Traaginen ajattelu: Sofokles III

Traaginen ajattelu: Sofokles III

Ihmisen kärsimyksen idea

Tiistaina 19.9 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles III: Oidipus ja Antigone. Vapaa pääsy !

 

Oi, hirveää (deinon) nähdä ihmisen kärsimys (pathos)

(ō deinon idein pathos anthrōpois)

Hirveintä (deinotaton) kaikesta, jota olen nähnyt

Sofokles: Oidipus Rex

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Mahtavimman miehen kaatumisesta elävältä haudattuun ylevimpään naiseen

Hirveää on nähdä ihmisen kärsimys ja siksi suljemme siltä niin usein silmämme, paitsi kun se fiktion muodossa tuo meille omituista nautintoa.

Ihmiskärsimyksen idea oli keskiössä antiikin tragediassa, joka ei vielä uskonut parhaaseen mahdolliseen maailmaan tai oikeutettuun kärsimykseen vaan pystyi usein vain lopulta voivottelemaan tuota näyltään kauhistuttavaa, mutta merkitykseltään vielä hämäräksi jäänyttä ideaa.

Uskontososiologiassaan Max Weber puhui antiikin theodikeasta onnekkuuden theodikena, joka halusi oikeuttaa onnekkuuden vähän samaan tapaan kuin aikamme kauniit ja rohkeat menestystarinat. Tätä vastaan taas suuret pelastususkonnot loivat kärsimyksen theodikean, antamaan oikeutusta ja merkitystä yksilön kärsimykselle. Sekä suhteelliselle kärsimykselle eli juuri tuon onnekkuuden niin epätasaiselle jakautumiselle ja toisaalta taas absoluuttiselle kärsimykselle, sille että elämä ei ole vain onnea vaan kärsimystä. Samalla ne yrittivät selittää empiirisen kokemuksen paradoksin eli sen miksi ihmisen onnekkuus ja hyvyys eivät juuri vastaa toisiaan vaan päinvastoin pahat saavat aina rahapalkkansa ja hyvät kärsivät.

Tragedia ei oikeastaan kuulu näihin kumpaakaan Weberin vaihtoehtoon, se ei tarjoa kärsimykselle vielä pelastususkollista oikeutusta, mutta eroaa jo puhtaan onnekkuuden theodikeasta. Onnekkuus häviää hetkessä kurjuuteen ja jalotkin luonteet joutuvat kärsimään.

Tänään jatketaan vielä Sofokleen Oidipuksesta ja mahtavimman ja onnekkaimman syöksykierteestä kurjimpaan onnettomuuteen ja seuraavaksi siirrytäänkin sitten pitkään täydellisimpänä taideteoksena pidettyyn Sofokleen Antigoneen, jossa Hegelin sanoin ilmaantuvat traagisen esityksen puhtaimmat voimat muodostaen eettisen olemassaolomme täydellisen todellisuuden

Sofokleen Oidipuksesta ja kenties vähän jo Antigonesta puhutaan siis tiistain 19.9 kello 18:45 Stoassa ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles II

Traaginen ajattelu: Sofokles II

Itsevaltiaan kohtalo: Entä jos Putin ei olekaan Oidipus? 

Tiistaina 12.9 18:45 Stoassa traaginen ajattelu: Sofokles II: Oidipus. Vapaa pääsy !

 

Ennen päivän viimeisen näkemistä, en ketään kuolevaista onnekkaaksi (olbizō) kiitä,

ennen kuin on elämänsä rajan ylittänyt tuskan tunteet karttaen

Sofokles: Oidipus Rex

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Mutta entä jos Putin ei olekaan Oidipus, jos suurta traagista käännettä ei tulekaan

Freud kuuluisasti uskoi, että Sofokleen Oidipus tragedia koskettaa meitä enemmän kuin mikään moderni kohtalon draama siksi, että siinä kyse ei ole vain mielivaltaisesta kohtalosta vaan sisäisestä pakosta sillä jokainen on ”kerran orastuksessaan ja fantasiassaan tuollainen Oidipus ja jokainen kauhistuu tuon unelman täyttymyksen todellisuuden edessä tukahduttamisen täydellä määrällä, joka erottaa hänen lapsuuden tilansa nykyisestä.”

