Teoksen esittely

Présentation de l’oeuvre

Tämän teoksen neljän ensimmäisen kirjan ymmärtämiseksi on huomioitava, että se, mitä kutsun tasavallassa hyveeksi (la vertu), on isänmaanrakkaus (l’amour de la patrie), toisin sanoen tasa-arvon rakkaus (l’amour de l’égalité).

Se ei ole moraalinen hyve eikä kristillinen hyve; se on poliittinen hyve (la vertu politique) ja tämä on jousi/vaikutin (le ressort), joka liikuttaa tasavaltaista hallitusta, kuten kunnia (l’honneur) on vaikutin, joka liikuttaa monarkiaa.

Olen siten kutsunut poliittista hyvettä isänmaanrakkaudeksi ja tasa-arvoksi. Minulla oli uusia ideoita ja täytyi

löytää uusia sanoja tai antaa vanhoille sanoille uusia merkityksiä. Ne, jotka eivät tätä ymmärtäneet ovat saaneet minut sanomaan absurdeja asioita, jotka olisivat pöyristyttäviä (révoltantes) kaikissa maailman maissa, koska kaikissa maailman maissa halutaan moraalia.

2 On huomattava se hyvin suuri ero sen välillä, että sanotaan, että tietty ominaisuus, sielun muunnos tai hyve, ei ole hallinnon toimimaan saava vaikutin ja sen sanomisessa ettei sitä olisi lainkaan tuossa hallinnossa.

Jos sanoisin, että tietty pyörä, tietty hammasratas ei ole jousi/vaikutin, joka saa tämän kellon liikkumaan, tekisimmekö tästä johtopäätöksen, ettei niitä ole lainkaan kellossa?

Jäisivätkö siis moraaliset ja kristilliset hyveet monarkian ulkopuolelle kun ei edes poliittinen hyve jää. Sanatarkasti, kunniaa on tasavallassa, vaikka poliittinen hyve on sen lähde, samoin poliittista hyvettä on monarkiassa, vaikka kunnia on sen lähde.

Lopuksi, se hyvä ihminen, johon kolmannen kirjan luvussa viisi viitataan, ei ole hyvä kristitty ihminen, vaan hyvä poliittinen ihminen, jolla on puhumaani poliittista hyvettä. Hän on maansa lakeja rakastava ihminen, joka toimii tuosta rakkaudestaan maansa lakeja kohtaan. Olen tässä painoksessa tuonut uutta valoa kaikkiin näihin asioihin konkretisoimalla ideoita entisestään ja useimmissa paikoissa, joissa olen käyttänyt sanaa hyve, olen kirjoittanut poliittinen hyve.

Esipuhe

Olisin kuolevaisista kaikkein onnellisin, jos vain voisin auttaa ihmisiä parantumaan ennakkoluuloistaan.

En kutsu tässä ennakkoluuloksi sitä mikä saa meidän tietämättömiksi tietyistä asioista vaan sitä mikä saa tietämättömiksi itsestämme.

Juuri pyrkimällä opettamaan ihmisiä voi harjoittaa sitä yleistä hyvettä, joka sisältää rakkauden kaikkia kohtaan. Ihminen, tuo joustava olento, joka yhteiskunnassa suostuu toisten ajatuksiin ja vaikutelmiin, pystyy yhtä lailla tuntemaan oman luontonsa, kun se hänelle näytetään, ja menettämään jopa sen tunteen kuin se häneltä salataan

I. 1. kappale: Laeista, suhteessaan erilaisiin oleviin

Des lois, dans le rapport qu’elles ont avec les divers êtres

Lait, laajimmassa merkityksessään, ovat asioiden luonteesta johtuvia välttämättömiä suhteita. Tässä mielessä kaikilla olennoilla on lakinsa, jumaluudella on lakinsa, aineellisella maailmalla on lakinsa, ihmistä korkeammalla älyllä on lakinsa, eläimillä on lakinsa, ihmisellä on lakinsa.

Ne, jotka sanovat, että sokea kohtalo (fatalité aveugle) on tuottanut kaikki maailmassa näkemämme vaikutukset sanovat valtaisan absurditeetin sillä mikä olisi suuremman luokan absurditeetti kuin sokea kohtalo, joka olisi tuottanut älykkäitä olentoja?

On siten olemassa primitiivinen järki (une raison primitive) ja lait ovat sen ja eri olevien välillä vallitsevia suhteita ja näiden eri olevien suhteita toisiinsa.

Ihminen fyysisenä olentona on muiden ruumiiden tavoin muuttumattomien lakien alainen. Älykkäänä olentona hän taas rikkoo jatkuvasti Jumalan asettamia lakeja ja muuttaa itse asettamiaan. Hänen on ohjattava itseään ja silti hän on kaikkien äärellisten älyjen tapaan tietämättömyyden ja erehdysten alainen rajallinen olento. Jopa vähäisen tietämyksensäkin hän menettää uudestaan.

Tunteellisena olentona hän joutuu tuhansien passioiden valtaan. Sellainen olento voi milloin tahansa unohtaa luojansa ja Jumala kutsui hänet takaisin itsensä luo uskonnon lakien kautta. Sellainen olento voisi unohtaa itsensä milloin tahansa ja filosofit ovat neuvoneet häntä moraalin laeilla. Tehtynä elämään yhteiskunnassa, hän saattaa unohtaa toiset ihmiset ja lainsäätäjät ovat palauttaneet hänet velvoituksiinsa poliittisilla ja kansalaislaeilla.

I. 2. kappale: Luonnon laeista

Des lois de la nature

Ennen kaikkia näitä lakeja tulevat luonnon lait, jotka on nimetty luonnon laeiksi koska ne juontuvat yksinomaan olemassaolomme rakenteesta. Niiden hyvin tuntemiseksi on käsiteltävä ihmistä ennen yhteiskuntien muodostamista. Luonnonlait ovat lakeja, jotka hän saisi tallaisessa tilassa.

