Immanuel Kant
Arvostelukyvyn kritiikki (1790)
Kritik der Urteilskraft
Arvostelukyvyn kritiikki Kritik der Urteilskraft
Immanuel Kant (1724 – 1804)
Valistuksen ajan poliittinen ajattelu
“Erottaaksemme onko jokin kaunis vai ei, emme liitä miellettä (vorstellung) ymmärryksen (verstand) kautta kohteeseen tietämyksessä (Erkenntnisse) vaan kuvittelukyvyn (Einbildungskraft) (mahdollisesti yhdessä ymmärryksen kanssa toimivan) kautta subjektiin ja sen mielihalun tai mielihaluttomuuden (Lust oder unlust) tunteeseen.
Makuarvostelma ei siis ole tietoarvostelma, eikä siten looginen vaan esteettinen arvostelma, jolla ymmärretään sellaista arvostelmaa, jonka määritysperusta voi olla ainoastaan subjektiivinen.”
Kritik der Urteilskraft. Berlin und Libau (Lagarde und Friedrich) 1790.
Critique of the power of judgment. Edited by Paul Guyer, translated by Guyer and Matthews. Cambridge University Press, Cambridge 2000.
Arvostelukyvyn kritiikki. Suomentanut Risto Pitkänen. Gaudeamus, Helsinki 2018.
ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI
Ensimmäinen (julkaisematon) johdanto
Esipuhe
Johdanto
I. Filosofian jaottelusta
II. Filosofian alueesta yleensä
III. Arvostelukyvyn kritiikistä tapana yhdistää filosofian kaksi osaa yhdeksi kokonaisuudeksi.
IV. Arvostelukyvystä a priori lakiasäätävänä kykynä
“Arvostelukyky on yleisesti kyky ajatella erityistä yleiseen sisältyvänä.”
“Jos yleinen (sääntö, periaate, laki) on annettu, niin arvostelukyky, joka alistaa erityisen alleen on määrittävä (bestimmend).”
“Mutta jos annettu on erityinen, jolle pitää löytää yleinen, arvostelukyky on pelkästään reflektoiva (reflektierend)”
V. Luonnon muodollisen tarkoituksenmukaisuuden periaate on arvostelukyvyn transsendentaalinen periaate
V. Nautinnon/mielihalun (Lust) tunteen liittäminen luonnon tarkoituksenmukaisuuden käsitteeseen
VII. Luonnon tarkoituksenmukaisuuden esteettisestä mielteestä (Vorstellung)
VIII. Luonnon tarkoituksenmukaisuuden loogisesta mielteestä (vorstellung)
IX. Ymmärryksen (verstand) ja järjen (vernunft) lainsäädännön yhdistämisestä arvostelukyvyn kautta.
I. ESTEETTISEN ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI
I. Esteettisen arvostelukyvyn analytiikka
I. Kirja: Kauneuden analytiikka (Analytik des Schönen)
1. Momentti: Makuarvostelman(Geschmacksurteil) – laatu (Qualität)
§1 Makuarvostelma on esteettinen
“Erottaaksemme onko jokin kaunis vai ei, emme liitä miellettä (vorstellung) ymmärryksen (verstand) kautta kohteeseen tietämyksessä (Erkenntnisse) vaan kuvittelukyvyn (Einbildungskraft) (mahdollisesti yhdessä ymmärryksen kanssa toimivan) kautta subjektiin ja sen mielihalun tai mielihaluttomuuden (Lust oder unlust) tunteeseen. Makuarvostelma ei siis ole tietoarvostelma, eikä siten looginen vaan esteettinen arvostelma, jolla ymmärretään sellaista arvostelmaa, jonka määritysperusta voi olla ainoastaan subjektiivinen.”
§2 Makuarvostelman määrittävällä mieltymyksellä (Wohlgefallen) ei ole mitään intressejä
§3 Mieltymykseen (Wohlgefallen) miellyttävästä (Angenehmen) liittyy intressi
§4 Mieltymykseen hyvästä (Guten) liittyy intressi
§5 Kolmen erityisesti erilaisen mieltymyksen lajin vertailua
Ensimmäisestä momentista juontuva kauneuden selitys
“Maku on kohteen tai mieltämisen lajin (Vorstellungsart) arvostelukykyä vailla mitään intressejä mieltymyksen (Wohlgefallen) tai vastenmielisyyden nojalla. Sellaisen mieltymyksen kohdetta sanotaan kauniiksi.”