Freud teki Oidipuksesta torjutun halun hahmon, halun ihmisen par excellence, siinä missä Schelling ja Hegel olivat tehneet Sfinksin arvoituksen ratkaisseesta Oidipuksesta filosofin, tiedon traagisen hahmon. Hegelille Oidipus seisoi ja kaatui idän ja lännen rajalla ja kuvastaa länsimaisen ihmisen itsetietoisuuden ratkaisua Egyptissä arvoitukseksi kohonneen itämaisen hengen ongelmasta. Ja silti juuri teoistaan tietämätön Oidipus on sidottu edelleen tietämättömyyden kauheuksiin, jotka voi karkottaa vain todellinen tieto ja siveellinen kirkkaus, joka muokataan kansalaislakien ja poliittisen vapauden avulla ja sovitetaan yhteen kauneuden hengen kanssa.

Kreikkalaisessa kuvastossa ja sen orastavan demokratian poliittisessa psykologiassa Oidipus, tietävä kampurajalka, on kuitenkin ennen kaikkea ontuvan itsevaltiaan hahmo, ihmisistä mahtavin, maansa pelastaja (soter), joka lopulta etsiessään vallallaan ratkaisua ahdinkoon törmää oman valtansa hirvittävään alkuperään ja kaatuu kaikkein korkeimmalta ”hirveyteen (deinon), jota ei ole kuultu, ei nähty.” Parhaasta tulee kauhein. Tyrannista surkein, kurja, ulossuljettu farmakon.

Freudin mukaan äitinsä kanssa makaaminen oli muinainen uni ja ainakin kaikkien pikkupoikien torjuttu halu. Tiedä häntä, nykyäänhän on enemmän kuin muodikasta lähinnä naureskella Freudin fantasioille. Mutta entäpä antiikin demokraattisen kansanteatterin fantasia?

Demokraattinen mielikuvitus on aina uneksinut kansan itsensä itsevaltiaaksi huutaman tyrannin lopullisesta kaatumisesta. Kansan pelastaja kääntyykin sen kiroamaksi. Valta nostaa korkeuksiin, josta välttämättä pudotaan pohjalle.

Me Oidipuksen tragedian värittämän lännen jälkeläiset ja demokraattinen itsetietoisuutemme uskomme tähän välttämättömyyteen.

Kohta Putin kaatuu. Kohta tulee käänne. Tyranniksi noussut pelastaja tekee päivä päivältä traagisempia virheitä, ihan kohta Putin luhistuu.  Lähes joka toinen iltapäivälehtien lööppi julistaa, ”Putinin loppu on lähellä”, ”Putin ei näe enää uutta talvea”, ” “Putin kaatuu muutamassa kuukaudessa”.

Asiantuntija asiantuntijan perään toistavat samaa sanomaa ja me fantasioimme jo etukäteen häväistystä Putinista, joka bunkkerissa  vapisevan Hitlerin, maakuopassa piileskelevän Saddamin jne, tavoin on lopulta syösty korkeuksista lokaan.

Mutta entäpä jos kaikki asiantuntijat toistavatkin vain Sofokleen tragediaa, uskovat sen ikuiseen paluuseen politiikan maailmassa. Entä jos käännettä ei tule ja Putin ei olekaan traaginen hahmo vaan toisin kuin Oidipus ”elämänsä päähän pääsee tuskat ja kauhut karttaen.”

Entäpä jos Venäjä onkin enemmän itää ja idän itsetietoisuuteen ja arkkitarinaan ei kuulu itsevaltiaiden kaatuminen vaan kuoleminen rauhassa ja tyytyväisenä sängyssä.

Tämä on niin sietämätön ajatus, että kannattaa tulla kuuntelemaan Markun Sofokleen Oidipus luentoja ja uskoa mieluummin antiikin demokratian traagiseen totuuteen itsevaltiaista.

Sofokleen Oidipuksesta puhutaan tiistain 12.9 kello 18:45 Stoassa lisää ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi Sofokleen tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles

Traaginen ajattelu: Sofokles 5.9. klo 18:45

Tiistaina 5.9 18:45 alkavat Stoassa taas Markun klassikkoluennot. Nyt syksyllä 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Sofokles. Vapaa pääsy !

Siunattu (makar) Sofokles, joka menehtyi pitkän elämän jälkeen, Onnellinen (eudaimōn) ja nokkela (dexios) mies. Monien kauniiden tragedioiden tuottaja sai kauniin lopun, kärsimättä mitään pahaa.

Komediakirjailija Frynikhos: Muusat n. 480 eaa.

Antiikin ajattelun klassikot III: Traaginen ajattelu II. Sofokles

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 5.9-14.11.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

Tiistaina 5.9 18:45 ne taas alkavat Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa.

Nimittäin Markun klassikkoluennot, joissa yleisön pyynnöstä jatketaan vielä traagisesta ajattelusta.

Tragedian synnyt, historian, teorian sekä Aiskhyloksen tragedioiden jälkeen nyt syksyllä on vuorossa Sofokleen tragediat.

92-vuotiaaksi elänyt runoilija Sofokles eli läpi Ateenan demokratian ja kulttuurisen kukoistuksen nousun ja tuhon ja kirjoitti noin 120 tragediaa. Niistä onneksi vain seitsemän on säilynyt, sillä muuten luentokurssi Sofokleen tuotannosta olisi venynyt todella pitkäksi.

Noista seitsemästäkin toki riittää puhuttavaa sillä niin keskeisesti ne ovat kaikki vaikuttaneet ajatteluumme, ja niiden kautta antiikin kulttuurisen kulta-ajan Sofokles puhuttelee edelleen meitä.

Runoilija Sofokles toimi tosin myös aikansa NATOn eli Deloksen meriliiton varainhoitaja ja myös kenraalina (stratēgos). Muuta varmaa itse Sofokleen elämästä ei sitten tiedetäkään, vaikka erilaisia kertomuksia tästä on useita.

Yksi varhaisimmaksi uskottu kertomus on toisen runoilijan Ion Khioslaisen Epidēmiais teoksessaan esittämä tapaaminen Sofokleen kanssa Khioksen saarella. Itse tarina välittyy meille taas myöhemmän Athenaioksen pöytäviisaat teoksen kautta.

Kertomuksessa Ion kuvaa Sofoklesta viinin parissa leikkisäksi ja nokkelaksi mieheksi ja kertoo tarinan, jossa kenraali Sofokles ahdistelee seksuaalisesti nuorta viininkaatajapoikaa nokkelasti ja kaikkien muiden kenraalien suuren suosion saavuttaen.

Illastaessaan muiden mahtimiesten kanssa Sofokleen silmä kiinnittyy nimittäin nuoreen kauniiseen viininkaatajapoikaan, luultavammin orjaan. Kun tämä punertaa takatulen ääressä Sofokles kysyy, haluaako tämä, että Sofokles juo viininsä nautinnollisesti ja pyytää sitten poikaa tulemana hitaasti luokseen. Kun poika tästä punastuu, muistuttaa Sofokles vielä Fryniuksen säkeestä: “Eroksen valo loistaa purppuranpunaisilla poskilla.”

Seuraa pieni Sofokleen voittama väittely punaisten poskien runollisesta ja todellisesta merkityksestä, jossa Sofokles murskaa ensin Elektrialaisen haastajan argumentit ja siirtyy sitten takaisin ahdistelemaan poikaa.

Pojan yrittäessä kalastaa sormillaan roskaa Sofokleen viinipikarista, ehdottaa Sofokles, että tämä enemmin puhaltaisi roskan pois. Samalla Sofokles vetää juoman lähelle kasvojaan ja kun Sofokleen ja pojan kasvot kohtaavat hän syleilee poikaa ja suutelee tätä.

Tästäpä kaikki muut herrat juhlissa alkoivat taputtaa, nauraa ja huutaa riemuissaan, kuinka hyvin Sofokles oli johdatellut poikaa ja nokkela Sofokles saattoi kehua, että vaikka Perikles oli väittänyt hänen tietävänsä enemmän runoudesta kuin sotataidosta, niin tässähän hänen strategiansa oli toiminut mainiosti.

Mutta vaikka tätä tarinaa Sofokleen mainiosta nokkeluudesta poikien seksuaalisessa ahdistelussa on sitten toistettu läpi vuosituhansien, oli toki Perikles oikeassa siinä, että Sofokles oli huomattavasti parempi runoilija kuin orjien ahdistelija ja toivottavasti Sofokleen tragedioita ei kuitenkaan poisteta kokonaan kulttuurimme kaanonista niiden kirjoittajan törpön käytöksen takia.

Sofokleesta puhutaan tiistain 5.9 kello 18:45 Stoassa lisää ja tänä syksynä tiistai-iltaisin käydään siis läpi runoilija-kenraalin tragediat: Oidipus, Antigone, Oidipus Kolonuksessa, Traakhiin neidot, Filoktetes, Aias ja Elektra.

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

 Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu ja Aiskhylos. Syksyllä 2023 traaginen ajattelu ja Sofokles.

Traaginen ajattelu: Aiskhylos III

Traaginen ajattelu: Aiskhylos III

Perheväkivallan tragedia 7.2. klo 18:45

”Iskin häntä kahdesti ja kahdesti hän päästi tuskanhuudon jäsenet valahtaen ja maahan retkahti.” Klytaimnestra

Nykyäänkin perheväkivaltaa kokee enimmäkseen naiset, miehiä hakataan ulkona, naisia sisällä, on edelleen vallassa oleva antiikkinen väkivallan sukupuolijako. Väkivallan suhteen miehen osana on edelleen julkinen hyökkäys, naisen taas yksityinen kodin nyrkki. Naisia myös hakkaa useimmiten näiden kumppanit tai ex-kumppanit ja Suomessakin noin 20 naista kuolee vuosittain nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö myös miehet kohtaisi väkivaltaa kotona tai etteivätkö myös naiset hakkaisi tai surmaisi miehiä, mutta tämä on vain paljon harvinaisempaa.

Näin oli myös kulttuurimme alussa, jossa valtaa muutenkin pitivät juuri väkivallan miehet ja naisten kotona kokema väkivalta oli niin arkista ettei se herättänyt suuria tunteita, sen sijaan miehen ja vielä julkisen väkivallan valtiaan, sotapäällikön, tappaminen kotona naisen toimesta, oli oiva aihe suurelle tragedialle.

Myyttien miehen tappaja Klytaimnestra onkin homeerista ajoista alkaen saanut esittää pahan naisen perikuvaa ja vastakuvaa Penealopelle, uskolliselle vaimolle tai kuten Homeros laulaa tästä koko naissuvun maineen häpäisseestä nartusta:

”Ei ole hirmumpaa (ainoteron), ei nartumpaa (kunteros) toki, kuin on nainen, konsa hän noin kataluuksiin kääntävi mielen; […] vaan tuo verraton ilkeyteen verityöll’ ikiherjan saattoi itselleen, — se on häpeänä (aiskhos) vastahisenkin naissuvun hempeän, myös jalojenkin, niitä jos lienee.”

Tragediassa traagiset toimijat ovat kuitenkin aina monimielisempiä ja vähemmän yksinkertaisia hahmoja kuin epiikassa tai moderneissa somekeskusteluissa.

Niinpä Aiskhyloksen Klytaimnestrakaan ei ole yksinkertainen paha narttu, vaan tällä mieleltään valppaalla ovelalla ja sana- ja toimintavalmiilla valtiattarella on omat, jopa oikeutetuksi katsomansa syyt kostaa miehelleen, oman tyttärensä teurastajalle, kaupunkien väkivaltaiselle valloittajalle, joka on pistänyt oman vallanhimonsa ja menestyksensä kotinsa loiston, oman tyttärensä, elämän edelle.