Laki, joka painaa meihin itseemme idean luojasta ja vetää meidät hänen puoleensa, on tärkeydeltään ensimmäinen luonnonlaeista, muttei suinkaan ensimmäinen näiden lakien järjestyksessä. Luonnontilassa ihmisellä olisi ennemmin kyky tietää kuin tietämys. On selvää, että hänen ensimmäiset ideansa eivät olisi spekulatiivisia ideoita.

Hän pyrkisi olemisensa säilyttämiseen ennemmin kuin etsimään sen alkuperää. Tällainen ihminen aistisi aluksi vain heikkoutensa; hänen arkuutensa olisi äärimmäistä. Kokemusta tästä löytyy metsästä löydetyistä villimiehistä, kaikki saa heidät vapisemaan, kaikki saa heidät pakenemaan.

Tässä tilassa jokainen tuntee itsensä huonommaksi; tuskin kukaan tasa-arvoiseksi. Tämän vuoksi ei yritettäisi hyökätä toisiaan vastaan ja 1) rauha olisi ensimmäinen luonnonlaki.

Hobbesin ihmisille ensin antama halu alistaa toisiaan, ei ole järkevä ajatus. Idea valtakunnasta ja herruudesta on niin monimutkainen ja riippuu niin monista muista ideoista, ettei se suinkaan olisi ihmisen ensimmäinen ajatus.

Hobbes kysyy, miksi ihmiset kulkevat aina aseistettuina ja miksi heillä on avaimet talonsa sulkemiseen jos he eivät olisi luonnollisesti sotatilassa.  Mutta tuntuu, että ihmisten lukuun laskettaisiin jo ennen yhteiskuntien perustamista se mikä heille voi tapahtua vasta tämän perustamisen jälkeen ja mikä saa heidät löytämään motiiveja hyökkäämään ja puolustamaan itseään.

Ihminen myös liittäisi heikkouden tunteeseensa tarpeidensa tunteen. Siten 2) toinen luonnonlaki olisi se, joka innostaisi häntä etsimään ravintoa.

Sanoin, että pelko saa ihmiset pakenemaan toisiaan, mutta vastavuoroisen pelon merkit saisivat heidät pian lähestymään toisiaan. Sitä paitsi niitä kantaisi toistensa luokse se mielihyvä, jonka eläin tuntee lähestyessään toista oman lajinsa eläintä. Lisäksi viehätys, jolla kaksi sukupuolta inspiroivat toisiaan erollaan, lisäisi vielä tätä nautintoa; ja niinpä 3) luonnolliset hartaat pyynnöt, joita he aina esittävät toisilleen, olisi kolmas laki.

Tunteiden lisäksi, jotka ihmisellä on heti alkujaan, he myös saavuttavat yhdessä tietämystä, joka on toinen side, joka puuttuu muilta eläimiltä. Joten heillä on jälleen uusi motiivi yhdistyä ja tämä 4) halu elää yhteiskunnassa on neljäs luonnonlaki.

I. 3. kappale: Positiivisista laeista

Des lois positives

Sotatila

Heti kun ihmiset ovat yhteiskunnassa, he menettävät heikkoutensa tunteen, tasa-arvo heidän välillään lakkaa ja sotatila alkaa.

Jokainen erityinen yhteiskunta tulee tuntemaan oman voimansa, joka tuottaa kansakuntien välisen sotatilan. Jokaisen yhteiskunnan yksilöt alkavat tuntea voimansa ja pyrkivät kääntämään omaksi edukseen tämän yhteiskunnan tärkeimmät edut, mikä luo sotatilan heidän välilleen.

Nämä kaksi sotatilaa asettavat lait ihmisten keskuudessa.

Kun ihmiset katsotaan asukkaiksi yhdellä niin suurella planeetalla, että on välttämätöntä, että on olemassa erilaisia ​​kansoja näillä on lakeja koskien keskinäisiä suhteitaan ja tämä on KANSAINOIKEUS (DROIT DES GENS).

Kun ihmiset katsotaan eläväksi yhteiskunnassa, jota on ylläpidettävä, on lakeja koskien hallitsevien ja hallittujen suhteita ja tämä on POLIITTINEN LAKI (DROIT POLITIQUE.) [julkisoikeus]

Edelleen on lakeja koskien kaikkien kansalaisten keskinäisiä suhteita ja se on SIVIILIAKI (DROIT CIVIL)

III. 1. kappale: Ero hallintomuodon luonnon ja sen periaatteen välillä

Différence de la nature du gouvernement et de son principe

Kun olemme nyt tutkineet, mitkä ovat kunkin hallinnon luontoon suhteessa olevat lait, meidän on katsottava lakeja, jotka ovat suhteessa sen periaatteeseen. Hallitusmuodon luonnon (nature) ja sen periaatteen (principe) välillä on olemassa ero. Sen luonto on se mikä tekee siitä sen mitä se on ja sen periaate on se mikä saa sen toimimaan.

Edellinen on sen erityinen rakenne ja jälkimmäinen inhimilliset passiot (les passions humaines ), jotka saavat sen liikkumaan. Lakien ei pitäisi olla vähemmän suhteessa kunkin hallintomuodon periaatteeseen kuin sen luontoon.

III. 2. kappale: Erilaisten hallintomuotojen periaatteet

Du principe des divers gouvernements

Olen sanonut, että tasavaltalaisen hallintomuodon luonto on se, että kansalla kokonaisuutena tai tietyillä perheillä on siellä suvereeni valta.

Monarkkisen hallintomuodon luonto on, että ruhtinaalla on siellä suvereeni valta, mutta että hän käyttää sitä asetettujen lakien mukaisesti.

Despoottinen hallinnon muoto on, että yksi hallitsee siellä tahtonsa ja oikkujensa mukaan.

En tarvitse enempää löytääkseni näiden kolme periaatetta sillä ne juontuvat luonnollisesti tästä.