Makuarvostelman 2. momentti – määrä (Quantität)
§6. Kaunista on se, mikä ilman käsitteitä mielletään yleisen mieltymyksen kohteeksi
§7. Kauniin vertailua miellyttävään ja hyvään edellisen piirteen perusteella
§8 Mieltymyksen yleisyys mielletään makuarvostelmassa vain subjektiiviseksi
§9 Tutkimus kysymyksestä: Edeltääkö makuarvostelmassa mielihalun/hyvän tunne kohteen arvostelemista vai päinvastoin
Toisesta momentista juontuva kauneuden selitys
“Kaunista on se mikä miellyttää (gefällt) yleisesti ilman käsitettä.”
Makuarvostelman 3. momentti – tarkoitusten suhde (Relation der Zwecke)
§10. Tarkoituksenmukaisuudesta (Zweckmäßigkeit) yleensä
§ 11. Makuarvostelman perustana on ainoastaan kohteen (tai sen mieltämistavan) tarkoituksenmukaisuuden muoto
§12 Makuarvostelma lepää a priori perustalla
§13. Puhdas makuarvostelma on riippumaton viehätyksestä (Reiz) ja mielenliikutuksesta (Rührung)
§14. Esimerkein selittäminen
§15. Makuarvostelma on täysin riippumaton täydellisyyden käsitteestä
§16. Makuarvostelma, joka julistaa kohteen kauniiksi määräytyneen käsitteen ehdoilla, ei ole puhdas
§17. Kauneuden ideaalista
Kolmannesta momentista juontuva kauneuden selitys
“Kauneus on kohteen tarkoituksenmukaisuuden muoto, siinä määrin kun tämä huomioidaan ilman tarkoituksen miellettä.”
Makuarvostelman 4. momentti – kohteen mielitymyksen modaliteetti
§18 Mikä on makuarvostelman modaliteetti
§19. Makuarvostelmaan liittämämme subjektiivinen välttämättömyys on ehdollista
§20. Makuarvostelmalle annettu välttämätön ehto on yhteisaistin (Gemeinsinnes) idea
§21. Voidaanko perustellusti olettaa yhteisaisti?
§22. Yleisen yksimielisyyden välttämättömyys, joka ajatellaan makuarvostelmassa, on subjektiivista välttämättömyyttä, joka mielletään objektiiviseksi edellyttämällä yhteisaisti.
Neljännestä momentista juontuva kauneuden selitys
“Kaunista on se, mikä tunnistetaan ilman käsitettä välttämättömän mieltymyksen kohteeksi.”
Yleinen huomautus analytiikan ensimmäiseen jaksoon
II. Kirja: Ylevyyden analytiikka (Analytik des Erhabenen)
§23. Siirtymä kauneuden arvostelukyvystä ylevän arvostelukykyyn
§24. Ylevän tunteen tutkimuksen jaottelusta
A. Matemaattisesta ylevästä
§25. Ylevän nimiselvitys
§26. Luonnon asioiden suuruuden arvioinnista, jota ylevän idea vaatii
§27. Mieltymyksen laadusta ylevyyttä arvosteltaessa
B. Dynaamisesta ylevästä luonnossa
§28. Luonnosta mahtina (Macht)
§29. Luonnon ylevyyttä koskevan arvostelman modaliteetista
Yleinen huomautus esteettisten reflektoivien arvostelmien esittelyyn
Mielihalunn [lust] tunteen suhteen kohde on laskettava joko miellyttäväksi tai kauniiksi tai yleväksi tai hyväksi (ehdottomasti) (iucundum, pulchrum, sublime, honestum).
Kaunista on se, mikä miellyttää pelkässä arvostelemisessa (eli ei ymmärryksen käsitteen mukaisen aistituntemuksen kautta). Tästä seuraa heti, että sen täytyy miellyttää pyyteettömästi.
Ylevää on se, mikä miellyttää välittömästi vastustuksellaan aistien intressejä kohtaan.
Kaunis valmistaa meitä rakastamaan jotain, jopa luontoa, pyyteettömästi; ylevä kunnioittamaan sitä jopa vastoin omia (aistimellisia) pyyteitämme.
