Onko naisen ruumis miehen oikeus?

31.1. klo 18:45

”Oaah! Oaah! Maahan on astunut raiskaaja. Kohotan palavan hätähuudon. Tämä on alkua väkivaltaan ja kärsimykseen”

Viime päivinä Helsingin sanomien yleisöosastossa on keskustelu oikeudesta ja velvollisuudesta seksiin käynyt kuumana.

Keskustelun aloitti bioeetikko Joona Räsäsen kirjoitus erityisesti nuorten miesten kasvavasta seksuaalisesta yksinäisyydestä yhteiskunnallisena ongelmana. Ja vaikka kirjoittaja totesi lopuksi jopa hieman traagisesti, ettei ongelmaan ole ratkaisua, sillä kukaan ei ole velvoitettu harrastamaan seksiä kenenkään kanssa, juttu yhdistettiin heti ns. incel kulttuuriin, jossa nuoret vastoin tahtoaan selibaatissa elävät miehet katsovat, että heiltä on kielletty oikeus seksiin ja etenkin naisiin ja tämä oletettu epäoikeudenmukaisuus oikeuttaa vuorostaan heidän naisvihansa.

Bioeetikon mielipide saikin heti liudan vastineita, joissa muistutettiin, että naisen keho ei ole mikään miehen oikeus ja itse kirjoituksen nähtiin edustavan juuri Incel-kulttuurin stereotypioita taustauskomuksenaan, että seksi olisi miehille jonkinlainen oikeus ja sen antaminen olisi naisten velvollisuus.

Toisissa vastineissa taas haettiin erityistä ratkaisua seksin puutteen tragediaan tunnetaitojen kehittämisestä. Niissä nähtiin tunnetaitojen, ennemmin kuin seksin puute, incel miesten ahdingon varsinaiseksi syyksi.

Toiset taas esittivät seksittömän kärsimyksen syyksi miesten huonot kommunikaatio- ja kuuntelutaidot ja toisissa mielipiteissä taas esitettiin, ettei kyse itse asiassa ole lainkaan tragediasta vaan ratkaisu löytyy laadukkaasta seksuaalikasvatuksesta, jonka kautta kaikki löytävät itselleen ja toisille turvallisen seksuaalisuuden muodon ja tragedia voidaan kääntää onnellisen lopun komediaksi, jossa Happy End on Sexy End.

Ennen Helsingin (tai muidenkaan) sanomien yleisöosastoja, kaksi ja puolituhatta vuotta sitten, oikeutta ja velvollisuutta seksiin pohdittiin ja käsiteltiin julkisen teatterin näyttämöllä.

Samalla harjoitettiin kuuntelemista, kommunikaatiota ja erityisesti tunnetaitoja, sillä tragedioissa oli kyse juuri tunteista. Kyse oli sekä erityisestä kansalaiskasvatuksesta että myös tunneterapiasta, puhdistumisesta säälin ja pelon tunteiden kautta.

Aiskhyloksen Turvananojissa Kreikkaan saapuu Välimeren ylitse Afrikasta pakolaislaiva anomaan kaikille ihmisille yleisiä turvapaikkaoikeuksia. Tapahtuma herättää tunteita ja pelkoja.

Kyse ei ole kuitenkaan sotaa vaan röyhkeitä miehiä pakenevista naisista, jotka etsivät turvaa pois miesten pakkovuoteesta ja vetoavat Themiksen suomaan jumalalliseen järjestykseen, jossa ketään ei saa vastentahtoisesti seksiin pakottaa, vaikka kaupungin tapaoikeus, nomos, antaisikin nuoria naisia ahdisteleville nuorille miehille oikeuden ja jopa velvollisuuden naida nämä.

Mutta suojeleeko Zeus turvanantaja näitä turvananoja naisia, jotka itse periytyvät Ionista, nuoresta Heran papittaresta, joka itse joutui Zeuksen himokkaan katseen uhriksi, niin kuin moni muukin antiikin MEE-TO neitokainen?

Lankeaako voitto ja valta miehille vai naisille ja mitä päättävät Argoksen kansalaiset yhdessä tästä toisiaan kohtaamattomien sukupuolisten himojen taistelusta.

Tiistaina 31.1 kello 18:45 Markku ja klassikot luentosarjalla kulttuurikeskus Stoassa jatketaan Aiskhyloksen tragedioista.

Vapaa pääsy