Klassikot: Odysseia II
Milloin meistä tuli kyklooppeja? 27.9. klo 18:45
Milloin meistä tuli kyklooppeja?
.
Kun Odysseus Alkinoosin hovissa alkaa kertoa omaa tarinaansa runonlaulajien laulun sijaan, eräänlaista ensimmäistä autofiktiota, jossa muusien totuus korvataan itse koetulla totuudella, tuo 2500 vuotta ennen Knausgårdia tehty kertomus omista tuntemuksista sijoittuukin täysin fantastisiin seikkailuihin täysin epäinhimillisissä tiloissa.
Niissä kohdataan jumalattaria, jättiläisiä, hirviöitä ja tietysti kuuluisampana kaikesta tuo tyhmä raakalaiskyklooppi Polyfemos, joka ei tunne tai harrasta homeerisen maailman suurinta hyvettä xeniaa, vieraanvaraisuutta, kestiystävyyttä tai majaystävyyttä, kuten Otto Manninen sen kääntää.
.
Vierasystävyydessä, tuntematon vieras ei ole vihollinen vaan ruokittava, puettava, kylvetettävä ja viihdytettävä vieras, jolle vieläpä annetaan lahjoja, sillä jokainen tuntematon vieras voi olla Jumala valepuvussa ja vierasta kaltoin kohtelevat joutuvat Zeus vieraanvaraisen (Xenios) koston kohteeksi.
.
Kykloopit eivät vierasystävyydestä välitä, suhtautuvat vieraisiin vihamielisesti ja mieluummin popsivat ne suihinsa, eivätkä hallitse muutenkaan yhdessä elämisen taitoja vaan asuvat yksinään yksilöinä luolissaan keräten sinne karjastaan saamiaan omia juustoaarteitaan vain omaksi tyydytyksekseen.
Kyklooppeja ei kiinnosta politiikka tai oikeus eikä varsinkaan oikeudenmukaisuus, eikä näillä ole neuvostoja tai kokouksia, eikä edes kaupunkeja. He heittelevät kivipaaseilla kaikkia omaan maahansa pyrkiviä hukuttaen nämä Välimereen.
.
Kykloopeilta puuttuu myös kaikki ironian tai sarkasmin taju tai sanan käytön taito, vaan nämä ottavat kaikki sanat tosissaan ja kiinnittävät ne yhteen identiteettiin, niin, että Odysseus voi huijata Polyfenosta yksinkertaisella sanaleikillä.
.
Kykloopit edustivatkin fantasoitua vastakuvaa antiikin Kreikan kulttuurille, kuviteltuja yksin asuvia raakalaishirviöitä.
.
Mutta onko kulttuurimme kääntymässä takaisin kyklooppien suuntaan? Tunnemmeko me enää vieraanvaraisuutta? Käsitämmekö enää ironiaa ja sanaleikkejä? Onko meillä enää edes yhdessä elämisen taitoja vaan viihdymmekö kaikki parhaiten omissa onkaloissamme karjuen, että vierailta on laitettava rajat kiinni.
.
Kykloopeista ja muista oudoista olioista, vieraanvaraisuudesta, lahjoista, ryöväämisestä, jakamisesta, arkaaisesta taloudesta, häpyheitoista, kotiinpaluusta ja kostosta ja naisista, jumalaisista, kerrotaan taas Markun klassikkoluennoilla tiistaina Stoassa 18:45 aiheena Odysseia ja eeppinen ajattelu.
Antiikin ajattelun klassikot: Eeppinen ajattelu
Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 6.9-15.11.2022, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki
VTT Markku Koivusalo
Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.
Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa ja syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista.