Ylevä [des Erhabene] voidaan kuvata seuraavanlaisesti:
Se on (luonnon) kohde [gegenstand], jonka mielle [vorstellung] määrittää mielialan [gemüt] ajattelemaan luonnon saavuttamattomuutta ideoiden esityksenä [darstellung]
Puhtaiden esteettisten arvostelmien deduktio
§30 Luonnon kohteita koskevien esteettisten arvostelmien deduktio ei saa suuntautua siihen mitä kutsumme yleväksi, vaan ainoastaan kauniiseen.
§31. Makuarvostelman deduktion metodista
§32. Makuarvostelman ensimmäinen omalaatuisuus (Eigentümlichkeit)
§33. Makuarvostelmantoinen omalaatuisuus
§34. Yksikään maun objektiivinen periaate ei ole mahdollinen
§35. Maun periaate on arvostelukyvyn yleensä subjektiivinen periaate
§36. Makuarvostelman deduktion tehtävästä
§37. Mitä makuarvostelmasta varsinaisesti väitetään a priori
§38. Makuarvostelman deduktio
§39. Tunteen välitettävyys – Von der Mittheilbarkeit einer Empfindung
§ 40. Mausta eräänlaisena sensus communis lajia
Sensus communiksella täytyy kuitenkin ymmärtää yhteisöllistä mieltä eli arvostelukykyä, joka refektiossaan huomioi (a priori) kaikkien muiden ajattelun mieltämistavat, ikään kuin asettaen arvostelmansa ihmisjärjelle kokonaisuudessaan ja siten välttääkseen illuusiota, jossa subjektiiviset yksityisehdot, joita helposti pidetään objektiivisina vaikuttaisivat haitallisesti arvostelmaan.
Tämä tapahtuu asettamalla arvostelmansa muiden, ei niinkään todellisien kuin vain mahdollisien arvostelmien rinnalle ja asettamalla itsensä kaikkien muiden paikalle, vain poistamalla rajoitukset, jotka sattumanvaraisesti liittyvät omaan arvostelmaamme. Tämä puolestaan saavutetaan jättämällä mahdollisen paljon pois sitä mikä on mieltämistilassa aineellista eli aistimusta [Empfindung] ja huomioidaan vain mielteensä [Vorstellung] ja mieltämistilansa [Vorstellungszustandes] muodolliset ominaisuudet.
Nyt tämä reflektoinnin operaatio näyttää ehkä liian keinotekoiselta, jotta se voitaisiin katsoa kyvyksi, jota kutsumme yhteiseksi aistiksi. Mutta se näyttää siltä vain, jos se ilmaistaan abstrakteilla kaavoilla. Itsessään mikään ei ole luonnollisempaa kuin abstrahoida pois kiihotus ja liikuttuminen kun etsitään arvostelmaa, jonka on määrä toimia yleisenä sääntönä.
Seuraavat yhteiset ihmisymmärryksen maksimit eivät tosin kuulu tähän osana maun kritiikkiä, mutta ne voivat kuitenkin selvittää sen periaatteita.
1) Ennakkoluulottoman (vorurteilfreien) ajattelun maksiimi –
- Ajattele itsellesi (Selbstdenken) – ymmärryksen maksiimi
2) Laajennetun (erweiterten) ajattelun maksiimi
- Ajattele jokaisen toisen asemassa – arvostelukyvyn maksiimi
3) Johdonmukaisen (konsequenten) ajattelun maksiimi
- Ajattele aina yksimielisesti itsesi kanssa – järjen maksiimi
Tartun uudestaan tämän episodin aikana syrjään jääneeseen lankaan ja sanon, että makua voidaan kutsua oikeutetummin sensus communikseksi kuin tervettä järkeä ja että esteettinen arvostelukyky enemminkin kuin intellektuaalinen voisi kantaa yhteisöllisen aistin nimeä, jo halutaan käyttää sanaa aisti (Sinn) pelkän reflektion vaikutuksesta mieleen: sillä silloin aisti (Sinn) ymmärretään mielihalun tunteena.
Maku voitaisiin jopa määritellä arvostelukyvyksi siitä, mikä tekee tunteemme annetussa mielteessä (vorstellung) yleisesti jaettavaksi ilman käsitteen välitystä.
Maku (Geschmack) on siis kyky arvostella a priori annettuun mielteeseen liittyvien tunteiden välitettävyyttä (Mitteilbarkeit) ilman käsitteiden välitystä (vermittellung).