III. 3. kappale: Demokratian periaate

Du principe de la démocratie

Monarkkisen hallinnon tai despoottisen hallinnon ylläpitoon tai tukemiseen ei vaadita paljoakaan nuhteettomuutta (probité). Ensimmäisessä lakien voima ja toisessa ruhtinaan aina koholla oleva käsi hallitsee ja pitää kaikki aisoissa.

Mutta kansan suosimassa valtiossa (État populaire) tarvitaan vielä yksi lisävaikutin, joka on HYVE. […]

Sillä onhan selvää, että monarkiassa, jossa lakien toimeenpanija tuomaroi itsensä lakien yläpuolelle, tarvitaan vähemmän hyvettä kuin kansanhallinnossa (gouvernement populaire), jossa lakien toimeenpanija tuntee olevansa  itse niiden alainen ja tulee kantamaan koko niiden painon.

On myös selvää, että monarkki, joka huonon neuvon tai laiminlyönnin vuoksi lakkaa noudattamasta lakeja, voi helposti korjata vahingon. Hänen tarvitsee vain muuttaa neuvonantajansa tai korjata tuo laiminlyönti itse.

Mutta kun kansanhallituksessa lakeja lakataan noudattamasta voi se johtua vain tasavallan korruptiosta ja valtio on jo menetetty.

III. 9. Kappale: Despoottisen hallinnon periaate

Du principe du gouvernement despotique

Kuten tasavallassa tarvitaan hyvettä (la vertu) ja monarkiassa kunniaa (l’honneur), despoottisessa hallinnossa täytyy olla PELKOA (CRAINTE): hyveen olemassaolo ei ole sille välttämätöntä ja kunnia olisi vaarallista.

Ruhtinaan valtaisa valta siirtyy kokonaan niille, joille hän sen uskoo. Ihmiset, jotka pystyvät arvostamaan suuresti itseään saisivat aseman, josta voisivat tehdä vallankumouksia (révolutions). Pelon täytyy siis murskata kaikki rohkeus ja sammuttaa pieninkin kunnianhimo.

Maltillinen hallinto voi ilman vaaraa rentouttaa vaikuttumiaan (ressorts).

Se ylläpitää itseään itse laeillaan ja voimallaan.

Mutta kun despoottisessa hallituksessa ruhtinas laskee hetkeksikin kohotetun kätensä ja jos hän ei voi hetkessä tuhota korkeimmilla paikoilla olevia, kaikki on menetetty. Sillä kun hallinnon vaikutin on pelko, jota ei enää ole olemassa, kansalla ei ole enää suojelijaa.

III. 10. Kappale: Tottelevaisuuden ero maltillisissa ja despoottisissa hallinnoissa

Différence de l’obéissance dans les gouvernements modérés et dans les gouvernements despotiques

Despoottisissa valtioissa hallituksen luonto vaatii äärimmäistä tottelevaisuutta ja kun ruhtinaan tahto on kerran tiedossa tulee sen vaikutuksen seurata yhtä väistämättömästi kuin pallon heittämisessä toisella pallolla.

Ei ole maltillistumista, muutoksia, mukautuksia, ehtoja, vastineita, keskusteluja, vastalauseita; mitään yhtä hyvä tai parempaa ei voida ehdottaa.

Ihminen on olento, joka tottelee olentoa, joka tahtoo.

Hän ei voi sen enempää ilmaista pelkoaan tulevasta tapahtumasta, kuin syyttää huonosta menestyksestään onnen oikkuja. Ihmisen osa on eläinten tapaan vaisto, kuuliaisuus ja rankaisu.

On hyödytöntä vastustaa vedoten luonnollisiin tunteisiin, kunnioitukseen isää kohtaan, hellyyteen lapsia ja naisiaan kohtaan, kunnian lakeihin tai terveydentilaan, käsky on vastaanotettu ja se riittää.

V. Kappale 2. Mitä hyve on poliittisessa valtiossa

Ce que c’est que la vertu dans l’état politique

Hyve tasavallassa on hyvin yksinkertainen asia: se on tasavallan rakkautta. Se on tunne eikä tietämyksen tulos. Valtion alimmalla ihmisellä on voi olla tämä tunne yhtä hyvin kun sen korkeimmalla.

Kun kansalla on yhdellä kertaa hyvät maksiimit, he pitävät niistä kiinni pidempään kuin ne joita kutsumme kunnon miehiksi (les honnêtes gens).  Korruptio alkaa harvoin kansasta. Keskinkertaisesta valistumisestaan kansa on usein johtanut vahvemman kiintymyksen jo vakiintuneeseen.

Rakkaus isänmaata kohtaan johtaa hyvyyteen tavoissa ja hyvät tavat johtavat isänmaanrakkauteen.

Mitä vähemmän pystymme tyydyttämään erityisiä passioitamme, sitä enemmän antaudumme yleisiin passioihin. Miksi munkit rakastavat sääntöjään niin paljon? Juuri saman asian takia, joka tekee siitä heille sietämättömän. Heidän sääntönsä riistävät heiltä kaikki ne asiat, joihin tavalliset passiot nojaavat ja se mikä jää on heidän passionsa itse heihin vaikuttavaan sääntöön. Mitä ankarampi sääntö on, toisin sanoen, mitä enemmän se poistaa heidän mieltymyksiään, sitä enemmän voimaa se antaa jäljelle jääville.

Kappale 3. Mitä tasavallan rakkaus on demokratiassa

Ce que c’est que l’amour de la république dans la démocratie

Tasavallan rakkaus demokratiassa on demokratian rakkautta ja demokratian rakkaus on tasa-arvon rakkautta.

Rakkaus demokratiaan on myös vaatimattomuuden (frugalité) rakkautta. Jokaisella pitäisi olla sama onnellisuus ja samat edut, jokaisen täytyisi voida maistaa samoja nautintoja ja muodostaa samoja toiveita. Tämä on asia, jota voidaan odottaa vain yleiseltä vaatimattomuudelta.

Rakkaus tasa-arvoon demokratiassa rajoittaa kunnianhimon yhteen ainoaan haluun, yhteen ainoaan onneen suorittaa isänmaalleen suurempia palveluksia kuin muut kansalaiset. 

 Kaikki eivät voi palvella isänmaata yhtäläisesti, mutta kaikkien olisi yhtä lailla palveltava sitä

Syntyessämme solmimme siihen valtavan velan, jota emme voi koskaan maksaa takaisin.

Siten myös erot demokratiassa syntyvät tasa-arvon periaatteesta silloinkin kun tasa-arvon vaikuttaa pyyhkiytyvän pois menestyneiden palvelusten tai ylivoimaisten kykyjen osalta.

Rakkaus vaatimattomuuteen rajoittaa halua saada huomiota siihen mikä on välttämättä vaadittu perheelle ja samalla tarpeetonta isänmaalle. Varallisuus antaa vallan, jota kansalainen ei voi käyttää itsensä hyväksi koska se ei olisi tasa-arvoista. Se myös luo nautintoja, joista hän ei myöskään saisi nauttia, koska myös ne loukkaisivat tasa-arvoa.

[…]  Yksilöiden terve järki ja onnellisuus perustuvat paljolti heidän kykyjensä ja vaurautensa keskinkertaisuuteen.

Tasavalta, jossa lait ovat muodostaneet useita keskinkertaisia ​​ihmisiä, koostuu kohtuullisista ihmisistä ja hallitsee itseään kohtuullisesti. Jos se koostuu myös onnellisista ihmisistä, se tulee olemaan hyvin onnellinen.

Jokaisen hallinnon korruptio alkaa lähes aina sen periaatteista

La corruption de chaque gouvernement commence presque toujours par celle des principes

Yleinen idea: Erotan lait, jotka muodostavat poliittisen vapauden suhteessa konstituutioon laeista, jotka muodostavat poliittisen vapauden suhteessa kansalaiseen.

Ensimmäisiä käsitellään tässä kirjassa, jälkimmäisiä käsittelen seuraavassa kirjassa.

XI Kappale 2. Sanalle vapaus annetut erilaiset ​​merkitykset

Diverses significations données au mot de liberté

Mikään sana ei ole saanut enemmän erilaisia ​​merkityksiä ja iskenyt mieleen niin monin tavoin kuin sana vapaus.

Jotkut ovat pitäneet sitä helppoutena syrjäyttää hänet, jolle olivat antaneet tyrannillisen vallan; toiset kykynä valita se, heidän olisi toteltava; toisille taas se on oikeus kantaa aseita ja valta käyttää väkivaltaa; toisille se on etuoikeus tulla hallituksi vain omaan kansaansa kuuluvan osalta tai omien lakiensa perustalta. Tietyille kansoille se on jo pitkään ollut vapautta pitää pitkää partaa.

Ihmiset ovat antaneet vapauden nimen yhdelle hallintomuodolle ja sulkeneet muut muodot pois. 

Tasavaltaista hallinto maistaneet yhdistävät vapauden tuohon hallintomuotoon, ne, jotka ovat nauttineet monarkkisesta hallinnosta, liittävät sen monarkiaan.

Jokainen on kutsunut vapaudeksi hallintoa, joka on sopusoinnussa hänen omien tapojensa tai taipumustensa kanssa. Ja kun tasavallassa pahanteon välineet, joista valitetaan, eivät ole niin silmiinpistävästi läsnä ja koska siellä lait puhuvat enemmän ja lakien toimeenpanijat vähemmän, vapaus liitetään useimmin tasavaltoihin kuin monarkioihin.  

Lopulta, koska demokratioissa ihmiset näyttävät tekevän pitkälti mitä tahtovat, vapaus on yhdistetty tällaisiin hallituksiin ja kansan valta on sekoitettu kansan vapauteen.

XI. Kappale 3: Mitä on vapaus?

Ce que c’est que la liberté

On totta, että demokratioissa ihmiset näyttävät tekevän mitä tahtovat. Mutta poliittinen vapaus ei koostu siitä, tekee mitä tahtoo. Valtiossa, toisin sanoen yhteiskunnassa, jossa on lakeja, vapaus voi koostua vain vallasta tehdä sitä mitä pitäisi tahtoa tehdä eikä suinkaan pakotuksesta tekemään sitä mitä ei pitäisi tahtoa tehdä.

Täytyy muistaa, mitä on itsenäisyys ja mitä on vapaus. Vapaus on oikeus tehdä mitä tahansa lait sallivat; ja jos yksi kansalainen voisi tehdä sen mitä ne kieltävät ei hänellä olisi enää vapautta koska toisillakin olisi tämä sama valta.

Demokratia ja aristokratia eivät ole luonnostaan vapaita valtioita. Poliittista vapautta löytyy vain maltillisista (modérés) hallituksista. Mutta sitä ei aina ole maltillisissakaan valtioissa.

Se on olemassa vain silloin, kun valtaa ei väärinkäytetä, mutta ikuinen kokemus (une expérience éternelle) on, että jokainen ihminen, jolla on valtaa, on taipuvainen käyttämään sitä väärin ja jatkamaan väärinkäyttöä kunnes löytää rajansa.

Kuka olisikaan uskonut, jopa hyve itsessään tarvitsee rajat.

”mais c’est une expérience éternelle que tout homme qui a du pouvoir est porté à en abuser”

”La vertu même a besoin de limites.”

XI. Kappale 5: Erilaisten valtioiden tavoitteista

De l’objet des États divers

Vaikka kaikilla valtioilla on yleisesti ottaen sama tavoite eli itsensä säilyttäminen, on jokaisella valtiolla kuitenkin oma erityinen tavoitteensa.

Laajentuminen oli Rooman tavoite, sota oli Spartan tavoite, uskonto oli juutalaisen lain tavoite, kauppa oli Marseillen tavoite, julkinen rauhallisuus Kiinan lakien tavoite, merenkulku Ródoksen lakien tavoite, luonnollinen vapaus oli villien järjestyksen pidon tavoite. Yleisesti ruhtinaan ilot ovat despoottisen valtion tavoite, ruhtinaan ja valtion kunnia taas monarkian tavoite. Jokaisen yksilön itsenäisyys oli Puolan tavoite ja mitä siitä seurasi, kaikkien sorto.

Maailmassa on myös yksi kansakunta, jonka valtiomuodon välitön tavoite on poliittinen vapaus.

Aiomme tarkastella periaatteita, joihin se perustuu. Jos ne ovat hyviä, vapaus näkyy siellä kuin peilissä.

XI. Kappale 6: Englannin valtiomuodosta  [kolmen vallan erotus]

De la constitution d’Angleterre

Jokaisessa valtiossa on kolmenlaista valtaa:

1) lainsäädäntövaltaa (la puissance législative),

2) toimeenpanovalta (la puissance exécutrice) asioissa, jotka riippuvat kansojen oikeudesta (du droit des gens)

3) ja toimeenpanovaltaa asioissa, jotka ovat riippuvaisia yksityisoikeudesta/​​siviilioikeudesta (du droit civil).

Ensimmäisellä ruhtinas tai hallintovirkailijat/maistraatti (magistrat)  säätää lakeja tietyiksi tai ikuisiksi ajoiksi sekä korjaa tai kumoaa jo annettuja lakeja.

Toisella hän tekee rauhan tai sodan, lähettää tai vastaanottaa lähetystöjä, asettaa turvallisuuden ja estää hyökkäykset.

Kolmannella hän rankaisee rikoksia tai tuomitsee yksilöiden riidat. Viimeistä kutsutaan tuomiovallaksi (la puissance de juger) ja toista yksinkertaisesti valtion toimeenpanovallaksi (la puissance exécutrice de l’État).

Kansalaisen kannalta poliittinen vapaus kansalaisessa on sitä mielenrauhaa, joka seuraa jokaisen mielipiteestä koskien turvallisuuttaan. Ja jotta meillä olisi tämä vapaus hallinnon on oltava sellainen ettei kansalaisen pidä pelätä toista kansalaista.

Kun lainsäädäntövalta on liitetty toimeenpanovaltaan samassa henkilössä tai samassa virkakunnassa, ei ole olemassa vapautta. Voidaan nimittäin pelätä, että sama monarkki tai sama senaatti, joka tekee tyrannimaisia lakeja myös toimeenpanee ne tyrannimaisesti. 

Vapautta ei myöskään ole, jos tuomiovaltaa ei ole erotettu lainsäädäntövallasta ja toimeenpanovallasta.

Jos tuomiovalta yhdistettäisiin lainsäädäntövallan kanssa, valta kansalaisten elämään ja vapauteen olisi mielivaltainen sillä tuomari olisi lainsäätäjä.

Jos se taas liitetään toimeenpanovallan kanssa, tuomarilla voisi olla sortajan voima.

Kaikki olisi menetetty, jos sama ihminen tai sama johtavien ihmisten kokonaisuus, oli sitten kyse aatelisista tai kansasta, käyttäisi kolmea valtaa eli säätäisi lakeja, toimeenpanisi päätöksiä ja tuomitsisi yksityisten ihmisten riitoja.

Useimmissa Euroopan kuningaskunnissa hallitus on maltillinen, koska ruhtinas, jolla on kaksi ensimmäistä valtaa, jättää alamaisilleen kolmannen harjoittamisen.

Turkkilaisten keskuudessa nämä kolme valtaa ovat yhdistyneet sulttaanin henkilössä ja siellä hallitsee kauhea despotismi.

Kun vapaassa valtiossa jokaisella ihmisellä oletetaan olevan vapaa sielu, niin sen tulisi hallita itseään niin, että ihmisillä olisi lainsäädäntövalta.

Mutta koska suurissa valtioissa tämä on mahdotonta ja myös pienissä altis monille hankaluuksille, kansan on tehtävä edustajiensa kautta kaikki se mitä se ei voi itse tehdä.

Ihminen tuntee paljon paremmin oman kuin muiden kaupunkien tarpeet ja arvioi paremmin naapuriensa kuin muiden maanmiestensä kyvyt. Siksi lainsäädäntöelimen jäseniä ei yleensä pitäisi valita koko kansanruumiista vaan tarkoituksenmukaista olisi, että jokaisen keskeisen paikan asukkaat valitsisivat omat edustajansa.

Edustajien suuri etu on, että he voivat keskustella asioista. Kansa ei ole keskusteluun lainkaan sopiva ja tämä on yksi suurimmista demokratian varjopuolista. 

Le grand avantage des représentants, c’est qu’ils sont capables de discuter les affaires. Le peuple n’y est point du tout propre; ce qui forme un des grands inconvénients de la démocratie.

Kaikilla kansalaisilla eri piirikunnissa tulee olla oikeus äänestää edustajia valittaessa lukuun ottamatta niitä, joiden asema on niin alhainen ettei heillä katsota olevan omaa tahtoa.

Useiden antiikin tasavaltojen suuri pahe oli, että kansalla oli oikeus siellä tehdä aktiivisia päätöksiä, jotka vaativat toimeenpanoa, joihin he olivat täysin kyvyttömiä.

Kansan tulisi saada osallistua hallintoon vain edustajien valinnassa, mihin sen kyvyt riittävät. Sillä vaikka onkin vain vähän ihmisiä, jotka tietävät tarkkaan ihmisten kykyjen asteen, jokainen on kykenevä tietämään yleisesti josko hänen valitsemansa näkee selkeämmin kuin useat muut.

Edustajakuntaan ei myöskään pitäisi valita tekemään jokin aktiivinen päätös. Tätä se ei tekisi hyvin. Vaan se valitaan tekemään lakeja ja katsomaan, että tehdyt lait toimeenpannaan hyvin. Tämän ja ainoastaan tämän se osaa tehdä hyvin.

Valtiossa on aina ihmisiä, jotka eroavat syntymän, varallisuuden tai kunnian perusteella. Mutta jos heidät sekoitetaan kansan keskuuteen ja jos heillä olisi vain yksi ääni kuten muillakin, yhteinen vapaus olisi heille orjuutta. Heillä ei olisi mitään intressiä puolustaa sitä, koska useimmat päätökset olisivat heitä vastaan.

Heidän osuutensa lainsäädännöstä on siis suhteutettava muihin etuihin, joita heillä on valtiossa. Tämä tapahtuu, jos he muodostavat oman elimen, jolla on oikeus pysäyttää (d’arrêter) kansan hankkeet (les entreprises), kuten kansalla on oikeus pysäyttää heidän hankkeensa.

Siten lainsäädäntävalta tulisi uskoa sekä aatelisten elimelle että kansan valitsemien edustajien elimelle, jolla kummallakin on omat erilliset edustajakokouksensa, harkintansa, näkemyksensä ja intressinsä.

Kutsun oikeutta määrätä itse tai korjata sitä mitä toinen on määrännyt kyvyksi säätää (faculté de statuer).  

Kutsun oikeutta mitätöidä jonkun muun tekemä päätös kyvyksi estää (faculté d’empêcher), mikä oli Rooman tribuunien valta.

Ja vaikka sillä, jolla on kyky estää, voi olla myös oikeus hyväksyä, tämä hyväksyntä ei ole muuta kuin julistus (déclaration) siitä ettei hän käytä kykyään estää, vaan perustuu tästä kyvystä ja siten juontuu myös kyvystä estää.

Toimeenpanovallan on oltava monarkin käsissä, koska sitä hallinnon osaa, joka melkein aina vaatii hetkellistä toimintaa (action momentanée), hallinnoi paremmin yksi kuin useat; kun taas lainsäädäntövallasta riippuvainen on usein parempi järjestää useamman kuin yhden taholta.

Jos monarkkia ei olisi ja toimeenpanovalta uskottaisiin tietylle määrälle lainsäädäntöelimestä erotettuja henkilöitä, vapautta ei enää olisi. Sillä nämä kaksi valtaa olisivat yhdistyneet ja samoilla henkilöillä olisi joskus mahdollisuus ja aina kyky osallistua kumpaankin.

Jos lainsäädäntöelintä ei kutsuttaisi kokoon pitkään aikaan ei olisi vapautta.

Sillä tapahtuisi jompikumpi kahdesta asiasta tapahtuisi. Jo mitään lainsäädäntöpäätöksiä ei enää olisi ja valtio kaatuisi anarkiaan tai nämä päätökset tekisi toimeenpanovalta, josta tulisi absoluuttinen.

Olisi myös turhaa, jos lainsäädäntöelin kokoontuisi aina. Tämä olisi epämiellyttävää edustajille ja lisäksi miehittäisi liikaa toimeenpanovaltaa, joka ei ajattelisi toimeenpanoa, vaan etuoikeuksiensa ja toimeenpanovaltansa puolustamista.

Lisäksi: jos lainsäädäntöelin kutsuttaisiin kokoon jatkuvasti, voisi käydä niin, että kuolleita edustajia ainoastaan korvattaisiin elävillä ja siinä tapauksessa jos lainsäädäntöelin olisi kerran korruptoitunut olisi paha ilman parannuskeinoa.

Kun eri lainsäädäntöelimet seuraavat toisiaan, nykyiseen lainsäädäntöelimeen tyytymättömät ihmiset panevat hyvällä syyllä toivonsa seuraavaan. Mutta jos se olisi edelleen sama edustajakunta ihmiset nähdessään sen turmeltuneen, eivät toivoisi enää mitään sen laeilta ja raivostuisivat tai vaipuisivat toimettomuuteen.

Yleinen idea:

Jos on totta, että hengen luonne ja sydämen intohimot ovat äärimmäisen erilaisia ​​eri ilmastoissa myös lakien on oltava suhteellisia ja suhteessa näiden intohimojen ja luonteiden eroihin.

IV. Kappale 2 .Kuinka ihmiset ovat erilaisia ​​eri ilmastoissa

Combien les hommes sont différents dans les divers climats

Orjat ovat pikemminkin asetettu perheelle kuin perheisiin. Siten erotan heidän orjuutensa siitä orjuudesta, jossa naiset ovat joissakin maissa ja jota kutsun varsinaiseksi kotiorjuudeksi.

XVI. kappale 2: Että eteläisissä maissa eriarvoisuus kahden sukupuolen välillä on luonnollista

Que dans les pays du midi il y a dans les deux sexes une inégalité naturelle

Kylmissä maissa lähes välttämätön väkijuomien käyttö luo hillittömyyttä miesten keskuudessa.

Naiset, joilla on tässä suhteessa luonnollista pidättyväisyyttä, koska heidän on aina puolustettava itseään, omaavat siten myös järjen edun miesten ylitse.

XVI. kappale 9: Kodin hallinnon yhteys poliittiseen hallintoon

Liaison du gouvernement domestique avec le politique

Tasavallassa kansalaisten tila on rajoitettu, tasa-arvoinen, lempeä ja maltillinen. Julkinen vapaus tuntuu siellä kaikkialla. Käskyvaltaa naisten ylitse ei voitu harjoittaa siellä niin hyvin ja kun ilmasto vaati tätä imperiumia, yhden hallinto oli sopivin. Tämä on yksi syy siihen, miksi kansanhallituksen asettaminen idässä on aina ollut niin vaikeaa.

Päinvastoin, naisten orjuus sopii hyvin despoottisen hallituksen nerouteen, joka rakastaa väärinkäyttää kaikkea. Niinpä olemme nähneet Aasiassa kotiorjuuden ja despoottisen hallinnon kaikkina aikoina marssineen yhtä askelta. Hallinnossa, jossa vaaditaan ennen kaikkea levollisuutta ja jossa äärimmäistä alistuneisuutta kutsutaan rauhaksi, naiset on teljettävä koska heidän juonittelunsa olisivat kohtalokkaita aviomiehelle. Hallinto, jolla ei ole aikaa tutkia alamaisten käyttäytymistä, pitää sitä epäilyttävänä yksinomaan siksi, että se ilmenee ja tekee itsensä tunnetuksi.

Olettakaamme hetkeksi, että naistemme hengen kepeys ja tahdittomuus, heidän makumieltymyksensä ja vastenmielisyytensä, heidän suuret ja pienet intohimonsa, siirrettäisiin itämaiseen hallintoon, samassa  toiminnassaan ja vapaudessaan, jossa ne elävät keskuudessamme. Kuka perheen isä voisi olla rauhallinen hetkeäkään. Kaikkialla olisi epäilyttäviä ihmisiä,  kaikkialla vihollisia, valtio järkkyisi perustuksiltaan, verivirtojen nähtäisiin virtaavan.

XVI. kappale 13: Mustasukkaisuus

De la jalousie

Kansoissa on välttämätöntä erottaa intohimojen mustasukkaisuus tapojen, moraalin ja lakien mustasukkaisuudesta. Toinen on kalvava polttava kuume; toinen taas kylmä, mutta joskus kauhea tunne, joka voidaan yhdistää välinpitämättömyyteen ja halveksuntaan.

Toinen on rakkauden väärinkäyttöä, joka saa alkunsa rakkaudesta itsestään. Toinen taas koskee yksinomaan tapoja, kansakunnan maneereita, maan lakeja, moraalia ja joskus jopa uskontoa. Se on melkein aina ilmaston fyysisen voiman vaikutus ja se on lääke tähän fyysiseen voimaan.

XIX, kappale 4. Mitä yleinen henki on

Ce que c’est que l’esprit général

Useat asiat hallitsevat ihmisiä: ilmasto, uskonto, lait, hallinnon maksiimit, menneiden aikojen esimerkit, moraalitavat, maneerit. Näistä muodostuu tuloksena yleinen henki.

Siinä määrin kuin jokaisessa kansakunnassa yksi näistä syistä toimii muita voimakkaampana, muut antautuvat sille. Villejä hallitsevat lähes yksinomaan luonto ja ilmasto, kiinalaisia hallitsevat maneerit, lait tyrannisoivat Japania; aikoinaan tavat antoivat soinnin Spartalle, hallinnon maksiimit ja muinaiset tavat taas Roomalle.

XIX, kappale 5. Kuinka varovainen täytyy olla ettei muuttaisi kansakunnan yleistä henkeä

Combien il faut être attentif à ne point changer l’esprit général d’une nation

Jos maailmassa olisi kansakunta, jolla olisi seurallinen mielenlaatu, avoin sydän, elämän iloa, makua ja vaivattomuus ajatustensa välittämisessä. Kansakunta, joka olisi eloisa, miellyttävä, leikkisä, joskus harkitsematon, usein tahditon ja jolla tämän lisäksi olisi rohkeutta, anteliaisuutta, rehellisyyttä, tietynlaista kunniaa, sen maneereita ei tulisi kiusata laeilla, jottei tekisi hallaa sen hyveille. Jos luonne on yleisesti ottaen hyvä, mitä väliä muutamilla vioilla on?

Sen naisia voisi hillitä, ​​säätää lakeja heidän moraalinsa korjaamiseksi ja rajoittaa heidän ylellisyyttään; mutta kuka tietää ettemme samalla menettäisi tiettyä makua, joka on kansan vaurauden lähde ja hienostuneisuutta, joka houkuttelee ulkomaalaisia ​​sinne?

Lainsäätäjän tehtävänä on noudattaa kansakunnan henkeä silloin kuin se ei ole hallinnon periaatteiden vastaista, sillä emme tee mitään paremmin kuin sen mitä teemme vapaasti ja noudattamalla luonnollista nerouttamme.

Anna pedanttisuuden henki kansakunnalle, joka on luonnostaan hilpeä, eikä valtio hyödy siitä mitään, ei sisäisesti eikä ulkoisesti.  Antakaamme sen tehdä kevytmielisiä asioita vakavasti ja vakavia asioita iloisesti.

XIX, kappale 8 Seurallisen mielenlaadun vaikutukset

Effets de l’humeur sociable

Mitä enemmän ihmiset kommunikoivat keskenään, sitä helpommin he muuttavat tapojaan. Kun jokainen on enemmän spektaakkeli toiselle, näemme paremmin yksilöiden singulaarisuuden. Ilmasto, joka saa kansakunnan pitämään kommunikoinnista, saa sen myös muuttumaan ja se, mikä saa kansakunnan muuttumaan, muodostaa myös sen maun.

Naisten yhteiskunta pilaa moraalin ja muodostaa maun: halu miellyttää enemmän kuin muut luo koristukset; ja halu miellyttää enemmän kuin itseään luo muodit. Muoti on tärkeä asia: tekemällä mielemme kevytmieliseksi, me kasvatamme jatkuvasti kaupankäynnin aloja.

XIX, kappale 9. Kansakuntien turhamaisuudesta ja pöyhkeydestä

De la vanité et de l’orgueil des nations

Turhamaisuus  (vanité) on yhtälailla hyvä vaikutin hallinnolle kuin pöyhkeys (l’orgueil) on vaarallinen.

Sinun tarvitsee vain mieltää toisaalta ne lukemattomat hyödykkeet, jotka ovat tulosta turhamaisuudesta: ylellisyys, teollisuus, taiteet, muodit, hienostuneisuus, maku; ja toisaalta loputtomat pahat, jotka syntyvät tiettyjen kansojen pöyhkeydestä: laiskuus, köyhyys, kaiken hylkääminen, kansojen tuhoaminen, jotka sattuma pudotti näiden käsiin ja oman kansan tuhoaminen.

Laiskuus on pöyhkeyden vaikutus, työ on seurausta turhamaisuudesta: espanjalaisen pöyhkeys saa hänet olemaan työskentelemättä; ranskalaisen turhamaisuus saa hänet tietämään, kuinka työskennellä paremmin kuin muut.