Antiikin orastavassa demokratiassa esitetty Oresteia ei korostakaan enää Klytaimnestran henkilökohtaista pahuutta vaan itse aristokraattisen perheen sukukirousta, valtiaiden synkkää perintöä, täynnä valtataistelua ja ennen kaikkea röyhkeää hybristä, kaikkien rajojen ylitystä, sukuruntsaa, veljesvihaa, perheriitaa ja kostoa aina kannibalismiin asti.

Tässä suhteessa nykyisen globaalisti keltaisessa lehdistössä seuratun Brittien kuningasperheen perhetraumatkin ja skitsot tuntuvat jo paljon laimeammilta ja elämä kovin turvatulta. Se että Harryllä oli huonompi puoli Williamin kanssa yhteisestä makuuhuoneesta tai Megan on tuntenut itsensä perheen ulkopuoliseksi uhaksi, on suhteellisen pientä siihen verrattuna siihen, kun Atreuksen talossa syötetään veljelle tämän omia lapsia, uhrataan tyttäret alttarilla, myydään pojat orjiksi, tapetaan aviomiehiä ja äitejä ja tehdään talo vieraanvaraiseksi kostottarille, noille verikoston oikeuden tuojille.

Mutta antiikissa Zeuksen salama saattoikin osua milloin tahansa juuri ylhäisiin, rikkaisiin ja etuoikeutettuihin, joiden vallan ylimielisyys ja röyhkeys, hybris, näytti siittävän vain yhä uutta ylimielisyyttä, kun taas Oresteian kuoron sanoin:

”Oikeuden jumalatar (Dika) valaisee nokisen savupirtin ja oikeamielisen elämän. Pois kullatuista asumistoista, joissa kädet ovat likaiset hän kääntää katseensa ja tulee pyhän (hosia) luo. Valtaa ei palvo hän rikkauksien, ei väärää, kohtuuden ylittävää valtaa, vaan kaiken ohjaa oikeaan.”

Tänään tiistaina 14.2 klo 18:45 jatkuvat Markku ja klassikot luennot Stoassa traagisesta ajattelusta ja Aiskhyloksen Oresteiasta.

Vapaa pääsy

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu. 

Traaginen ajattelu: Aiskhylos II

Traaginen ajattelu: Aiskhylos II

Areksen verisen palvonnan jatkuva paluu

7.2. klo 18:45

”Kuolevaisten verta Ares tahtoo juoda.”

Turkin ja Syyrian maanjäristyksissä uhriluku on noussut jo yli viiteen tuhanteen.

Antiikissa järistys olisi nähty Poseidon maanjärisyttäjän suuttumuksena Turkille ja Syyrialle, mutta tuskin tästä nyt on kyse, sillä järistys on samalla aiheuttanut kattavat ympäristötuhot juuri Poseidonin valtakunnalle, merelle. Järistyksen takia Izmitin lahdelle on valunut mittavat määrät öljyä ja tehtaiden saastepäästöä.

Lissabonin kuuluisa maanjäristys 1755 aiheutti vielä koko Euroopan ajatteluun teologisen ja filosofisen kriisin kun itse perustojen perusta, maa, petti jalkojen alta vieden mukanaan lukuisia uhreja. Voltaire myös saattoi tehdä siitä perustavan argumentin Leibnizin teodikea vastaan, jonka mukaan kaikista pikkuongelmista huolimatta elämämme kuitenkin parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Rousseau taas saattoi syyttää luonnonkatastrofista ihmistä uskoen, että järistys johtui liian tiivistä asumisesta kaupungissa ja Kant taas aloitti varsinaisen ensimmäisen yrityksen etsiä maanjäristyksen syitä maanalaisten luonnon eikä jumalallisten voimien aikaansaannoksena.

Emme enää ajattelekaan, että turkkilaiset ja syyrialaiset olisivat suututtaneet jumalia, vaikka samalla ihmiskunta on edelleen kaikista teknologistieteellisestä kehityksestään huolimatta Poseidonin, maanjärisyttäjän, päähänpistojen armoilla.

