Taaginen päätös

”Oi hirveää kuin päättäjä väärin päättää” huudahtaa vartija Sofokleen Antigone tragediassa, joka ei ole tragedia vain kahden oikeuden konfliktista vaan Kreonin, hallitsijan (kreíōn) hybriksestä ja tyranniasta kun tämä saa vastaansa vallalleen kettuilevan aikansa anarkistisen kettutytön, joka on uskollinen kauaskantoisimmille periaatteille kuin hallitsijan käskyille tai yleiselle mielipiteelle.

Vanhan kreikkalaisen viisauden mukaan miehen sielu, mieli ja taju voidaan oppia tuntemaan vasta kun on nähty miten tämä kokemuksen kautta käyttää hallitsijan valtaa ja säädöksiä. Ja kuten edelleen tiedetään juuri tässä suhteessa asiat eivät ole paljoakaan muuttuneet parissa tuhannessa vuodessa vaan ihmiset, jotka pääsevät käyttämään valtaa tai tekemään säädöksiä muuttuvat nopeasti kettuilevia tyttöjä vihaaviksi ja laajemmat maapallon ja ympäristön vaateet unohtaviksi itsevaltiaiksi, jotka lopulta kuten Kreon sortuvat omienkin elinehtojensa tuhoamiseen.

Tosin se mikä on muuttunut parissa tuhannessa vuodessa, on päättäjien traaginen vastuu, sillä kukaan ei enää ainakaan myönnä tekevänsä päätöksiä ja itse ihmisten hallinnassa itsevaltaisen tyrannin kasvot on korvannut kasvoton byrokratian ei-kenenkään valta, jossa ei tehdä traagisia oikeita tai vääriä päätöksiä vaan teknisiä toimenopiteitä tai teknisiä virheitä ja joiden vastaansanomatonta tyranniaa ei kuitenkaan yksikään korkeampi oikeus (dike) kykene tai suostu koskaan kumoamaan, eikä varsinkaan kettuilevien pikkutyttöjen uhma.

Mutta kuten Antigonen kuuluisa ja ironisestikin oodiksi ihmiselle nimetty ensimmäisen kuorolaulu kuuluu:

Kaikkea hirmuista on maailmassa, mutta hirmuisin on ihminen (polla ta deina kouden anthrōpou deinoteron pelei.)

Juuri taidollaan ja tekniikallaan tämä ylittää meret, kääntää maan hedelmälliseksi, voittaa villipedot ja kesyttää eläimet, rakentaa kaupungit ja rajuilman suojat, eikä missään muussa tämä kaikki neuvoinen (pantoporos) ole neuvoton (aporos) kuin Haadeen lopullisen vallan edessä, jota paeta ei voi edes teknisillä soteuudistuksilla.

Viimeinen tragedian kuorolaulu kuitenkin muistuttaa ei tämän välillä hyvän ja pahaan johdattava taito ja tekniikka pelasta ihmistä ja tämän ylimielistä mieltä ilman kokemuksen harkitsevaa järkeä (fronesis), joka kunnioittaa myös ylempiä periaatteita kuin vain vallan käskyjä, yleisön mielipidettä, legaalisia sääntöjä tai teknisiä proseduureja.

Tästä kaikesta lisää taas Markun tiistain klassikkoluennolla, jossa käydään 3.10 läpi Antigonea, tätä itse oikeuden totuutta ilmaisevaa ”oikeuden arkkitapausta” kuten nyt jo Haadeen asumuksiin Antigoneen seuraan siirtynyt oikeusfilosofi Ari Hirvonen asian runoili.

 Luento Stoan isossa luentosalissa tiistaina 3.10 kello 18:45.

Tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.