Lumeen kutsu 4.10. klo 18:45

Lumeen kutsu

Kukapas mies osaisi vastustaa naisten imartelua, vaikka kyse olisikin sitten vain pettävän lumeen kutsusta.

Ei edes kotiin kostamaan palaava Odysseus, joka anelee miehiään päästämään itsensä köyden siteistä, jotta vain voisi kuulla kuinka ihanaiset seireenit laulavat tälle omasta kunniastaan (kudos) ja omaamastaan tiedostaan luvaten täyden tyydytyksen ja sekä henkisen että ruumiillisen nautinnon (terpo).

Ei kai nyt kukaan kuolevainen voi vastustaa tuota lumolaulun (thelgousin aoidē) lumousta ja taikaa ja kuitenkin ihanaisten seireenien jaloissa makaa vain mädäntyneitä ruumiita ja lumouksen valtaan joutuneiden miesten luita, aivan kuten taistelukentän mätänevät ruumiit, jotka ovat haaveilleet kunniakkaasta lume-elämästä runonlaulajien muistissa, mutta joiden ruumiit päätyvät sotatantereen liejuun.

Mutta viekas Odysseus, joka haluaa vain kotiin ja ymmärtää olla luottamatta omiin haluihinsa tai vielä homeerisilta sankareilta puuttuvaan sisäistettyyn itsekuriin köyttää itsensä mastoon samalla kun on tukkinut miehiensä korvat vahalla niin etteivät nämä voi tuota lumousta lainkaan kuulla.

Max Weber näki lumouksen kadonneen lähes kokonaan rationalisoidusta maailmasta, ja Frankfurtin koululaiset taas lukivat Odysseusta alkutarinana työn ja kuuliaisuuden sivilisaatiolle, jossa täyttymys voi loistaa vain pelkkänä lumeena, kauneutena, jolta on riistetty kaikki käytännöllinen valta.

Odysseus maaherra, joka teettää työtä toisilla, tukkii työläistensä korvat vahalla ja panee nämä soutamaan henkensä edestä eteenpäin pois lumelaulun houkutuksesta, jota vain herra itse saa kuunnella kuitenkin vakaasti mastoon sidottuna, jotta olisi täyttymyksestä poispäin soutavan sivilisaation mukana voimaton muuttamaan sen kurssiaan vaan kuten porvarit myöhemmin kieltäytyvät omasta onnestaankin sitä jääräpäisemmin mitä helpommin voisi sen vallallaan saavuttaa. Yhteiskunnalliset siteet pitävät tämän käytännössä loitolla lumouksesta ja seireenien houkutus vesittyy taiteeksi pelkän mietiskelyn kohteena.

Niinpä Frankfurtilaisille myös nykykonserttisalien yleisö koostuu Odysseuksista, jotka kuuntelevat taiteen lumousta hievahtamatta ja hiljaa penkkeihinsä sidottuina ja heidän kiihkeä vapauttansa vaativa huutonsa vaimenee lopulta konserttiyleisön kättentaputusten tavoin, kun lumehetken jälkeen on aika taas ryhtyä töihin uusintamaan yhteiskuntaa.

Mutta jos Frankfurtilaisten paradigmassa Odysseus esiintyy orjiensa ja miehiensä hiestä elävänä maaherrana, niin uudessa Queer paradigmassa Odysseus asettuukin sukupuolisesti uteliaana itsekokeilijana, jota juuri sukupuolisesti epämääräinen Kirke on neuvonut kuinka kontrolloida transgressiivia moninaisia sukupuolisia haluja, halua menettää itsensä, tulla toiseksi ja antautua toiseudelle, selviten siitä vielä hengissä.

Niinpä niin, tulkinnan paradigmat vaihtuvat aikojen, ajatusten ja aatteiden mukaan ja klassinen kohtaus Odysseuksesta ja seireenien lumolaulusta saa yhä erilaisempia tulkintoja.

Ja sitten on tietenkin se Putinin paradigma, jossa sivilisaation viimeisetkin köydet pitäisi heittää pois ja kaikkien pitäisi rynnätä taistelukentälle tappamaan itsensä ja mahdollisimman paljon muita Venäjän menetetyn suuruuden lumon takia, jonka jaloissa ”isot koot ylt’ympäri siell’ on ihmisenluita  ja myös iholiuskoja mädäten maassa.”

Tiistaina 3.10 kello 18:45 Stoan isossa luentosalissa jatkuu taas Markku ja klassikot luennot Odysseuksesta, lumeesta, nälästä, kunniasta, kotiinpaluusta ja eeppisestä kostosta.