Sen sijaan Arekseen, sodan jumalaan ja tämän verenhimoon ihmisillä on aktiivinen ja vaikuttava palvonta suhde, jonka tuhoisuutta teknologistieteellinen kehitys on vain kasvattanut ennemmin kuin hillinnyt.

Venäjä käy jo toista vuotta hyökkäyssotaa Ukrainassa aktiivisena Areksen palvontana, joka alkoi Putinin kaudella jo paljon hyökkäystä aikaisemmin ja oli nähtävissä erilaisissa sodan jumalaa palvovissa isänmaallisfasistisissa propaganda videoissa, vaikka sitä ei haluttukaan ottaa tosissaan.

Ja ikävä kyllä Areksen ylipappi Putin on levittänyt tämän antiikkisen veren riitin ympäri maailmaa saaden uuden Ares innostuksen nousemaan myös vastustajissaan, jotka puhuvat yhä enemmän silmät loistaen ja intoa huokuen Areksen mahdista haluten itsekin heittäytyä tämän seuraajaksi.

Suomen eduskunnassa ja aika usein televisiossakin esiintyvä ”mestari” poliitikko on jopa valmis ylittämään kaikki antiikissakin Areksen palvontaan liittyvät pidikkeet ja kannustaa aktiiviseen vihollisen epäinhimillistämiseen tapettivana torakoina.

Tällaista lausetta ei olisi kukaan antiikin tragedikko laittanut verenhimoisimmankaan hybrikseen sortuneeseen sankarin suuhun, mutta näemmä sitä nyt pidetään jossain piireissä Suomessa rohkeana ja avoimena puheena.

Areksen palvonnan kauheasta kurjuudesta ja sen kaiken pyhän ja arvokkaan tahraavasta luonteesta lauloi jo 2500 vuotta sitten Aiskhyloksen Seitsemän Thebaa vastaan tragedian kaupungin naisten kuoro, mutta kuoron sanoja ei ole sen jälkeen juuri ihmiskunnan historiassa kuunneltu kun vain silloin tällöin ja nyt sen ääni on taas vaimennettu kun rauhanlaulut ovat taas kaikkialla korvaantuneet sotilasmarsseilla.

”Miten paljon kurjuutta kärsiikään kaupunki, kun se kukistetaan!

Eiiih, toinen raahaa toista, tappaa, polttaa, kaupunki kauttaaltaan

peittyy savuun ja raivoissaan kansan alle sortaen  kaiken pyhän ja arvokkaan

tahraa Areksen palvonta.”

Naisten itkusta, miesten päätöksistä, veren tahroista ja paljon muusta puhutaan taas tänään tiistaina 7.2 kello 18:45 Markun traagisen ajattelun luennoilla Stoassa kun käsitellään Aiskhyloksen tragediaa Seitsemän Thebaa vastaan ja myös hieman kotiin palaavan voittoisan sotapäällikön kurjaa kohtaloa eli Agamemnonia.

Vapaa pääsy

 

Antiikin ajattelun klassikot II

Helsingin työväenopiston luentosarja tiistaisin 10.1-21.3.2023, klo 18:45-20:15. Suuri luentosali. Kulttuurikeskus Stoa. Itäkeskus. Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki

VTT Markku Koivusalo

 

Ajattelun klassikot ovat kulttuurin perustekstejä, jotka ovat syntyneet tietyssä historiallisessa ympäristössä, mutta puhutelleet ihmisiä kautta aikakausien ja saaneet aina uusi ajankohtaisia merkityksiä ja tulkintoja eri aikoina eläen omaa epälineaarista, kerrostunutta ja hyppäyksellistä kulttuurihistoriallista elämäänsä.

Työväenluentokurssilla tutustutaan länsimaisen ajattelun klassikkoteksteihin Markku Koivusalon kanssa. Syksyllä 2022 aloitetaan antiikin Kreikan ajattelun klassikoista ja eeppisestä ajattelusta. Kevättalvella 2023 vuorossa traaginen ajattelu.