§41. Empiirisestä intressistä kauneuteen
§42. Älyllisestä (intellektuellen) intressistä kauneuteen
§43. Taiteesta yleisesti
§44. Kaunotaiteesta
§45 Kaunotaide on taidetta siinä määrin kuin se näyttää samalla olevan luontoa
§46. Kaunotaide on neron taidetta
“Nerous (Genie) on lahjakkuus (Talent) (luonnon antama), joka antaa säännön (Regel) taiteelle. Koska lahjakkuus taiteilijan synnäisenä tuottavana kykynä kuuluu itse luontoon, asian voisi ilmaista myös näin: Nerous on synnynnäinen sielunlaatu [Gemütsanlage] (ingenium), jonka kautta luonto antaa säännön taiteelle.”
1. Omaperäisyys (Originalität)
“Nerous on 1) lahjakuutta (Talent) sellaisen tuottamiseen, jota varten ei voida antaa mitään määräytynyttä sääntöä, ei taitavuuden taipumusta siihen mikä voidaan oppia noudattamalla jotakin sääntöä, tästä juontuen omaperäisyyden täytyy olla sen ensimmäinen ominaisuus.”
2. Esimerkillisyys (exemplarisch)
3. Luonnollisuus
4. Kaunotaiteellisuus
§47. Selitys ja vahvennus edellä olevaan nerouden selitykseen.
§48 Nerouden suhteesta makuun
§49 Mielenkyvyistä (Gemüts), jotka muodostavat nerouden
§50. Maun ja nerouden yhdistymisestä kaunotaiteen tuotteissa
§51. Kaunotaiteiden jaottelusta
§52. Kaunotaiteiden yhdistymisestä samassa tuotteessa
§53. Esteettisen arvon vertailusta kaunotaiteiden kesken
§54 Huomautus
II. Esteettisen arvostelukyvyn dialektiikka
§55.
§56. Maun antinomian mielle (Vorstellung)
Maun periaatteen antinomia
“1)Teesi: Makuarvostelma ei perustu käsitteelle, sillä muutoin siitä voisi väitellä (disputiren) – päättää/ratkaista (entscheiden) todisteiden nojalla.
2) Antiteesi. Makuarvostelma perustuu käsitteille, sillä muutoin siitä ei olisi eroavaisuuksista huolimatta mahdollista edes kiistellä (streiten) – vaatia, että muut välttämättä yhtyvät arvostelmaan.”
§57. Maun antinomian purkaminen (Auflösung)
Huomautus 1.
Huomautus 2.
§58. Luonnon kuten myös Taiteen tarkoituksenmukaisuuden idealisnmi esteettisen arvostelukyvyn ainoana periaatteena
§59. Kauneudesta siveellisyyden symbolina
§60. Liite: Maun metodiopista
“Kritiikin tiedettä edeltävä jaottelu alkeisoppiin ja metodioppiin ei sovellu maun kritiikkiin, koska ei voi olla olemassa kauneuden tiedettä, eikä makuarvostelma ole määriteltävissä periaatteiden nojalla. Tieteellinen osa jokaisessa taiteessa eli se mikä koskee sen kohteen esittämisen (darstellung) totuutta, on kyllä kaunotaiteen välttämätön ehto (conditio sine qua non), mutta ei itse taide. Kaunotaiteelle on siten vain maneeri (modus) ei tapaa opettaa (methodus).”
“Mutta koska maku on perustaltaan arvostelukykyä siveellisten ideoiden aistimellistamisesta (tietyn näihin kahteen kohdistuvan reflektion analogian avulla) Siitä samoin kuin sille perustuvasta suuremmasta vastaanottavuudesta jälkimmäisestä syntyvälle tunteelle (jota kutsutaan moraaliseksi) johtuu mielihalu (Lust), jonka maku julistaa pätevän ihmiskunnalle yleensä eikä vain itse kunkin yksityiselle tunteelle. Tästä syystä on ilmeistä, että maun perustamisen aito propedeutiikka on siveellisten ideoiden kehittämistä ja moraalisen tunteen kulttuuria, sillä vain kun aistimellisuus saatetaan sopusointuun tämän kanssa, voi aito maku omaksua täsmällisen, muuttumattoman muodon (Form).”
II. TELEOLOGISEN ARVOSTELUKYVYN KRITIIKKI
§61. Luonnon objektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta