pyrki myös itse harjoittamaan sofistikoituneempaa vitsailua, jäi viimeiselle sijalle komediakilpailuissa eikä tuonut tälle himoittua voittoa.

Siksi Aristofanes päätti tehdä siitä uuden enemmän yleisöön menevän version ja lisäsi uuteen versioon alapäähuumoria, piereskelyä ja isoja falloksia ja myös lopulta koko intellektuellien ajatushautomon polttamisen, intellektuelleja vihaavan yleisön mieliksi.

Mutta mitä kaikkea muuta Pilvien utujen läpi näkyykään siitä puhutaan taas Markun koomisen ajattelun kurssilla, joka jatkuu tiistaina 25.2 kello 18:45 Stoassa.

Tule sinäkin nauramaan kaiken maailman dosenteille ja niiden turhille Aristofanes luennoille. Vaikka tarjolla ei ole Pilvee, Pilvee, Pilvee, vaan ainoastaan ajatushöyryjä.

Ps. Ensin käydään vielä Ratsuritareiden loppu

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles ja syksyllä 2024 traaginen ajattelu ja Euripides. Keväällä 2025 puhutaan koomisesta ajattelusta Aristofaneen komedioista.