XX. Kappale 1. Kaupankäynti

Du commerce

Seuraavat asiat vaatisivat laajempaa käsittelyä; mutta tämän työn luonne ei sitä salli. Haluaisin lipua virrassa rauhaisella joella, mutta olen joutunut kosken kuohuihin.

Kaupankäynti parantaa tuhoisia ennakkoluuloja ja onkin lähes yleinen sääntö, että siellä missä on lempeitä tapoja, on kaupankäyntiä ja että missä on kaupankäyntiä siellä on myös lempeitä tapoja (des moeurs douces).

Joten älkää ihmetelkö, jos tapamme ovat vähemmän julmia kuin ne olivat aikaisemmin.

Kaupankäynnin mukana on tietämys kaikkien kansojen tavoista (moraalista) tunkeutunut kaikkialle. Niitä on vertailtu keskenään ja tuloksena on ollut suurta hyvää.

Voidaan sanoa, että kaupankäynnin lait täydentävät tapoja/moraalia, samasta syystä kuin nämä samat lait tuhoavat tavat/moraalin. Kaupankäynti turmelee puhtaan moraalin. Tätä oli Platonin valitusten aihe.

Se hienostuttaa ja pehmentää barbaarisia tapoja kuten näemme joka päivä.

XX. Kappale 2: Kaupankäynnin henki

De l’esprit du commerce

Kaupan luonnollinen vaikutus on rauhan aikaansaaminen. Kaksi kansaa, jotka neuvottelevat yhdessä tulevat toisistaan ​​riippuvaisia. Jos toisella on intressi ostaa, toisella on intressi myydä ja kaikki liitot perustuvat molemminpuoliseen tarpeeseen.

Mutta jos kaupan henki yhdistääkin kansoja, ei se yhdistä yksilöitä samalla tavoin.

Näemme, että maissa [Hollanti], joissa vaikuttaa vain kauppahenki kaikilla ihmisten toimilla ja kaikilla moraalisilla hyveillä keplotellaan (on trafique). Pienimmätikin ihmisyyden vaatimat asiat tehdään tai annetaan vain rahasta.

Kaupan henki synnyttää ihmisissä tietyn täsmällisen oikeudenmukaisuuden tunteen, joka toisaalta vastustaa rosvoamista ja toisaalta niitä moraalisia hyveitä, jotka saavat aikaan se ettemme aina keskustele vain ankarasti omista intresseistämme ja laiminlyö toisten intressejä.

Kaupan henki synnyttää ihmisissä tietyn täsmällisen oikeudenmukaisuuden tunteen, joka toisaalta vastustaa rosvoamista ja toisaalta niitä moraalisia hyveitä, jotka saavat aikaan se ettemme aina keskustele vain ankarasti omista intresseistämme ja laiminlyö toisten intressejä.

Toisaalta kaupankäynnin täydellinen puuttuminen tuottaa päinvastoin tuota ryöstelyä, jonka Aristoteles lukee omaisuuden hankkimistapojen joukkoon.  Sen henki ei vastakkainen tietylle hyveille. Esimerkiksi vieraanvaraisuus, joka on kaupallisissa maissa erittäin harvinaista, on ihailtavaa rosvokansojen keskuudessa.

XX. Kappale 3. Kansojen köyhyydestä

De la pauvreté des peuples

On olemassa kahdenlaisia ​​köyhiä ihmisiä. Niitä, joista hallinnon ankaruus on tehnyt köyhiä ja sellaiset ihmiset eivät kykene juuri mihinkään hyveeseen koska heidän köyhyytensä on osa heidän orjuuttaan. Toiset taas ovat köyhiä vain siksi, että ovat hyljeksittyjä tai koska eivät ole tunteneet elämän mukavuuksia. Nämä voivat tehdä suuria asioita koska tip köyhyys on osa heidän vapauttaan.

XX. Kappale 12. Vapaa kaupasta

De la liberté du commerce

Kauppavapaus ei ole kauppiaiden oikeutta tehdä mitä tahtovat; se olisi enemmin kaupan orjuutta.

Se, mikä haittaa kauppiasta, ei nimittäin kuitenkaan haittaa kaupankäyntiä.  Juuri vapaissa maissa kauppias löytää lukemattomia ristiriitoja eivätkä lait estä hänen toimiaan missään vähemmän kuin orjuuden maissa.

Englanti kieltää villansa viennin, se haluaa, että hiili tuodaan sen pääkaupunkiin meriteitse, se ei salli hevosten vientiä ellei niitä kuohita, sen siirtomaista Euroopan kanssa kauppaa käyvien alusten on ankkuroitava Englannissa. Se estää kauppiaita, mutta tekee sen kaupankäynnin puolesta.

XX. Kappale 13. Mikä tuhoaa kaupan vapauden

Ce qui détruit cette liberté

Siellä missä on kaupankäyntiä, on myös tulleja. Kaupan kohteena on tavaroiden vienti ja tuonti  valtion hyväksi.

Ja tullin tarkoitus on tietty oikeus tuosta samasta viennistä ja tuonnista myöskin valtion hyväksi. Valtion on siksi oltava neutraali tulliensa ja kaupankäyntinsä välillä ja sen on huolehdittava ettei nämä kaksi asiaa koskaan joudu vastahakaan. Silloin nautitaan kaupankäynnin vapaudesta.

Rahoitus (La finance) [tässä tullivuokraajien rahastus] tuhoaa kaupankäynnin epäoikeudenmukaisuuksillaan, hankaluuksillaan ja pakottamillaan liiallisuuksilla. Mutta tästä riippumatta se tuhoaa sen myös aiheuttamillaan vaikeuksilla ja vaatimillaan muodollisuuksilla.

Englannissa, jossa tulleja hallinnoidaan, kaupankäynti on ainutlaatuista. Kirjoitettu sana saa aikaan suurimpia toimia, ei ole välttämätöntä, että kauppias tuhlaa loputtomasti aikaa ja että hänellä on tarkoituksella toimijoita, jotta kaikki tullinvuokraajien asettamat vaikeudet saataisiin loppumaan tai ettei jouduttaisiin alistumaan niille.